Day in Yosemite

Ajoimme Vegasista viisi tuntia vuorille, lähelle Yosemiten kansallispuistoa. Yövyimme ja jatkoimme matkaa Yosemiteen aamulla viiden maissa. Pakkasta oli ja nukuin ensimmäisen kerran makuupussissa reissun aikana. Minä nousen aina hieman ennen Maxia, että saan kahvit tulelle. Ajoimme vuorilta alas auringon noustessa. Mittari näytti edelleen nollaa, kun pääsimme perille Yosemiteen. Valitsimme kaksi helpohkoa klassikkoreittiä, jotka olivat eri seinillä, mutta lyhyen kävelymatkan päässä. Kiipesimme ensin Central Pillar of Frenzyn (5 kp:ta 5.10a). Se on aivan El cappa vastapäätä. Kiipesimme reitin kolmessa kp:ssa ja olimme takaisin autolla 10 jälkeen. Sitten ajoimme syvemmälle laaksoon Royal Archesille, missä kiipesimme kahden halkeemareitin yhdistelmän: Serinity crack (3kp:ta ja 5.10d) ja Sons of Yesterday (en muista monta ja 5.10a).

Kello on 6 ja mittari näyttää miinus kolme. Yosemiteen!

Laskeutumista

Maisemia Yosemitessa

Auringossa oli niin kuuma, että kiipesimme ilman paitaa. Kolmen hengen porukka aloitti juuri ennen meitä Serinity crackin, mutta he päästivät meidät ohi kolmen kp:n jälkeen. Halkeemat olivat uskomattomia. Oli mukava kiivetä vaihteeksi helppoja reittejä. 400 metriä ei tuntunut missään. Nämä olivat helpoimmat reitit, mitä olen kiivennyt reissun aikana. Kaikkien muiden reittien vaikeimmat kp:t ovat olleet 5.12. Minä en todellakaan ole tarpeeksi vahva kiipeämään 400 metriä vapaasti 5.12. Mutta hienointa tässä reissussa on ollut juuri se, että olen tajunnut, että ei minun tarvitsekaan olla. Oikealla asenteella (lue: ei tarvitse kiivetä puhtaasti eikä pelkää vetää jatkosta tai kamusta) pääsee kruksien ohi. Minulle tärkeintä ja hauskinta on päästä kiipeämän mahdollisimman paljon. En tuhlaa aikaa projektoimalla yhtä vaikeaa köydenpituutta tai yhtä kohtaa yhdellä kp:lla. Suurin osa kp:sta on ollut noin 5.11, mikä on sopivan haastavaa. Lisäksi on otettava huomioon edellä ja perässä kiipeävät porukat sekä kamojen siivoaminen. Muutaman kerran kamu oli niin jumissa, että joudun käyttämään kahta kättä saadakseni sen pois. Pakko tulla köyteen..

Laskeuduimme reitiltä neljältä ja olimme autolla viiden maissa. Päätimme jatkaa matkaa kohti Eugenea. Illalliseksi mutustin karkkipussin ja puolikkaan pussin tacolastuja. Nom nom nom. Yövyimme I-5 varrella ja jatkoimme matkaa Eugeneen aikaisin aamulla.

Ihokin on paranemaan päin :)

Eli nyt olemme Eugenessa. Eilisen kohokohta oli lämmin suihku ja illallinen kaveripariskunnan kanssa. Pizzaa ja jalkapallopeli telkkarista, Ducks vs. Stanford (20-26). Tänään hoidetaan asioita. Ollaan parhaillaan vaihdattamassa renkaita. Tämä rengaspaikka tarjoaa asiakkaille ilmaista kahvia ja popcornia. Hihiiii. Päivällä käydään kiipeämässä Maxin äidin kanssa ja sitten illallistetaan Maxin vanhempien ja kavereiden kanssa. Toivottavasti kerkeän myös näkemään Allanaa. Je je! :)

Viikonloppu Eugenessa

Torstaina tein kanelipullia Hannahin, Allanan ja Sannan kanssa. Perjantaina olin kämppisten kanssa nuorten taiteilijoiden (200 kandi- tai maisterivaiheen opiskelijaa) taidenäyttelyssä. Maryn ja parin muun tutun töitä oli esillä. Lauantaiaamuna menin columnseille ottamaan kuvia kiipeilykurssista, johon Sanna ja Richard osallistuivat. Ohjaajat ovat tuttujani, joten minut värvättiin hommiin. Lainasin valjaita ja varmistelin kurssilaisia pari tuntia. Lounastin kämppisten kanssa Off the Wafflessa. Vohveli pekonilla, vaahterasiirappivinegretellä, mansikoilla ja vuohenjuustolla. Nam. Sitten lauantaimarkkinoille maistelemaan mansikoita, jäätelöä ja juustoja. Nom taas. Kotona nukuimme päikkärit. Todella jännää.

Perjantai-ilta, odotetaa, että saadaan porukka kasaan

June ja Rachel tutkii töitä

Eksyn vähän raiteilta, mutta kerron kuitenkin. Kaikilla on kauheat allergiat, koska Eugenessa on pahin siiteppölyesiintymä koko Amerikassa. Tsekatkaa pollen.com. Se punainen keskittymä on Eugene. Illalliseksi minä, June ja Mary teimme risottoa ja tiramisun. Sitten ajoimme Mt. Pisgah -puistoon ja haikkasimme huipulle katsomaan auringonlaskua. Täydellistä. Eugene joogastudiolla on tänään hyväntekeväisyystapahtuma, jonne menen Maryn kanssa. Eipä muuta.

Haleja sinne! :)

Minä lähdin tiramisukeksihakureissulle. Löytyvät aasialaismarketista, missä myydään myös salmiakkia ja Marie-keksejä.

Sloppy Joes

Saatiin tänään illallisvieraita. Teimme sloppy joeseja eli hamppareita, joiden sisään tulee pihvin sijaan jauhelihamuhennos. Vähän niin kuin chiliä (paksu keitto pavuista ja jauhelihasta), mutta tuhdimpaa. Lisukkeena kotitekoiset sweet potato ranskalaiset, papuja ja keitettyä maissia. Nom nom. 

Todella ammmerikkalaista

Viikonlopun kuvio selvisi tänään. Lähden huomenna illalla Trout creek -nimiselle halkeemakiipeilyalueelle. Vajaa tunti Smith rockista pohjoiseen. Olen todella innoissani, koskan olen halunnut mennä "trauttiin" jo pitkään. Minulla ei aikaisemmin ollut tarpeeksi kokemusta halkeemista. Eikä tarpeeksi kokeneita kavereita. Trautissa käy suhteellisen pieni ja aktiivinen trädiporukka. Kaikki kuulemma tuntevat toisensa. Teipata on pakko ja siltikin kädet on verillä. Halkeemat ovat vaikeita ja pitkiä. En tiedä voinko liidata edes helpointa reittiä. Jes! Katsotaan miten Emman käy.

Saan kyydin Taralta. Paikanpäällä tapaamme Taran poikaystävän Naten. Nate hoitaa yläköydet toivottavasti. Kolmas tyttö Sarah tulee mukaan myös. Olen kiivennyt kaikkien kanssa aikaisemmin. Voipi olla, että lauantain ja sunnuntain osalta tiedossa on enemmän odottelua kuin kiipeilyä. Maanantaina Max tulee kiipeilemään mun kanssa. Jos miulla on vielä käsissä nahkaa jäljellä. Jos ei ole, voimme kuulemma mennä Smith rockille. Ja pöh. Smith on niin nähty.

Maanantai-iltana ajetaan takaisin Eugeneen. Kuullaan sitten ensi viikolla! Nyt menen vaihtamaan hartiahierontoja Ellan kanssa. Eilen vaihdettiin Maryn kanssa. Katsomme muuten iltaisin Parenthoodia. Julia, olen koukussa. :) Haleja Suomeen! Tänään oli ehkä vähän ikävä kaikkia.

Ihan kuin mää autoista jotain tietäisin, mutta...

Katja, ladasi on saanut kilpailijan. Niina myös, rallilanciasi on haastettu. Tässä tulee Ellan volvo. Vuosimallia 80jotain, automaattivaihteet toki on. Mikään ei toimi sähköllä. Bensamittari yhtä hyvä kuin ladassa, toimii niin kuin vatupassi. Alamäessä vähän enemmän bensaa, ylämäessä vähän vähemmän. Vein Ellan kampukselle ja sain fiilistellä laatupelillä. Muistelin Katja sitä, kun käytiin talvella Tklla ja hookissa. Että mua nauratti.

Kyllä kelpaa. Myös Ellan pyörässä on automaattivaihteet.

Olin eilen illalla Allisonin kanssa saunomassa. Ennen sitä teimme illallista yhdessä. Minä tein mangosalsaa, Allison quesadilloja ja Meredith kikhernekeittoa. Nom nom. Salsan tekeminen on niin helppoa: tomaatteja, mango, sipuli, tuoretta korianteria, chiliä jossain muodossa, limen mehu ja suolaa. Kaikki blenderiin ja tsädäm. Amerikka opettaa. Allison ei ollut saunonut sitten viime syksyn. Hän oli aivan onnessaan. Saunan jälkeen söimme jätskiannokset ja juttelimme Daven ja Lindan kanssa. Tällä kertaa homoliittojen sallimisesta USAssa.

Tulevana viikonloppuna on Memorial day eli kaikilla on vapaata pe-ma. Minun piti alunperin lähteä Leavenworthiin Washingtoniin kiipeilemään, mutta kiipeilykaverini päättivätkin vain boulderoida kaksi päivää. Leavenworthiin ajaa kuusi tuntia ja siellä on loistavia multipitch-reittejä. Olin siellä viime kesänä ja tiedän, että itkisin, jos olisin jumissa jonkun boulderin päällä. Katselisin vuoria ympärillä ja itkisin. Ei kiitos tällä kertaa. Smith rock on aina vaihtoehto, mutta sekään ei houkuttele, koska kaikki ovat siellä. Viime vuonna löysin hädin tuskin tilaa teltalleni. Se oli myös se kerta, kun automme rikkui kesken matkan ja meidät hinattiin Sistersiin... I will play it by ear.

Nyt lähden Beir Steiniin tapaamaan Miraa ja Jukkaa, eli nykyisiä suomalaisia vaihtareita. Jonkun hyvän saksalaisen oluen juon. Vitsi. Sellaisen siiderin, missä on ketun kuva. Se on hyvää. Ootta raksuja!

The Columns

Olin eilen illalla kiipeilemässä Columnseilla pitkästä aikaa. Olin aivan pähkinöissäni, kun pääsin kiipeämään tuttuja halkeemia. Ja sain viimeinkin pelata mun trädivarmistusten kanssa. (Trädivarmistuksilla tarkoitan sitä, että minä pistän itse erivärisiä jousella varustettuja härpäkkeitä halkeemiin. Tosi kalliita. Tai sellaisia erivärisiä kiiloja.) Mulla ei ole tarpeeksi varmistuksia, jotta voisin liidata Smith rockilla. Möh. Yksi Oregonin yliopiston kiipeilykursseista pidetään täällä. Muistan kurssista sen, että satoi. Aina.

The columns elikkä the pilarit

Viime kesänä opettelin liidamaan halkeemia omin varmistuksin, koska yläköysittely alkoi käydä tylsäksi. Aloittelijalle linjat ovat hyviä sillä halkeemat ovat lähellä toisiaan. Jos menee pupu pöksyyn, voit ottaa viereisestä halkeamasta tukea. Helpottaa myös varmistusta, koska vaihtoehtoja on paljon. Kun homma alkaa sujua, voi käyttää pelkkää halkeamaa. Olen tippunut kerran itse asettamaani varmistukseen. Se oli pelottavaa. Siitä huolimatta, että olen kiivennyt jokaisen linjan lukemattomia kertoja, kiipeily tuntui eilen uudelta ja jännältä. Mulle tuli todella hyvä fiilis. Mukavata!

Nyt opiskelen, sillä ulkona sataa. Osallistun Team City challangeen Katjan ja Jennin kanssa. Se on viikko kotiinpaluuni jälkeen. Kiitos Katja vielä, kun ilmoitit meidät! Otetaan Julian Extreme run -kuteista sitten mallia. Eli kalsariasuja metsästämään. :)

Juaksulenkillä

Maanantai alkoi mukavasti. Ella ehdotti lenkkiä Alton Baker -puistoon. Loppuviikoksi on luvattu sadetta, joten paree mennä, kun on vielä aurinkoista. Sitten kävin ulkoiluttamassa koiria Sannan kanssa. Siinä menikin sitten koko aamupäivä. Puolen tunnin päästä lähden Skinner buttelle kiipeilemään. Kesän ensimmäiset trädikiipeilyt. Pyörällä pääsee. Illalla tehdään Maryn kanssa risottoa. Kasvisliemi on tuloilla. Kouluhommia sitten huomenna. Jes! :)

Ella ja Willamette-joki

Matkan varrelta

Jäätelöä

Eilen tapahtui vaikka mitä. Kävin aamulla juoksemassa tutulla lenkkipolulla (Amazon trail). Shortseissa ja t-paidassa. Hymyilin koko matkan. Tämän jälkeen aloin pohtia, että miten pääsen Smith rockille. Helposti. Kävin huvikseni kysymässä Outdoor programmin vajalta, että ovatko he lähdössä. Tänä viikonloppuna on Smith rock clean up, joten kyllä, pikkubussilla pääsee. Ilmaiseksi. Osallistuin tapahtumaan viime vuonna ja oli ihan älyttömän hauskaa. Toimii niin, että aamulla tehdään töitä, päivällä kiivetään ja illalla juhlitaan. I'm down. Päivällä treffasin Meredithiä, haimme jäätelöt (nyt se alkaa) ja istuimme nurtsilla. Sitten piipahdin kiipeilyseinällä Allanan ja Benen kanssa. Halauksia ja kuulumisien vaihtoa.

Sitruuna-pippuri-raparperi -jäätelöä. Nom.

Kiipeilyn jälkeen menin yllätysvierailulle vanhaan kotiini. Siihen toiseen, missä asuin ison likkaporukan kanssa. Ovi oli auki tietenkin. Astuin sisään ja sain kaulaani kaksi naista, Maryn ja Ellan. Istahdin alas, Ella toi minulle oluen ja vaihdoimme kuulumisia.  Talo oli ennallaan, kasvimaata myöden. Musiikki soi vinyylilevyltä. Muistelimme kesää ja juttuja, mitä meidän oli tapana tehdä. Minun lähtöni jälkeen he eivät ole käyneet jäätelöllä läheisessä jätskibaarissa tai antaneet hartiahierontoja. Yhteiset ruuanlaittoillatkin ovat kuulemma vähentyneet. Jaahas.

Miun vanha koti

Likat kutsuivat minut tietenkin asumaan heidän luokseen. Yläkerrassa on pieni alkovi ja sänky. Saan sen. Eli nyt on kaikki yöpymiset ratkaistu. Ja makuualustan sain Maryltä ja Allanalla oli minun vanha makuupussi tallessa. Jes! Julia, mullon sua ikävä! Ei mulla muuta. Moi.

Kesakurpitsa

Minun kamppikset ovat innokkaita viherpeukaloita, mika passaa minulle. Saamme tuoreita vihanneksia joka viikko Urban farming -kurssilta ja kohta myos omasta pihasta. Ella saapui kiipeilykurssille eilen jattilaiskesakurpitsan kanssa. Kiipeilykurssit loppuivat. Tein kekseja viimeiselle tunnille. Kaikilla oli ilmeisesti hauskaa kurssilla, silla opiskelijat eivat meinanneet millaan lahtea kotiin ja kiitoksia sateli meidan ohjaajien niskaan. Muutama opiskelija tuli henkilokohtaisesti kiittamaan minua avusta. Minulle meni kieli ihan solmuun, kun en osannut odottaa moista. Tuli hyva mieli. Illalla "raahasin" kamppikseni kokeilemaan kiipeilya ulkosalla, Skinner Buttella. Nyt laittaudun ja mene toihin. Kylla, toihin. Haleja!

Opetin Marylle miten laskeudutaan

Mittakaava

Arkea

Sain taas palautetta, etta en ole paivittanyt blogia. Tulin siita hyvin iloiseksi, koska se tarkoittaa, etta ystavat kayvat vilkuilemassa taalla. :) Tassa muutama kuva Eugene-arjesta. Olen kaynyt ahkeraan aamupalalla Humble Bagel -leipomossa, koska heidan rinkulat on todella makoisia. Luen New York Timesin joka aamu, mika on aarimmaisen mielenkiintoista. Tana aamuna lehden keskimmainen kansijuttu liittyi kiisteltyyn jalkiehkaisypilleriin. Kun nama keski-ikaiset papat taalla eivat paase yksimielisyyteen siita, onko jalkiehkaisypilleri abortti vai ei. Okei. Siinahan kiistelevat sitte. Kaksi muuta kuvaa ovat lauantaimarkkinoilta, missa olin Malinin kanssa. Han halusi ostaa tuliaisia ystavilleen.

Bagel at the Humble Bagel

Tinkeliharavoista kasikoruja

Ja sormuksia

Enaa viikko ja kaikki lahtevat omille teilleen. Mina saatan lyottaytya Kristinan ja hanen ystaviensa seuraan viikoksi, silla he lahtevat road tripille. Minun on oltava takaisin Eugenessa noin 26. paiva, koska kiipeily 1 alkaa ja haluan opettaa sita. Harjoittelu alkaa heinakuun alussa. Haluan seuraavaksi matkustaa Utahiin. Siella on Canyonlands National Park ja Zion National Park. Loistavat tradikiipeily- ja vaellusmestat. Lottovoittoa odotellessa. Nyt opintojen pariin. Haleja!

Beer and Food in the movies

Olimme eilen elokuvissa porukalla, Matze, Anika, Malin, Ben ja Kristina. Perussettia, paitsi etta kyseessa oli David Minor Elokuvateatteri. Teatteri on mielenkiintoinen tapaus, silla teatterissa tarjoillaan seka alkoholia etta ruokaa. Siis samalla kun katsot elokuvaa. Voit siis tilata kaljan tai viinin, burgerin tai salaatin (menu koostuu lahiravintoloiden kestosuosikeista) ja marssia elokuviin. Ruoka tuodaan sinulle saliin, nenan eteen. Istut tietenkin sohvalla, etka tavallisilla elokuvapenkeilla. Jos juoma loppuu kesken, saat lisaa tekstaamalla. How fun! Valitsimme elokuvan The Grey, joka oli niin pelottava, etta ruokaan oli vaikea keskittya. Olisi mielenkiintoista tietaa onko vastaavia paikkoja muualla. Nyt lahden aamulenkille Christyn kanssa. Mukavaa lauantai-iltaa!

Tassa viela paikan nettisivut, jos jotakuta kiinnostaa vilkaista. http://davidminortheater.com/

Rare exports ja ruisleipauni

Ensinnakin, jouduin toissa paivana fiksaamaan minun nakin varmaa lammitysjarjestelmaa. Nyt se nayttaa talta.

Just so you know, this is what it takes to stay warm in Eugene. Thank god for wilderness survival.

Toiseksi, olimme eilen jouluvaloajelulla Daven ja Lindan kanssa. Jouluvalot liikkuvat taalla Amerikassa hieman eri sfaareissa, kuten varmasti arvaatte. Yhden talon edessa oli jouluvaloshow. Valot on synkronoitu radioon ja talon edessa on kyltti "tune in to 98.3". Kuuntelimme radiota autossa ja katselimme valoja, jotka valkkyivat auton radion tahtiin. Halloweenina on naita myos. Kuvat eivat kerro koko totuutta, mutta saatte ainakin jotain kasitysta.

Tama Show on myos youtubessa: http://www.youtube.com/watch?v=7UV33nlUcWc

Kaiken maailman valokakkyraa ja -hakkaraa.

Tama on pieni osa yhden suurimman talon pihavaloista. Talo on tuolla takana, missa lukee Peace.

Mista tietaa, etta Emma kaipaa ruisleipaa? Nain viime yona unta ruisleivista, tarkemmin Vaasan jalkiuunipaloista. Unessa menin kaikessa rauhassa ostoksille mun vakkarikauppaan Sundanceen. Yllatyksekseni, kassan vieressa oli katon rajaa hipova pino ruisleipia. Ostin pakastimen tayteen ja soin onnellisena muutaman leivan. Kunnes herasin. Etta semmoisia patoutumia mun alitajunta kasittelee, kun olen unten mailla.

Kavimme tanaan taide-elokuvateatterissa Bijoussa katsomassa elokuvan Rare Export. Mina olin kyseisen elokuvan jo nahnyt. Pakkohan minun oli raahata Allison ja Malin katsomaan se, koska Amerikassa harvemmin naytetaan Suomalaisia elokuvia. Molemmat tykkasivat seka pitkasta etta lyhyesta patkasta. Gooo Suomi! Elokuvan tekstitys ei tosin toiminut aivan yhta hyvin. Lahes kaikki kirosanat oli jatetty kaantamatta ja hauskat suomalaiset sanonnat eivat kaantyneet yhta hauskasti.

Kahden paivan paasta on lahto Nyciin. Dave ja Linda heittavat minut lentokentalle tiistaiaamuna kello nelja. Mukavata. Lento kestaapi rapeat seitseman tuntia. Mun ja Tuikun ja Julian lennot on melkein samaan aikaan perilla. Kentalla nahdaan. Ennen lahtoa aion siivota, suunnitella, suunnitella ja tietenkin ottaa maanantaina kaiken ilon irti Recista. Nyt lurpsuu simmut siihen malliin, etta tan tyton on aika painua pehkuihin. Keksin muuten taas yhden asian, mita kaipaan. Piparkakkutaikinaa. Hatatilassa kypsat piparkakut kelpaisivat myos. Mukavaa joulunodotusta kaikille! Taalla paassa ollaan ainakin jo ihan pahkinoina. <3

Pikkujoulu

Bing Crosby, Frank Sinatra ja Let it Snow oli vasta alkusoittoa. Annan kuvien kertoa, mita puuhasin tanaan. Get ready!

Aloitin aamun leipomalla joulutorttuja croissant taikinasta. Maku kohdallaan, mutta muoto ei. Tuo nayttaa piparkakulta. Kallis lehtitaikina on jo pakkasessa odottamassa.

Paivalla kavimme joulukoristeostoksilla secondhand-liikkeissa. Tallaisen teimme. Vihrea kranssi maksoi $2, kukkapuska $1.5, jattilaiskulkunen $2 ja paketillinen rusetteja $2. Tadaa!

Kolme pikkukuusta saimme hintaan $3.25. Koristeet loysimme erikseen noin kolmella dollarilla.

Jouluvalojen asennus pihalle osoittautui haastavaksi puuhaksi.

Tama toinen ovi aukeaa vain potkimalla, mutta ei suostunut menemaan kiinni, kun valosarja kulki oven valista pihalle. Aaaaargh. Siina mina sitten kykin vartin verran ja yritin saada oven salvan alas. Haaveksi jai.

Lopputulema. Nikakin sai uuden kauniin rusetin ja oman pienen sukan.

Meidan asunto on Christmas wonderland. Olipas tuo mukavaa puuhaa opiskelun ohelle. Nyt nukkumaan. Haleja pallerot!

Cougar hot springs

Tanaan oli kuumien lahteiden vuoro. Ajoimme Eugenesta koilliseen, kohti Willamette national forestia. Ajomatka oli huikea, silla ruska on juuri alkanut ja tieta reunustavat keltaiset korkeat lehtipuut. Loppumatka taittui tekojarven vartta pitkin. Pysahdyimme padon kohdalla napsimaan kuvia. Huikeat maisemat jalleen kerran, en voi muuta sanoa.

Cougar reservoir

Padon toinen puoli

Itse kuumille lahteille matkataan patikoimalla 0,5 km metsan siimekseen. Perilla odotti viisi kuumaa pulikointipaikkaa ja paljon alastomia hippeja. Just what we were expecting. Hippikulttuuri on vahvasti osa Eugenea ja kuumien lahteiden suosio on yksi hyva esimerkki tasta. Me kainot eurooppalaiset pitaydyimme uikkareissamme. Vesi oli niin kuumaa, etta en voinut istua uppeluksissa kovin kauaa. Lampotila vaihtelee 95-110 F eli 35 C ylospain. Rentouttavuusaste sama kuin saunassa.  Silmani eivat meinanneet pysya auki kotimatkalla; varsinkin kun autossa soi William Fitzsimmons.

Morrimoykkymetsa

Hot springs and the naked hippies

Olen onnellinen, koska luulin hetken olevani saunassa.

 

Ketka ei kuulu porukkaan? No ne joilla on uikkarit.

Mun hiukset nayttaa tolta, kun tuun takaisin Suomeen.

Kauniita maisemia paluumatkalla

Pyyhenaiset ja vesiputous

Keltainen ruskapilkku keskella vihreaa metsaa

Nyt kirjojen pariin. Ensi viikolla on kaksi midtermia. Lisaksi otan osaa Pac-fitness challangeen, joten mun on urheiltava mahdollisimman paljon ensi viikolla. Tama Pac-12 on lansirannikon yliopistojen valinen leikkimielinen kilpailu. Yliopisto, joka keraa eniten urheilupisteita, voittaa. Pisteita keraavat opiskelijat, urheilemalla. How fun is that! :) Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!