Thursday, December 29, 2011

The Bay, Palo Alto ja Stanford

Aloitimme paivan tutustumalla Coyote Hills puistoon, joka sijaitsee lahden itarannalla, viiden minuutin ajomatkan paassa Allisonin kotoa. Californiassa on tyypillisesti sumua, joten emme nahneet ihan San Franciscoon asti.

Coyote Hills regional park

The Bay of the Bay area

Kavelylenkin jalkeen haimme hampparit Californialaisesta In 'n out -pikaruokaravintolasta. Olen syonyt loistavia hampurilaisia paikallisissa pikaruokaravintoloissa Oregonissa ja nyt taalla Californiassa. Parhaan hampurilaisen soin Little Big Burger nimisessa pienessa hamppariravintolassa Portlandissa. Paikalliset hampurilaisketjut tarjoavat yleensa vain muutaman vaihtoehdon eli hampurilaisen juustolla tai ilman. Lisaksi listalla ovat ranskalaiset ja jaatelosooda. Yksinkertaista ja herkullista. Lounaan jalkeen olikin paikkareiden aika.

Iltapaivalla ajoimme Palo Altoon. Nappasimme kahvit Peet's cafeesta ja tepastelimme Stanfordin yliopiston campukselle. Palo Alto sijaitsee San Franciscon lahden etelapuoliskolla ja on taten osa piilaksoa. Palo Altossa paamajaansa pitavat muun muassa Facebook ja Hewlett-Packard. Googlen paamaja oli taalla aikaisemmin. Stanford on yksi Amerikan arvostetuimmista yliopistoista ja yksityisena yliopistona myos yksi kalleimmista. Lukuvuosimaksu pyorii 50 000 dollarin tienoilla. (UofO:n lukuvuosimaksu on 20 000-30 000 dollaria.) Stanfordin campus on valtava ja upea. Tassa pari kuvaa.

Mina, palmu ja kahvi Stanfordin yliopiston campuksella.

I could go to Stanford.

I want to go to Stanford.

Allison too wants to go to Stanford.

Soimme illallista yhdessa, Allisonin perhe ja mina. Juttelimme Suomen ja Amerikan oikeusjarjestelmien eroista seka aseenkanto-oikeuksista. Huomenna menemme San Franciscoon ja illalla on pienet pippalot, silla naapurit tulevat kylaan. Fun fun fun! Nyt venyttelen ja painun petiin. Haleja mussukat! <3

Newark, CA

Tulin juuri Allisonin luo Californiaan, tarkemmin Newarkiin. Ilma on lammin, ehka 15 astetta ja aurinko paistaa. Aiti lahti kotia kohti eilen illalla. Kamalaa. Kauhea koti-ikava iski hetkellisesti ja ajattelin jopa, etta jos vaan ryntaan aidin peraan ja lennan Suomeen. Perheen nakeminen sai mut kaipaamaan Suomea. Aiti on edelleen matkalla, odottaa jatkolentoa JFKlla. Mina lensin taas 5.20 Portlandiin ja Portlandista jatkolennolla Oaklandiin. Allison haki minut kentalta. Olen taas oma itseni ja odotan innolla, etta paasen tutustumaan San Franciscoon ja sen ymparistoon. Nyt lopetamme nyhvaamisen ja menemme kavelylle. Talk to you soon! :)

Tuesday, December 27, 2011

Missa on sade

Tiedatteko mika on ironista? Se, etta viime talvi oli kylmin ja lumisin 70 vuoteen. Mina hytistelin kotona ja seurasin kavereiden vaihtarielamaa Thaimaassa ja Singaporessa. Noh, mita tapahtuu, kun mina lahden vaihtoon? Ensilumi tulee Suomeen kuukauden myohassa ja ilma on lammin kuin linnun maito. Rakastan lunta, mutta rajansa kaikella. Minun raja oli viime talvi. Onneksi noita on vain kerran 70 vuodessa. Oli miten oli, Jouluna Suomessa pitaa olla lunta ja paljon. Nyt ei tainnut olla, joten evakkojoulu Eugenessa oli ihan ok. Nim. ensi talvea eli lunta ja pakkasta odotellessa.

Taalla saimme nauttia auringon paisteesta ja lahes teepparikelista. Joulukuun pitaisi olla Eugenen sateisin kuukausi. Jos tama saa, josta olen saanut nauttia viimeisen kuukauden, on sita mista minua varoiteltiin, niin hohhoijaa. Eugene ei ole sadetta nahnytkaan. Todiste. Minulla oli juoksukurssi kaksi kertaa viikossa 10 viikon ajan. Sateen sattuessa me juoksimme sisaradalla. Arvatkaa montako kertaa juoksimme sisalla? Yhden kerran. Yhden kerran kahdestakymmenesta kerrasta. Eugene: where is the rain! Paitsi etta nyt sataa. Hehehe.

Nopeasti viela pankkiasioita, koska ne on aina yhta kivoja. Mina en voi siirtaa rahaa suomalaiselta tililtani amerikkalaiselle tililleni varmistamatta sita ensin soittamalla tai tekstiviestitse. Puhelinpalvelut taas eivat kata mannerta, jolla oleskelen. Olenko kenties missannut jotain todella oleellista, silla en tieda miten voin siirtaa rahaa suomalaiselta tililtani sujuvasti. Kaikki maksut vaativat tuplavarmistuksen ja tekstiviestin ja ylimaaraisen avainluvun. Keino minulla on. Keinon nimi on aiti. Mutta aiti on nyt taalla, eika voi tehda siirtoa puolestani ennen kuin on palannut Suomeen. Loistavaa ennakointia Emma! Taidan luopua pankkikorttimaksuperiaatteistani ja siirtya taysin masteriin. Voitteko muuten kuvitella, etta ruotsalaiset ystavani eivat joudu maksamaan kuluja, kun he nostavat rahaa automaatista taalla ruotsalaisen pankin luottokortilla. Mita?

Nyt nukkumaan. Huomenna lahtee aiti, ylihuomenna lahden mina. Toivottavasti Suomessa on saatu sahkot takaisin! Moikkelis koikkelis. :)

Rannikko ja Walmart

Olen laiminlyonyt teita ihanat. Tahan on hyva syy. Aiti on taalla, joten blogi on saanut jaada vahemmalle huomiolle. Anteeksi. Olimme tanaan rannikolla. Ajoimme Florencesta Newporttiin rannikkoa pitkin. Kotimatkalla poikkesimme Walmartissa. Miksi? Ensinnakin Walmart on maailman suurin yksityinen tyonantaja. Toiseksi Walmart on ehka Amerikan kyseenalaisin ja moitituin tyonantaja. Kavimme ja naimme. En tykannyt, en kannata. Ensimmaisen ja toivottavasti viimeisen Walmartkokemuksen jalkeen teimme ehka parasta ruokaa mita olen taalla syonyt: lihapullia, keitettyja vihanneksia, paistettuja sipulirenkaita ja salaattia. Nomnomnom. Etta voi kotiruoka olla hyvaa.

Huomenna on viimeinen kokonainen aitipaiva Eugenessa. Viikko on tuntunut paivalta. Toivottavasti kaikkien joulut meni mukavasti, saitte levata ja sita rataa. Muutama kuva, enjoy! :)

Nakymat Heceta majakalta

Yachats. Kaupungissa on alle 700 asukasta. Parkano kuulostaa yhtakkia urbaanilta kulttuurin kehdolta.

Newport ja Nika sadevarusteissa

Saturday, December 24, 2011

Portland, King Estate viinitila ja kelttilaista musiikkia

Jaahas, onpas ollut kiirusta. Olimme torstaina aidin kanssa Portlandissa. Kaunis kaupunki kompaktissa koossa. Yritin koko syksyn kovasti paasta sinne, koska tuttuja loytyi, mutta opiskelukiireiltani en "kerennyt". Ensi vuonna korjaan asian. Kavimme lounaalla Little Big Burger -nimisessa pikaruokaravintolassa ja soin parhaan juustohampurilaisen ikina. IKINA. Kavimme myos Powell book storessa, joka vaittaa olevansa maailman suurin uusia ja kaytettuja kirjoja myyva yksityinen kirjakauppa. En osaa ottaa kantaa tuohon, mutta suuri se on. Kuusi rakennusta ja kahvila. Myos maisemia naimme, kas nain.

Mount St. Helens Washingtonin puolella

Eilen eli perjantaina vietimme paivan Daven ja Lindan kanssa. Aloitimme lounastamalla Oregonin suurimmalla viinitilalla King Estatella. Unohdin kameran kotiin, mika oli harmi. King Estate sijaitsee kukkulalla, jota ymparoivat rypale-, omena- ja marjaviljelmat. Tila ja kaikki sen ymparilla muistutti meita Italiasta. Maistelimme viineja ja tutustuimme viinin valmistuksen saloihin. En ole koskaan nahnyt millaisissa valtavissa metallitankeissa viinia kasitellaan ja mita vaiheita puna- ja valkoviinin valmistusprosesseihin kuuluu. Halleissa tuoksui rypaleen ja viinin sekoitus. Viinitynnyreiden sailytyshalli oli myos vaikuttava naky. Olin aivan pahkinoissani kaikesta mita opin.

Illalla menimme kuuntelemaan kelttilaista joulumusiikkia Tsunami-kirjakauppaan. Konsertti kesti kaksi tuntia ja kirjakauppa oli taynna iloisia hipahtavia Eugenelaisia. Musisoijat olivat loistavia. Nainen soitti viulua ja kitaraa, mies rumpuja ja huiluja. Haltioiduin aivan taysin. He soittivat kaksi settia. Tumma ja apeamielinen kelttilainen musiikki oli sopivaa jouluun, jona mun perhe on siella taalla eika saman katon alla.

Teilla onkin jo jouluaaton ilta, joten toivotan kaikille rauhallista ja iloista joulua! Taalla on aattoaamu. Soimme aamupalaa, teimme kauppalistan, kaymme lenkilla, skypetamme Julian kanssa ja menemme ruokaostoksille. Syokaa, levatkaa ja nauttikaa ajasta perheenne kanssa. Halirutistus kaikille! <3

Ps. Aidin tultua tajusin, etta voimme katsoa uutisia yleareenalta ja tutkailla mita Suomeen kuuluu. Tassa lyhyesti: Suomeen on viime viikolla tuotu ohjuksia. Lisaksi oljylautta on jo matkalla Suomeen. Happy holidays!

Tuesday, December 20, 2011

Campus touring

Tulimme aidin kanssa Eugeneen eilen yolla. Lensimme San Franciscon kautta. Mina nukkua puksutin nousut ja laskut eli missasin kaikki hienot maisemat. Viikon paasta uusi yritys. Kotona minua odotti korjattu lammitys (no more below freezing in the living room!) ja 12 sivuinen kirje Soilelta. Tiedoksenne, minulle saa erittain mielellaan lahettaa kirjeen. Lukisin mielellani mita sinulle kuuluu. Vaikka Soile asettikin aika kovat pohjat 12 sivullaan (vielapa koneella), otan vastaan kaiken, mika kulkee postimerkin avittamana meren yli. Jos otat haasteen vastaan, osoitteeni loytyy fbsta.

Sitten tahan paivaan. Esittelin tanaan aidille minun opiskeluhoodsit. Naytin missa minulla on luennot, missa opiskelen, missa kiipeilen, missa juoksen, missa kirjoitan blogia, missa juon kahvia, missa taapaan kavereita ja missa syon lounasta. Rec oli Tuikun mielesta aivan loistava paikka. Han oli aivan ihmeissaan kaikista palveluista ja harrastusmahdollisuuksista, joista mina saan vaihtarina nauttia ilmaiseksi. Huomenna haemme auton ja kiertelemme lisaa. Minulla on vahan siskovieroitusoireita. Ho.

Iloinen uutinen viela lopuksi. Sain tanaan tietaa, etta minulle on myonnetty Tampereen kauppakamarin stipendi! Katan silla koko lukuvuoden kurssikirjaostot, mika on todella helpottava uutinen. Nyt hyvia oita minulle ja mukavaa paivaa sinulle.  <3

Sunday, December 18, 2011

Top of the Rock ja Guggenheim

Aloitimme aamun Rockefeller centerin huipulta. Nakymat olivat henkea salpaavat, tosin Oregonin luonto vie edelleen voiton. Jatkoin aiten kanssa Guggenheimin modernin taiteen museoon, julia pyyhalsi viimeisille ostoksille. Illallistimme yhdessa La Bonne Soupe nimisessa bistrossa, samassa missa ensimmaisena paivana lounastimme. Tassa ranskalaisessa bistrossa oli parhaat jalkiruuat ja me kolme sokerihiirta halusimme viela kerran syomaan Nycin parasta juustokakkua (n=4). Tassapa muutama kuva viimeisesta Nyc paivasta.

Ok maisemat, tosin ei voita vuoria.

Top of the Rock -ilme

Julia ihailee Manhattania. (Taysin lavastettu, kunhan totesin, etta tuossa saisi hyvan kuvan.)

Nika on yhta innoissaan kuin mina, mutta raukalla on vain yksi ilme.


Nika tutkii.


Viimeiset katsahdukset Broadwaylle.

Guggenheim museo on arkkitehtuurin taidonayte. Museo sijaitsee Upper East Sidella, Central Parkkia vastapaata.

Italialaisen Maurizio Cattelan tyo All oli vahintaankin mielenkiintoinen. Lisaksi se oli ainut tyo, jota kykenin kuvaamaan salaa.

Linssi huurussa, mutta sainpahan mummon kuvaan.

Myos aasi oli siella.


Olen yrittanyt pitaa huolen, etta nuo kaksi, joita myos perheekseni kutsun, kokeilevat minun mielestani hyvia amerikkalaisia juttuja. Naihin lukeutuu malts eli mallasuutteella hoystetyt pirtelot. OH MY GOOOOOOD. Pikainen pirtelohistoriani: Mina en lahtokohtaisesti pida pirteloista. Suomessa juomani pirtelot on aina liian jaisia, suklaaesanssi maistuu daddalle ja itse pirtelomassa maistuu pahville. Muutaman hyvankin olen Suomessa saanut, mutta paasaantoisesti omalla kotisohvallani. Malts on jotain aivan muuta. Malts ei ole talta planeetalta. Malts on pala taivasta pahvisessa mukissa. Kokeile sita, suklaalla! Sita saa ainakin jokaisesta dinerista. Jalleen kerran kiitos kuuluu Allisonille, silla han saattoi minut ja suklaamallaspirtelon yhteen Eugenessa.

Huomenna alkaa kotimatka. Nyc oli juuri niin upea kaupunki kuin kuvittelin. Ihan niin kuin olisin ollut elokuvassa koko matkan ajan. Nyt unta kaaliin, jotta kaali jaksaa matkustaa huomenna takaisin kaalimaalle, lansirannikolle. Hyvastit tyylikas cityelama, tervetuloa takaisin leggingsit ja fleece!

MoMA ja Manhattan Clam Chowder

Eilen oli MoMA paiva. Julia meni shoppailemaan ja mina ja aite mentiin nauttimaan taiteesta. Erittain miellyttava kokemus. Kokoelma oli niin pieni, etta kaiken meidan mielesta nakemisen arvoisen naki kahdessa tunnissa. Loppupaiva kierreltiin kaupoissa ja kaytiin elokuvissa katsomassa New Years Eve. Lounastimme Pubissa, jonka nimea en muista, mutta jossa soin ensimmaista kertaa Manhattan clam chowderia. Allison vinkkasi minulle, etta tomaattipohjainen simpukkakeitto on yksi Nycin erikoisuuksista. Todella herkullista. Eugenessa chowder on aina ollut kermapohjainen keitto. Onpas mielenkiintoista. Hyvia oita Suomeen ja mukavaa alkavaa viikkoa! Haleja nassukat!

Mun omakuva

Aite ihastelee Monetin Water lilies -maalausta.

MoMAn sisapiha

Friday, December 16, 2011

Nikan oma blogi

Tasta paivasta kerron mina, Nika. Kuvin, koska sanat eivat riita. Niina ja Katja, ette arvaakaan miten hauskaa meilla oli tanaan, kiitos teidan. :)

Soimme aamupalan dinerissa. Mina join lasin maitoa.

Katselin, kun Emma soi pannukakkuja.

Battery Parkissa katselin lintuja.

Staten Island Ferrylla sain ihastella maisemia. Taustalla haamottaa Manhattan, vasemmalla on vapauden patsas (, mutta se ei nay).

Kenny piti huolen, etten lenna yli laidan.

Huomenna uudet seikkailut! Terkkuja!

T: Nika

Thursday, December 15, 2011

Natural History Museum ja Central Park

Kavimme aamulla jonottamassa Rush-lippuja eli viimehetken lippuja Chicago-musikaaliin. Lippujen myynti alkoi aamulla kello kymmenen, mutta olimme jo puolelta paakallopaikalla jonottamassa. Saimme liput 36 dollarilla, mika on naurettavan halpaa. Edellisena iltana meille todettiin, etta liput ovat 75 dollaria. Taman jalkeen kappailimme Central parkin reunaa pitkin luonnontieteelliseen museoon. Aika mahtava paikka. Minahan innostun noista dinosauruksista, avaruusjutuista sun muista ala-asteikaisten pikkupoikien kiinnostuksen kohteista, joten I'm down for that!

Museossa vierahti ainakin kolme tuntia. Kappailimme takaisin Central parkin lapi. Nakoalatasanteelle nojautuessani huomasin, etta minun vieressani seisova poika polvistui kosimaan tyttoystaansa. Mina vaan tuijotin tata pariskuntaa kuin mikakin idiootti. Tytto alkoi itkea ja sai lopulta sanottua, etta "kylla". Olipas sopoa. Ja loistavan paikan oli mies valinnut kosinnalle, pakko myontaa. Tosin sivulliset silmaparit (mina) olivat ehka tarpeettomia.

Nyt minun pitaa tehda jotain mun paalle, jotta kehtaan menna teatteriin. Julia sovittelee tossa mun edessa pikkumustaa, etta vissiin munkin tarvii luopua mun leggingseista. Tuikku ja Julle karsii edelleen jetlagista. Molemmat heraa kolmelta joka yo ja supattaa ''mua ei vasyta" ja "ei muakaan". Paivalla ne on valilla ihan pihalla. Hauskaa. Mukava seurata vieresta ja muistella omaa ekaa viikkoa. Mina herasin joka yo parin viikon ajan kello viisi aivan pirteana. :D Nyt ehostautumaan. Heippa!

Yksi sana: TURISTIT.

Julialle apple cider.

Central Park

Keskellapaivaahetkellinenvasymys

Luonnontieteellinen museo ja dino-osasto

Mountain goat. Allisonin mukaan ma naytan talta, kun ma kiipean kiipeilyseinan reunaa. hehe.

Wednesday, December 14, 2011

Ensimmainen paiva

Kiertelimme tanaan koko paivan kaupungilla. Kavimme kaupoilla, ihastelemassa nahtavyyksia ja lounastimme mahtavassa ranskalaisessa bistrossa. Jouluvalot ovat kauniita ja ihmiset mukavia. Julia ja Tuikku karsivat viela hieman jetlagista. Mina karsin muuten vaan vasymyksesta, joten menen nyt nunnumaan. Fbssa on kuvia. Saa on lammin. Talot on korkeita. Etta nain puhelias olen. :) Huomenna saattaa sataa, joten aiomme viettaa paivan museoissa. Listalla ovat MET, MoMA ja Natural History Museum. Paasyliput ovat 25 euron hujakoilla. Lisaksi yritamme saada peruutusliput musikaaliin. Halvalla kuulemma lahtevat, 75$. Sormet ristiin, jos vaikka lykastaisi. Halit!

Tuesday, December 13, 2011

Aiti ja sisko

Aidin ja siskon nakeminen on aivan ihanaa. Minun kone oli hieman aikaisemmin perilla, joten mina olin heita vastassa tuloaulassa. Emme tienneet kummasta olimme enemman innoissamme, jalleennakemisesta vai Nycista. Matkasimme taksilla hotellille. Voitte arvata, etta meidan kolmen naisen suut kay koko ajan. Teimme lahjojen vaihto -operaation heti ensimmaisena. Me lupasimme, etta emme osta toisillemme lahjoja. No, kaikki olivat silti tietenkin ostaneet. Sain Tuijalta ja Julialta joululahjat, tuliaisia ja Julialta viela 25-vuotis synttarilahjan. Aikas hauskaa. :) Meilla oli siis pienoinen joulu-/synttarijuhla jo etukateen. Sain Vaasan jalkiuunipaloja, joten hyvastit ruisleipapainajaisille. Lisaksi sain tuliaisiksi suklaata, lakua, salmiakkia, vihreita kuulia, piparkakkuja, 1/3 levya piparkakkusuklaata, ruisleseita ja purkkaa.

Kavimme kavelemassa ja ihastelemassa nycin katuja nopeasti ennen nukkumaan menoa. Korjaan, ennen kuin Tuija ja Julia menivat nukkumaan. Kello on taalla 22.30. Mun sisainen kello on vasta puoli kahdeksan illalla, heidan oli puoli kuusi aamulla. Nukkukaa sitten vassykat. Mina tulin hotellin clubhuoneeseen tekemaan tata plogia. Ai niin, tama hotelli on aika hieno. Affinia 50 on nimi, lahella Rockefeller centeria. Taalla clubihuoneessa soi ihana joulumusiikki. Me like. Mukavaa viikkoa kaikille!

Allison!
Taxi was 55$ to our hotel. Major traffic going on of course. Seeing mum and sis was soooo nice. I'm still excited that I get to spend this week with them and another with my mum. Weather is warmer here. Go figure. I have to cheat on you with How I met your mother, again. Sorry roomie. Hopefully you are doing the same. :D I'll find out the origins of the mystery letter when I come back. Safe travels and say hello to your family for me! Ps. I have some delicious Finnish gum for you...

Traveling to Nyc

Olen Portlandin lentokentalla ja odotan jatkolentoa Nyciin. Eugenen kentalla tormasin sattumalta Iidaan. Han oli matkalla Canadaan. Mitas muuta. Vasyttaa. Jaahas, boarding alkaakin nyt. Heippa!

Sunday, December 11, 2011

The Help

Olipas laiska sunnuntai. Raahauduin kahville Allisonin ja Malini kanssa Cafe Veroon, johon olen halunnut menna siita lahtien, kun ajoin ensimmaista kertaa sen ohi. Syyskuussa. Kahvin jalkeen paatimme kavella REI:hin, joka myy urheilu- ja retkeilytarvikkeita. Loysin alesta pitkahihaisen North Facen juoksuteepparin ja fleecehousut. Takaisintulomatkalla poikkesimme Safewayssa todistamassa kolmannen kerran talla viikolla, etta Baked Potato soup on loppu. Miksi? Allisonin ystavapariskunta kutsui meidat elokuviin illalla. Kyseessa oli elokuva The Help (Suomessa nimella Piiat) ja liput maksoivat 1,4 euroa. Riistoa, eikos vaan. Elokuva on aivan loistava, hauska ja mielenkiintoinen. Kaykaa katsomassa tai vuokratkaa! Jatkan laiskan sunnuntain teemaa kunnioittaen ja lopetan tahan. Enaa yksi paiva. Haleja! :)

Rare exports ja ruisleipauni

Ensinnakin, jouduin toissa paivana fiksaamaan minun nakin varmaa lammitysjarjestelmaa. Nyt se nayttaa talta.

Just so you know, this is what it takes to stay warm in Eugene. Thank god for wilderness survival.

Toiseksi, olimme eilen jouluvaloajelulla Daven ja Lindan kanssa. Jouluvalot liikkuvat taalla Amerikassa hieman eri sfaareissa, kuten varmasti arvaatte. Yhden talon edessa oli jouluvaloshow. Valot on synkronoitu radioon ja talon edessa on kyltti "tune in to 98.3". Kuuntelimme radiota autossa ja katselimme valoja, jotka valkkyivat auton radion tahtiin. Halloweenina on naita myos. Kuvat eivat kerro koko totuutta, mutta saatte ainakin jotain kasitysta.

Tama Show on myos youtubessa: http://www.youtube.com/watch?v=7UV33nlUcWc

Kaiken maailman valokakkyraa ja -hakkaraa.

Tama on pieni osa yhden suurimman talon pihavaloista. Talo on tuolla takana, missa lukee Peace.

Mista tietaa, etta Emma kaipaa ruisleipaa? Nain viime yona unta ruisleivista, tarkemmin Vaasan jalkiuunipaloista. Unessa menin kaikessa rauhassa ostoksille mun vakkarikauppaan Sundanceen. Yllatyksekseni, kassan vieressa oli katon rajaa hipova pino ruisleipia. Ostin pakastimen tayteen ja soin onnellisena muutaman leivan. Kunnes herasin. Etta semmoisia patoutumia mun alitajunta kasittelee, kun olen unten mailla.

Kavimme tanaan taide-elokuvateatterissa Bijoussa katsomassa elokuvan Rare Export. Mina olin kyseisen elokuvan jo nahnyt. Pakkohan minun oli raahata Allison ja Malin katsomaan se, koska Amerikassa harvemmin naytetaan Suomalaisia elokuvia. Molemmat tykkasivat seka pitkasta etta lyhyesta patkasta. Gooo Suomi! Elokuvan tekstitys ei tosin toiminut aivan yhta hyvin. Lahes kaikki kirosanat oli jatetty kaantamatta ja hauskat suomalaiset sanonnat eivat kaantyneet yhta hauskasti.

Kahden paivan paasta on lahto Nyciin. Dave ja Linda heittavat minut lentokentalle tiistaiaamuna kello nelja. Mukavata. Lento kestaapi rapeat seitseman tuntia. Mun ja Tuikun ja Julian lennot on melkein samaan aikaan perilla. Kentalla nahdaan. Ennen lahtoa aion siivota, suunnitella, suunnitella ja tietenkin ottaa maanantaina kaiken ilon irti Recista. Nyt lurpsuu simmut siihen malliin, etta tan tyton on aika painua pehkuihin. Keksin muuten taas yhden asian, mita kaipaan. Piparkakkutaikinaa. Hatatilassa kypsat piparkakut kelpaisivat myos. Mukavaa joulunodotusta kaikille! Taalla paassa ollaan ainakin jo ihan pahkinoina. <3

Friday, December 9, 2011

Mt Bachelor - round two

Herasin aamulla 4.45. Pakettiauto starttasi Outdoor programin vajalta 5.45. Onneksi vaja on muutaman minuutin kavelymatkan paasta mun kodista. Pakkasin kamat aamulla puoliunessa ja soin aamupalan matkalla. Meita oli yhteensa 12. Bene tuli sattumalta samalle reissulle. Lisaksi tunsin osan porukasta kiipeilyseinalta. Ajomatka kului unisin, mutta hilpein tunnelmin Mt Bachelorille. Paasimme rinteeseen jo ennen yhdeksaa, joten aamu oli aivan mahtava.

Kuten totesin aikaisemmin, mulla on jaanyt muutama (lue kuusi) laskettelukausi valista.  Alku oli hankalaa, koska tiesin, etta osasin joskus, mutta jalkani eivat vain totelleet. Loppupaivasta lihasmuisti palautui, mutta sitten mun lihakset sanoivat itsensa irti. Torstai oli hyva valinta, koska ihmisia oli todella vahan. Hisseille ei muodostunut jonoa kertaakaan. Laskimme kolme tuntia putkeen, soimme lounasta auringon paisteessa ja jatkoimme kolmeen asti. Katsotaan, mita mun jalat sanovat huomenna. Viiden pisteen vihje: ne eivat sano kiitos.


Taydellinen aamu
[Takai] (en osaa kirjoittaa japania), Matt ja Stephen fiilistelee. Nama kaverit tunnen kiipeilyseinalta.

Lounasta auringon paisteessa. Soin pahkinavoihilloruisleipani t-paidassa.
Tama koira nouti suurta lumikokkaretta, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
Kaytin kyparaa, don't worry. Kyparan alta torrottaa rotanhanta. Lovely. :D

Kotiin paastyani eli kello seitsemalta alkoi valmistautuminen Tobin laksareihin. Allison hommasi itselleen kyydin. Mina tyydyin pyorailemaan edelta, koska tiesin, etten jaksaisi olla kauaa. Tulin kotiin yhden maissa ja olen aivan rattipoikkikatki. Uni tulee varmasti nopeasti. Haleja raksut paksut! Ei silla, etta olisitte lihavia. Tihihi.

Matkalla Tobille nain jouluvaloja ja lumiukon.

Matze osti binaarikellon. Go figure! Siita sitten vaan laskemaan. Mina lasken kellonajan nopeammin auringon sijainnin perusteella kuin Matze talla kellolla.

Benjamin nauttii hunajaviinista ja Allison "nauttii" halvasta lightoluesta.

Wednesday, December 7, 2011

Liiditesti ja crack climbing

Tama paiva osoittautuikin erittain tuotteliaaksi. Palautin esseen ja Nate soitti minulle heti peraan, etta lahdenko kiipeilemaan Skinner's buttelle. Sinner's butte on 10 minuutin pyorailyn paassa, keskella kaupunkia. Tottahan toki mina lahdin. Bene tuli mukaan myos. Kiipeily oli aivan huippua. Olin tietty hidas, mutta opin nopeasti. Kiipesin kolme reittia ja lopulta kadet oli niin jaassa, etta oli pakko lahtea kotiin. Outdoor program jarjestaa huomenna laskettelureissun Mt Bachelorille ja kavin kurkkaamassa pre trip -tapaamisessa, josko tilaa viela olisi. Olihan siella. Sitten menin Reciin ja suoritin liiditestin, viimeinkin. Kohta pari kaveria tulee kaymaan. Heratys on huomenna viidelta, joten aikaisin nukkumaan. Jokaisen pitaisi herata viidelta ensimmaisena loma-aamuna, jotta paasee laskettelemaan. :) Vuokrasin sukset, kakkulat, kyparan (en ole lasketellut vissiin kuuteen vuoteen) ja housut hintaan 19 dollaria. Halapaa!

Skinner's Butte Climbing Columns - historiaa ja reitit.

Okei, this is something I've ever done.

Bene ja mun ensimmainen crack climbing reitti.

Nate on nopea.