Showing posts with label Nika. Show all posts
Showing posts with label Nika. Show all posts

Tuesday, March 11, 2014

Lower gorge

Tänään oli aivan upea sää. Menimme Smith rockille, varjoisalle halkeemakiipeilyalueelle eli lower gorgeen. Minä olen kiipeillyt tuolla viimeksi kesällä 2012. Tällä kertaa minä alaköysittelin kolme ja puoli reittiä: Gruff (10a), Bad Finger (10b), Cruel sister (10a) ja 1/2 Blood Clot (10b).  Ainut reitti, jonka lähetin, oli lämppäri. Eli perussettiä. Nikakin oli matkassa mukana. Sillä on teippihanskat ja kaikki. Pari kuvaa!

Nika ja kurttusärkisilmä-emma. Kataja ja leppä kukkii, helmee!

Nää voi varmaan vielä resole, eikö?

Mää olin ropegun ja liidasin kaiken! Cruel sister 5.10a
...kunnes väsyin, otin pakit ja Max pelasti. Blood clot 5.10b

Saturday, November 9, 2013

Muutama hauska juttu

Tänään mennään Lauantai-markkinoille. Kerroinko, että unohdin lenkkarini Vegasiin? Sitten hukkui se yksi kiipeilykenkä moonlight buttressilla. Sitten unohdin yhtenä aamuna autonavaimen rocketboxin avaimenreikään. Koko päiväksi. Ja rocketboxin kansi oli auki, tietenkin. Mitäs muuta minä tein. Tiputin sulkkarin kun olimme laskeutumassa reitiltä Yosemitessa. Pikkujuttu. Sitten laskeutuessa toinen lettitupsu ajautui grigrin väliin. Siis varmistuslaitteen väliin. Joka oli polttavan kuuma, koska olin laskeutunut jo 50 metriä kauheaa vauhtia. Revin letin irti laitteesta. Ja irrotin tukun palaneita, kärvistyneitä hiuksia. Nice.

Näin Allanan eilen. Hän on matkalla Montanaan ja pysähtyi Eugenessa. Sattumalta minä satuin tänne samaan aikaan. Sattumalta sattui, haahaa. :) Vaihdoimme kuulumisia ja kävimme moikkaamassa muutamaa yhteistä tuttua. Allana lähti jo Smith rockille ja sieltä Bendiin. Näemme siis Bendissä vielä ensi viikolla ja tiistaina suunnitelmissa on kiivetä yhdessä. Myös April (kiipesi Grand tetonin meidän kanssa) on Bendissä nykyään. Ja pari muuta kiipeilykaveria, jotka asuivat ennen Eugenessa. Ja Maxin kaverit asuvat siellä. Pieni Amerikka.

Kiitos videoviestistä! Nauroin ihan hulluna teille. Ootta rakkaita. <3

Nikallakin on teippihanskat

Toinen tupsuista jäi grigriin väliin. Ja paloi karrelle. Kiiiiva. Reitillä Serenity-Sons (10d).

Thursday, May 16, 2013

Opiskelua

Tota tota. Tälleen tässä nyt sitten käy, että olen kiireinen, enkä kerkeä kirjoittelemaan. Tänään oli perustorstai. Juoksukurssi aamulla klo 8, intervalleja sateessa. Lounas kotona. Päiväkahvit Sannan kanssa Studio One Cafessa. Sanna oli Eugenessa vaihdossa kolme vuotta sitten, tapasi miehen, muuttivat Suomeen ja sitten takaisin Eugeneen. He asuvat kommuunissa. En tainnut ikinä selittää miten kommuunit täällä toimivat.

Nyt selitän vähän. Sannan kommuunissa asuu tällä hetkellä 12 henkeä, kuusi pariskuntaa. Kommuuni koostuu kahdesta omakotitalosta eli tilaa on. Ruuat tilataan suoraan viljelijöiltä tai haetaan luomukaupoista. Omia kanoja on ja kasviksia pihamaalla. Kaikilla on kokkausvuoro kerran viikossa. Kaapeissa on aina perusruuat, joita ostetaan talon rahoilla. Ruuasta maksetaan noin 100 euroa kuussa. Lisäksi kaikilla on viikkotehtäviä. Sanna ja Richard ovat tällä viikolla vastuussa puutarhasta. Asukkaat ovat 25-60 -vuotiaita. Semmosta. Tiedän paljon muutakin, joten kysykää, jos joku asia kiinnostaa.

Muutan huomenna tyttöjen luo. Eli alan kohta pakkailla. Christy tulee tänä viikonloppuna Eugeneen, joten vietän aikaa hänen kanssaan. Mennään kiipeilemään ja katsotaan Euroviisujen loppuhuipennus. Tänä iltana elokuviin Bijou-elokuvateatteriin. Se on vanha "funeral home" eli vähän kuin kirkko, mutta pelkille hautajaisille. Kaunis rakennus. Äite ehkä muistaakin. Menemme katsomaan Place beyond the pines. Minä, Allison, Bene, Malori ja ehkä Morgen. Sataa taas. Haleja!

Keskiviikko-ilta, Nikan kanssa menossa opiskelemaan Honors Collegeen

Honors Collegen kirjasto, Allisonin kanssa iltaopiskelusessarit


Wednesday, August 1, 2012

Climbing a mountain

Olin viime viikon kiipeilyreissulla Allanan ja Joshin kanssa. Lahdimme reissuun maanantai-iltana ja olimme takaisin Eugenessa sunnuntaiaamuna kello 11. Viikon aikana tapahtui paljon upeita juttuja. Kiipesimme ensin Oregonissa sijaitsevan Three Fingered Jackin huipulle. Minun ensimmainen vuorenvalloitus. Keskiviikosta perjantaihin kiipeilimme Leavenworthissa, Washingtonissa. Loistavia multipicheja ja boulderointia. Lauantaina valloitimme Ingalls Peakin, joka on minun ensimmainen "alpine climb". En tieda tarkalleen miten tama alpine climbing maaritellaan Suomessa, joten en mene sen syvemmin terminologiaan. Paaasia on, etta patikoimme yhteensa nelja tuntia. Ensin polkua pitkin, sitten kivilohkareiden yli ja viimeinen tunti kului lumessa. Perilla meita odotti kolme muuta kiipeilyporukkaa. Kaikilla oli jaaraudat (kenkiin kiinnitettavat piikit lumessa kulkemista varten) ynna muut lumivarusteet. Turhaa painolastia sanon mina.

Takaisin tiistaihin. Aloitimme vaelluksen Three Fingered Jackin juurelle klo 7 ja palasimme parkkipaikalle klo 22. Varsinaista teknista kiipeilya oli noin kolme pitchia. Kaytimme 60m koytta ja muutamaa varmistusta apuna joissain paikoissa. Three Fingered Jack on purkautunut tulivuori, jonka huippu on 2,4 kilometria meren pinnasta. Mainittakoon tassa viela, etta Suomen korkein kohta on jossain 1,3 kilometrin korkeudessa. I <3 Suomipannukakku.

Vulkaaninen kivi ei ole parasta kiipeilymateriaalia. Kaikki on irtonaista. Yok. Meidan piti alunperin jatkaa seuraavana paivana viereisen vuoren, Mt. Washingtonin huipulle, mutta irtokivien seassa patikointi oli niin arsyttavaa, etta paatimme jattaa sen toiseen kertaan. Patikoimme tiistaina yhteensa 16 kilometria Pasific Crest vaellusreittia, kiipesimme ylamakea vuoren juurelle ja kiipesimme itse vuoren huipulle. 14 tunnin mukava fyysinen puristus. Lepasimme noin tunnin huipulla. Palasimme autolle kymmenelta, teimme chilicheesemacia (erittain perinteinen kiipeilijaruoka: makaronia, juustoa ja pavuista tehtya chilimuhennosta pannulla) iltapalaksi ja nukuimme parkkipaikalla.

Tarkistimme illalla mista polku Jackin juurelle alkaa. Viela naurattaa.

Tassa betaa

Wuhuu, melkein perilla. Not.

Nika tuli mukaan

Nika laskeutuu

Keskiviikkoaamuna matka jatkui Leavenworthiin, joka on tunnettu saksalaishenkisyydesta ja mahtavista urheilumahdollisuuksista. Kuin alppikyla sanon mina, vaikka en ole alpeilla ollutkaan. Olimme aivan sekaisin ja ihastuksissamme, kun ajoimme kaupungin lapi. Kaikki tekstit ovat saksaksi ja vanhalla fontilla kirjattu. Kiipesimme kaksi kokonaista paivaa, pulikoimme joessa jotakuinkin puhtaaksi ja soimme saksalaista bratwurstia. Paikallisen urheiluvalineliikkeen tyontekijat olivat mukavia ja neuvoivat meille hyvia multipitch-reitteja. Allana, joka on vasta aloitti kiipeilyuransa (ja vaittaa edelleen, ettei ole kiipeilija) kiipesi ensimmaisen multipitch-reittinsa meidan kanssa. Loysimme myos ilmaisia leiriytymispaikkoja metsan siimeksesta, loistavien boulderointipaikkojen vieresta. Haluan ehdottomasti menna tuonne uudestaan.

I <3 car camping. Joka ilta kokataan yhdessa tahan tapaan. Pitkan paivan jalkeen illallinen maistuu makoisalle.

Tama on Condorphamine addictionin (7 pitches, 5.10b) jostain vaiheesta otettu kuva. Yhdistimme 6 pitchia, koska kaytimme kahta koytta. Mina liidasin ekan ja tokan pitchin, Josh nelja seuraavaa ja mina taas viimeisen. Mahtavuutta! Kapuaminen reitin alkuun otti 1,5 tuntia ja oli pelkkaa ylamakea. Huoh.

Huipulta, mina rentoudun varjossa. Allana varmistaa Joshia.

Takaisin autolla, olimme niin likaisia tyttoja, ettette usko. Hyppasimme suoraan jokeen, joka on sopivasti tuossa kolmen metrin paassa.

Palkitsimme itsemme illallisella kaupungissa

Makkaraa!

Perjantaina loysimme taas uuden multipitchin. Tama oli tradireitti, jonka me varmistimme minun passiivisilla varmistuksilla. Ohjeena on "trad gear to 3 inches and a set of nuts". Meilla oli "set of nuts". Reitin nimi on Midway ja greidi on 5.6.

Eli siis Leavenworth on oikeasti Baijerilaiskyla.

Taalla me nukuttiin eka yo, takana Condorphamine addiction.

Perjantai-iltana otimme suunnaksi Ingalls Peakin, joka sijaitsee Leavenworthin lounaispuolella. Loysimme aamulla perille ja aloitimme myohemmin kuin oli tarkoitus. Patikoimme nelja tuntia yla- ja alamakea ja sitten taas ylamakea. Maisemat olivat huikeat. Tama Alpine Lakes Wildernessin vuoristomaisema sai Kaunein paikka Amerikassa -tittelin heti ensi nakemalta. Ingalls Peak (2,3 km) on Mt Stuartin (2,8 km) vieressa. Toisella puolella taas mollottavat isot pojat eli Mt Rainier (4,4 km) ja Mt Adams (3,7 km). Aloitimme kiipeamisen noin klo 14. Kiipesimme ensimmaisen pitchin ilman varmistusta ja sitten alkoi odotus.

Hello!

Mt. Stuart

Mountain goats

Allanaa naurattaa, tuo tytto meinaa kiiveta rinkka selassa. Niilla oli myos paljon enemman varusteita kuin meilla. Hehe!

Odotusta...

Lisaa odotusta. Josh kaytti neljaa varmistusta neljaan pitchiin.

Edellamme oli kaksi hidasta kiipeilijaa. He sekoilivat ankkureiden kanssa, heidan koysi loppui kesken ja he sompailivat kolmannella ankkurilla noin tunnin. Siis mita. Meidan kolmen hengen tehotiimi oli nopeampi kuin tuo kaksikko. Ja siis pitcheja oli nelja ja vaikein greidi on 5.6. Lahes kuka tahansa voi kiiveta tuon, vaikka ei olisi kiivennyt paivaakaan. Paasimme etenemaan 17.30. Mina kiipesin koko homman yhdella kadella, silla tajusin, etta nopein tapa paasta ylos on yhdistaa kaksi pitchia ja kakkonen (eli mina) kiipea "fixed linen" eli valmiiksi kiinnitetyn koyden turvin. Siirsin toisella kadella prusik-solmua, joka oli turvanani, jos olisin sattunut horjahtamaan. Taten yksi 60m koysi riitti meille kolmelle. Josh, joka liidasi pitchit, kaytti neljalla pitchilla yhteensa neljaa varmistusta. Han totesi, etta "all you need is a set of nuts and big boy pants!"

Josh liidaa

Huipulla

Mt. Rainier

Odotetaan vuoroamme, etta paastais alas, autolle ja burritoja valmistamaan.

Huipulla avautui mahtavat nakymat. Sitten odotimme tunnin, etta nama kaksi edellamme olevaa seikkailijaa laskeutuvat. Toiselta heista kesti 15 minuttia paasta yli kielekkeen, jolla ankkuri ja laskeutumiskoysi olivat. Lisaksi kyseinen kiipeilija kantoi pullollaan olevaa vaellusrinkkaa selassaan. Itseasiassa molemmilla oli vaellusrinkat selassa. Meilla oli kaksi pienta reppua kolmeen mieheen. Rinkka ei kuulemma vaikeuttanu kiipeamista ollenkaan. Ooooo, ei pida paikkaansa. Olen kiivennyt rinkka/reppu selassa (valitettavan usein) ja tiedan, etta ei se ainakaan kiipeamista helpota.

Ylhaalla paatimme, etta oikaisemme lumea pitkin takaisin niin, ettemme joudu kiipeamaan ylos alas. Laskettelimme alas ja mina pyllahdin kaksi kertaa, kun en osannut rajoittaa vauhtia. Alasmeno oli superhauskaa! Lisaksi saimme ihastella auringonlaskua matkan varrella. Se varjasi koko laakson, vuoret ja lumen vaaleanpunaiseksi. En osaa sanoin kuvailla miten kaunista tuolla oli ja valitettavasti en voinut ottaa kuvaa, koska akku loppui kesken. Moh. Upea reissu!

Monday, April 16, 2012

Almost a multipitch

Smith rock vei taas Suomi-ikavan mennessaan. Ei nyt ihan kokonaan, mutta ajattelin ainakin aivan muita asioita. Suunnitelma oli alunperin vieda kaksi kaveriani kiipeilemaan ulos ensimmaista kertaa. Lisaksi kutsuin Daniellen, johon tutustuin viime viikonloppuna. Toinen kaveri sairastui ja perui edellisena paivana. Toinen (kuskimme) perua klo 6 aamulla, puolta tuntia ennen lahtoa. Palloilimme Daniellen kanssa hetken, etta menemmeko vai emme. Bensat on kalliimmat kahdelta ja Danielle joutui kuskiksi. Paatimme, etta mennaan silti. Onneksi nain, koska saa oli aivan loistava ja vietimme viikonlopun rennosti kiipeillen ja patikoiden. Danielle opetti minulle tuhat uutta asiaa, mista olen erittain iloinen. Nika oli messissa myos. Tassapa kuvia. Haleja ihunat!

Pysahdymme aina hakemassa eilisia donitseja, laatikon hinta on 1.54 euroa.

Nika on paniikissa

Yleensa ensimmaisen jatkon asettaminen on pelottavaa, koska joudun kiipeamaan ilman varmistusta todella korkealle. Ja sitten loysin taman. Hello!

Kunhan nyt otin kuvan ylhaalta

Ja tama on samasta paikasta, komeat maisemat

Eika varmistajallakaan huonot nakymat ole

Tonne! Kunhan pelleilen, on vahan turhan vaikeaa mulle viela.

Mina liidasin toisen "pitchin". Danielle tuli perassa ja opetti minulle miten koysi pysyy siistissa nipussa. Ei muuten pysy mulla. Muhaha. ;)

Tama oli harjoituskerta. Ensi kerralla kiipeamme koko reitin ja mina saan kuulemma liidata kaikki 5 pitchia, jos haluan. Reitti on noin 5.9, eli juuri sopiva minun ensimmaiseksi multipitchiksi.

Mina halusin harjoitella varmistamista ylapuolelta aina kun se oli mahdollista, koska opin sen tana viikonloppuna. Ylhaalla otimme mukavan asennon ja paistattelimme auringossa. Etta sellainen viikonloppu.

Thursday, February 2, 2012

Nikan paiva

Nikalla oli tanaan mielenkiintoinen paiva. Han paasi katsastamaan opiskelumeininkia yliopistolla. Han piti erityisesti lounaasta: itamaista kanakeittoa, sourdough-leipaa ja jalkkariksi minttusuklaatikku. Mina itse asiassa soin sen suklaan. Mitas muuta meille kuuluu. Olemme Kristinan kanssa yhtakkia muuttuneet saamattomiksi makkaroiksi. Siis niin saamattomiksi, ettei meidan opiskelusta tule mitaan. Naisena osaat varmasti arvata mista moiset keskittymisvaikeudet voivat johtua. Voi pojat. :)

Soup Nation -ruokakarrysta keitto messiin ja Lillisiin syomaan

Pakkosyotetaan Nikaa

Sain kahdessa tunnissa alas saavin kahvia ja kolme purkkaa (edelleen Lillisissa)

Maiseman vaihdos Reciin. Nikan kanssa kuunnellaan Groovesharkkia.

Opiskeluaktiivisuuden puute ei kuitenkaan estanyt minua loistamasta Global Management -luennolla. Kommentoin tanaan enemman kuin aikaisemmilla viidella luennoilla yhteensa. Proffakin kiitteli mua jalkikateen, etta olipas kiva kuulla sinun nakemyksia. Aihe oli muuten Alankomaiden "kukkateollisuus". Kylla, kylla, tassa paassa pyorii vain viisaita tieteellisia ja nerokkaita ajatuksia, joita ei niin vain joka luennoilla jaeta. Hahahahaaaaa! Ei vaan. Tein ensimmaista kertaa laksyt huolella. Aktiivisuuteni kompensoi hyvin geologian lab-sessiota, josta lahdin kesken kaiken pois. Minua alkoi vasyttaa aivan tajuttomasti. Kannoin ylpeana akateemisen vapauden soihtua ja painelin takaisin Lillisiin kahville.

Paivan kruunasi illallinen  Kristinan kanssa uudessa paikassa, jonka nimea en muista. Soimme, kavimme kaupassa ja tulimme viela hetkeksi minun luo rupattamaan. Nyt unten maille, etta jaksan aamulla juosta intervalleja. Kerrankin kun oli kamera mukana, otin kuvia ruuasta ja ruokakaupasta. How dork am I? Haleja naperot!

Nom nom nom.

Jalkkari puoliksi.

Kaupassa myydaan salt water taffya! Omgomgomg!

Candy corn on niiiiiiin hyvaa.