Pidin perjantaina lettukestit Allanalle, Lenalle ja kamppiksilleni. Mietimme paamme puhki mita tekisimme viikonloppuna. Olimme kaikki aivan poikki, eika ketaan oikeastaan huvittanut tehda mitaan erityista. Meidan piti alunperin valloittaa Mt. Washington sunnuntaina, mutta myrskyvaroitus pilasi suunnitelmat. Vaihtoehtona olivat Smith Rock tai Eugene. Mietimme jopa, etta josko jaamme kotiin ja menemme shoppailemaan. Tarkistimme huviksemme Washingtonin saan viela kerran ja kappas vaan, lauantaiksi luvattiin hyvaa saata. Kahden tunnin tuloksettoman pahkailyn jalkeen loimme vuorenvalloitussuunnitelman lukkoon noin minuutissa.
 |
| Betaa |
 |
| Mt. Washington, otin taman kuvat Three Fingered Jackille johtavan polun paasta. Vuoret ovat vieretysten. |
Kello taisi tassa olla kuusi, kun me paatimme, etta lahto on tunnin paasta. Kutsuimme viela yhden kaverimme, Hannahin mukaan. Han aloitti kiipeilyn tana kesana ja on todella motivoitunut. Vuoren valloitus on ollut hanen haaveenaan jo pitkaan. Lena taas on patikoinut vuoria, mutta tekninen vuorikiipeily on hanelle uutta. Allana oli kiivennyt Washingtonin noin kuukausi sitten, joten han tunsi reitin. Washingtonin valloitus noudattaa samaa kaavaa kuin Three Fingered Jack, paitsi etta se on paljon helpompi teknisesti ja fyysisesti. Ja henkisesti, jos pelkaa korkeita paikkoja. (Mina pelkaan vielakin vahan... muhahahaaaa) Lisaksi patikointi vuoren juurelle ja takaisin on vain 16 km. Lasten leikkia.
Yovyimme perjantaina lahella polkua, jotta paasemme aikaisin liikenteeseen. Herasimme lauantaiaamuna klo 5.30 ja olimme polulla 6.40. Patikointiosuus jakautuu kahteen osaan. Alkupatka kuljetaan Pasific Crest Trailia (PCT) pitkin. PCT on vaellusreitti, joka seuraa Kaskadi ja Sierra Nevada -vuorijonoja Canadan rajalta Mexicon rajalle. Washingtonin, Oregonin ja Californian lapi vaellus 4286 kilometria pitkalla polulla kestaa neljasta kuuteen kuukautta. Jos minulla olisi enemman aikaa, tekisin reppureissun PCT:lla. Pienikin patka kelpaisi. Seka Mt. Washingtonille etta Three Fingered Jackille paasy edellyttaa PCT:n tallaamisen noin 8 kilometrin matkalla, eli olen jo tehnyt osan siita. Takaisin itse asiaan. Loppuosa matkasta kuljetaan epavirallista "climbers trailia" eli kiipeilijoiden polkua pitkin. Nama kiipeilijoiden polut eivat nay kartalla, mutta ovat usein kiviroykkioilla merkattuja ja helppokulkuisia. Helppokulkuisuus on suhteellinen kasite. Tarkoitan, etta sita on helppo seurata, vaikka se ei ole yhta selkeasti tallattu kuin viralline patikkapolku. Kahden tunnin paasta olimme harjanteen huipulla, vuoren huipulla vahan ennen klo 12. Lounas huipulla oli melkos makoisaa.
 |
| Harjanteella nakymat olivat melkoiset. Three Fingered Jack vas. ja Mt. Jefferson oik. En voi uskoa, etta olin tuon toisen huipulla pari viikkoa sitten, nayttaa pelottavalta. |
 |
| Iloiset vuorenvalloittajat |
 |
| Tata teimme paljon, asettelimme kameraa |
 |
| Hyppykuva |
 |
| Huipulla |
 |
| Alas tuplana |
Olimme takaisin autolla seitseman maissa. Ajoimme Big Lake nimiselle jarvelle, jonka paikansimme Washingtonin huipulla. Taman jalkeen leiriydyimme keskelle metsaa ja teimme illallista yhdessa. Sunnuntaiaamuna nukuimme pitkaan. Taydellinen viikonloppu!
 |
| Mukava uida naissa maisemissa, Washington takana |
No comments:
Post a Comment