Showing posts with label vertical rescue skills. Show all posts
Showing posts with label vertical rescue skills. Show all posts

Friday, March 14, 2014

Vertical rescue skills

Olemme ottaneet tavaksi käydä lepopäivinä (lue Emman gradupäivinä) läheisellä kiipeilykalliolla harjoittelemassa pystypelastustaitoja. Juuri niitä, pystypelastustaitoja. Vertikaalin kirjakokoelmassa on hyvä kirja aiheesta, mutta sen lukeminen vaatii aivan tajuttomasti aivokapasiteettia. Emman opetussuunnitelma on tähän asti sisältänyt kaksi perusjuttua: passing a knot ja raising with mechanical advantage. Kun olin ohittanut solmun niin monta kertaa, että se alkoi sujua, sain siirtyä tosielämän sovelluksiin. Max heitti minulle skenaarioita ja minä toimin sen mukaan. Ensin meillä oli back up -köysi, mutta lopulta jätettiin sekin pois. Jokaisessa tilanteessa minä varmistin ylhäältä guidella (eli plaquette-tyyppisellä varmistuslaitteella) ja puolessa välissä seinää roikkuva tajuton/loukkaantunut kiipeilijä piti haulata ankkurille tai laskea takaisin maahan/edelliselle ankkurille.

Viimeinen oli vaikein: tajuttoman kakkosen pelastaminen keskeltä seinää ja laskeutuminen alas simulina. Eli minun piti saada guide pois lukkoasennosta, siirtää kakkonen varmistuksesta ankkuriin, laittaa meille laskeutumisköysi valmiiksi, laskeutua kakkosen luo ja laskeutua simulina alas niin, että vain minä hallitsen laskeutumisnopeutta. Apuvälineinä kaksi narunpätkää, lukkosulkkareita ja yksi köysi. Vain yksi lukollinen sulkkari sai jäädä ankkuriin. Minä räpelsin ankkurilla vaikka kuinka kauan. Max roikkui köydessä kolmen metrin päässä minusta ja pelasi puhelimella jotain timanttipeliä.

Pics of some of the fun scenarios! First pic: Transitioning from Belaying with a plaquette to simulrapping to the ground. The second is unconscious so they can't help you. What they can do, is play iphone games and read mountainproject. DUH! Second pic: I'm passing a knot because I need to lower my partner with ropes which are tied in together. Or a rope that has a core shot. Black ribbon marks the knot I'm trying to pass. Third pic: Transitioning from belaying from the top with a plaquette to lowering the second. In other words, figuring out how to get the guide mode off when the second is weighting the rope.

Että tämmösiä.


"Max, can I use grigri?"


Passing a knot

Problem with the guide mode is...?

Tuesday, May 15, 2012

Neiti Karpalainer ja Kivi kolmonen

Viikonloppuna oli Rock 3 -kurssin ulkoiluosuus. Minun tekisi mieli suomentaa tuo kivi kolmoseksi, mutta jos nyt mennaan kiipeily 3:lla kuitenkin. Matkustimme 40 hengen koorilla Smith rockille, tosin rakensimme ankkureita ja kiipeilimme North Pointilla, joka ei kuulu varsinaisesti Smith rockiin. Saa oli loistava, yolla oli lammin (jaoimme kolmen hengen teltan nelistaan) ja yhteishenki oli mita mahtavin. Kiipeily 3 on suoraan jatkoa kiipeily 1:lle, jonka suoritin ensimmaisessa jaksossa. Toisessa jaksossa suoritin kiipeily 2, joka keskittyy kiipeilylihasten kasvatukseen. Kiipeily 3:lla opimme muun muassa rakentamaan ankkureita luontoon ylakoytta varten, solmimaan solmuja ja ehka tarkeimpana "belay escapen" eli keinon paeta varmistajan roolista niin, etta kiipeilija koyden toisessa paassa ei putoa maahan. Taito on ehdoton, jos kiipeilija loukkaantuu kesken kiipeilyn ja varmistajan on paastava turvallisesti hakemaan apua.

Belay escape -koe on keskiviikkona. Tasta pitaa selviytya alle neljassa minuutissa. Ei mikaan ihan yksinkertainen proisessi, mutta luulen osaavani. Pitaa vain muistaa tama jarjestys "slippery knot, overhand knot, prusik, munter hitch, slippery knot, overhand knot, everything goes to shit knot, munter hitch, slippery knot, overhand knot". And I've escaped the belay and I can run to get help! En ottanut yhtakaan kuvaa viikonloppuna, mutta muut otti munkin puolesta. Mukavimmat hetket olivat Kristinan kanssa tekemani kavelylenkki laheiselle jaatelokioskille, mista saa kotitekoista jaateloa. Mussutimme jaateloa ja tallustimme auringon paisteessa Smith rockin upeissa maisemissa. Toinen mieleen painuva juttu oli sunnuntai. Kiipeilyohjaajamme valitsi yllatyksekseni edellisena iltana nelja kurssilaista kiipeilemaan Smith rockin puolella, paakiipeilyalueelle. Mina olin valittujen joukossa. Muut opiskelijat ja leaderit rakensivat ankkureita ja kiipeilivat North pointilla, kun me kiipeilimme pienella porukalla Smith rockin puolella.

Nyt on pakko menna nukkumaan. Muutama kuva. :)


Ma hajoitin metallisen purkinavaajan yhdella kadella. Onneksi sain tolkin auki. Hetki meni saheltaessa. Lopputulos miellytti silmaa suuresti. Nayttaa natimmalta.

Todiste, Eugenessa ei sada aina! Silmat on niin sirrilla, etta paata sarkee.





Neiti Karpalainer sai postia

Neiti Karpalainer teki puuroa

Neiti Karpalainer teki lettutaikinaa

Wednesday, April 4, 2012

My classes Rock!

Hellurei. Tytot ovat turvallisesti Suomessa ja mina olen takaisin arkirutiineissa. Olin tanaan shoppailemassa. Ostin koyden, jatkoja, uuden varmistuslaitteen, repun ja slingeja. Nyt minulla on kaikki mita tarvitsen ulkona kiipeilyyn. Ei tarvitse olla riippuvainen muista. Mahtavuutta. Olin tanaan kahdella kiipeilykurssilla. Opin vaikka mita. Ensinnakin Intro to Lead -kurssilla opin aid climbingia. Mita se on suomeksi, en tieda. Rock 3 -kurssilla taas opin kymmenen uutta solmua. Olin aivan pahkinoina koko ajan. Solmuista. How dorky am I? :) Ja belay escape opitaan tällä kurssilla myös eli systeemistä irrottautuminen...? Mielenkiintoisimman opintopisteeni ansaitsen opettamalla. Kylla, mina paasin opettamaan taalla yliopistossa kiipeilya, Rock 1 -kurssia. Pistan vahan mutkia suoriksi taalla. Nyt marssin kotiin harjoittelemaan solmuja uudella koydellani. Wuhuu!

Haleja ja kiitokset viela tytoille ihanasta matkasta! Naureskelen vielakin meidan laadukkaalle videomateriaalille. Adios!


Hello!