Owen-spalding lähetetty. Paljon voisin kertoa, mutta ei ole aikaa. Lyhyesti. Autolta autolle reissu kesti tasan 24 tuntia. Nukuttiin 5 tuntia välissä. Otettiin korkeutta yhteensä yli kaksi kilometriä ja tampattiin/kiivettiin yhteensä melkein 30 kilometriä. Aivan mahtava reissu. Minä ja Allana olimme suunnitelleet koko reissun ja paria päivää ennen saimme vahvistusta tiimiimme. Allanan serkku Tim ja puolituttu opiskelukaveri April tulivat meidän mukaan. Minä ja April liidasimme, koska olimme kokeneimmat kiipeilijät.
Minä sain mennä ensimmäisenä Allanan kanssa, koska me olimme ottaneet selvää reitistä etukäteen. Huutelimme ohjeita Aprilille ja Timille. Mitä lähemmäs huippua kiipesin sitä enemmän hengästytti. Muuten korkeuseroa ei huomannut. Siis ei särkyjä tai astmaongelmia. Oli mahtava tunne etsiä oikea reitti ja kavuta ensimmäisenä huipulle. Kukaan muu ei ollut siellä. Minä ja Allana hengasimme puolitoista tuntia huipulla kunne April ja Tim löysivät perille. Vietimme vielä toisen tunnin ylhäällä. Ei ketään muita. Aivan mahtava kiipeilypäivä!
Haikkasimme takaisin autolle samana päivänä. Olo on aikas poikkinainen, mutta onnellinen. Vuorilla oloa ei voita mikään. En tiedä milloin viimeksi minulla oli yhtä hauskaa kiipeilyreissulla. Tai yhtä raskasta. Jää, lumi ja korkeusero lisäsivät mukavasti haastetta varsinaiseen kiipeilyyn. No niin, nyt on pakko mennä. Mui mui!
 |
| Teltat pystyyn 6 tunnin lähestymisen jälkeen, kalsariasussa on hyvä olla. Ja noilla lumipopoilla on raskas kävellä. |
 |
| Tonne mennään huomenna. |
 |
| Tästä alkaa meidän reitti eli Owen-Spalding |
 |
| Huipulla, jotain yli neljä kilsaa. Hengästytti, kun puhuin liikaa. |
 |
| Siistein ulkohuussi ever, hyvät näkymät. |
 |
| Huipulta piti tulla alas, alas, alas alas, jotain 15 kilometriä ja korkeusero 2 kilometriä. En tykkää. Oltiin autolla puolen yön aikaan. |
No comments:
Post a Comment