Summit the Grand

Owen-spalding lähetetty. Paljon voisin kertoa, mutta ei ole aikaa. Lyhyesti. Autolta autolle reissu kesti tasan 24 tuntia. Nukuttiin 5 tuntia välissä. Otettiin korkeutta yhteensä yli kaksi kilometriä ja tampattiin/kiivettiin yhteensä melkein 30 kilometriä. Aivan mahtava reissu. Minä ja Allana olimme suunnitelleet koko reissun ja paria päivää ennen saimme vahvistusta tiimiimme. Allanan serkku Tim ja puolituttu opiskelukaveri April tulivat meidän mukaan. Minä ja April liidasimme, koska olimme kokeneimmat kiipeilijät.

Minä sain mennä ensimmäisenä Allanan kanssa, koska me olimme ottaneet selvää reitistä etukäteen. Huutelimme ohjeita Aprilille ja Timille. Mitä lähemmäs huippua kiipesin sitä enemmän hengästytti. Muuten korkeuseroa ei huomannut. Siis ei särkyjä tai astmaongelmia. Oli mahtava tunne etsiä oikea reitti ja kavuta ensimmäisenä huipulle. Kukaan muu ei ollut siellä. Minä ja Allana hengasimme puolitoista tuntia huipulla kunne April ja Tim löysivät perille. Vietimme vielä toisen tunnin ylhäällä. Ei ketään muita. Aivan mahtava kiipeilypäivä!

Haikkasimme takaisin autolle samana päivänä. Olo on aikas poikkinainen, mutta onnellinen. Vuorilla oloa ei voita mikään. En tiedä milloin viimeksi minulla oli yhtä hauskaa kiipeilyreissulla. Tai yhtä raskasta. Jää, lumi ja korkeusero lisäsivät mukavasti haastetta varsinaiseen kiipeilyyn. No niin, nyt on pakko mennä. Mui mui!

Teltat pystyyn 6 tunnin lähestymisen jälkeen, kalsariasussa on hyvä olla. Ja noilla lumipopoilla on raskas kävellä.

Tonne mennään huomenna.

Tästä alkaa meidän reitti eli Owen-Spalding

Huipulla, jotain yli neljä kilsaa. Hengästytti, kun puhuin liikaa.

Siistein ulkohuussi ever, hyvät näkymät.

Huipulta piti tulla alas, alas, alas alas, jotain 15 kilometriä ja korkeusero 2 kilometriä. En tykkää. Oltiin autolla puolen yön aikaan.

Going for the Grand

Tässä suunnitelma seuraavalle kolmelle päivälle. En tiedä osaanko kertoa tätä suomeksi. Tavoitteemme on kiivetä Owen-Spalding (5.4 3kp, 475 metriä, II) reitti kahdessa osassa. Haikkaamme huomenna 12 kilometriä paikkaan, jossa yövymme (lower saddle). Yöpyminen tapahtuu Mt. Hoodin korkeudella, eli periaatteessa kiipeän Mt. Hoodin uudestaan, teltan, makuualustan, makuupussin, kiipeilyvälineiden jne rojun kanssa. Jatkamme matkaa tiistaina aamuyöstä kello 3.00 toiselle tasanteelle (upper saddle), mistä alkaa varsinainen tekninen osuus. Kolme pitchiä 5.4 ja class 5 scramble to the top. Helppoa kiivettävää, mutta ilmavaa. Neljän kilometrin korkeudella meren pinnasta alkaa hapen puutekin tuntua. Haaste on sääikkunan löytäminen, tuntematon maasto ja se, että reitillä voi olla jäätä. Lunta on varmasti.

Otamme reissun aikana korkeutta yhteensä noin 2,5 kilometriä. Hohhoijaa. Tämä tulee olemaan fyysisesti ja henkisesti raskain tekemäni juttu, ever. Oh well. Sääikkuna näyttää hyvältä ja olemme vierailleet metsänvartijoiden (ranger kuulostaa paremmalta) toimistossa pariin otteeseen. Luvat on kunnossa ja kakkapussit repussa. Pari karttaa pitää printata ja ruuat ostaa. Paljon enemmän olisi tietenkin yksityiskohtia, mistä voisin tässä kertoa, mutta ei ole aikaa. Laitan viestiä jossain muodossa, kun tulemme takaisin, viimeistään keskiviikko-iltana eli teidän torstaiaamuna. Tai vähän jälkeen, koska akku voi olla loppu... Jännittää, mutta hyvällä tavalla.

Tässä reitti, joka kiivetään http://www.summitpost.org/owen-spalding-var-owen-chimney/160588

http://www.nps.gov/grte/planyourvisit/hours.htm#CP_JUMP_497666 Jenny lake ranger station tietää kaiken mitä vuorilla tapahtuu, mutta suoraa numeroa en löytänyt. Tuolta löytyy jotain. Adios!

Bye Bye Idaho, Hello Wyoming

Hauskaa oli City of Rockseilla, Idahossa

Illallista Wyomingissa, taustalla Tetonsit

 Tultiin juuri Jacksonsiin, Wyomingiin. Kaunista. Nyt selvitellään, missä voidaan yöpyä. Täällä on karhuja, niin ei voida tienpielessä nukkua. Meh. Pian nähdään!