Lead climbing

Arvatkaas mita tapahtui eilen! Viimeinkin mina liidasin recin liidiseinalla (enka siella lasten puolella eli ylakoysipuolella... hehehe) putoamatta ja lepaamatta kaksi (helpointa) reittia. Taisin viela kolme viikkoa sitten sanoa, etta liidiseinalla on jotain minua vastaan. Ei ole enaa! :D Aluksi liidaus lisasi kaksi jannitysmomenttia kiipeamiseeni. Ensinnakin putoaminen ennen koyden kiinnittamista jatkoon on hieman jannaa, koska epaonnistuminen johtaa vapaaseen pudotukseen. Jos jalat ovat vaarassa paikassa, seurauksena voi olla paiskautuminen seinaa vasten alassuin. Minun on siis kiivetessa koko ajan huolehdittava, etta asentoni on turvallinen, vaikka otteeni lipsahtaisi.

Quick draw eli jatko

Toinen jannitysmomentti liittyy itse jatkoon ja koyden kiinnittamiseen. Jatko kiinnitetaan seinaan ja koysi viedaan jatkoon. Jatko voi olla miten pain vaan (en tajua, kuka niita potkii "kieroon" recissa) ja minun on huolehdittava, etta koysi kulkee aina oikeasta suunnasta eli minusta jatkoon ja jatkosta seinan kautta varmistajaan. Aloittelijat tekevat helposti kaksi virhetta, joita kutsutaan taalla nimella Z-clipping ja back clipping. Jos syyllistyn jompaan kumpaan, putoamiesta voi seurata koyden irtoaminen sulkurenkaasta. Nyt kun olen harjoitellut ja harjoitellut, en pelkaa tekevani naita virheita enaa. Toki virheita saattaa tehda vaikka olisi miten kokenut. Putoamista olen harjoitellut myos, jotta opin luottamaan varmistajaani ja kykyyni vieda koysi oikein. Kuten aikaisemmin kerroin, Bene putoaa valilla tahallaan, jotta mina totun ottamaan kiipeilijan putoamisen vastaan.

Nyt tarvitsen vain lisaa treenia, jotta jaksan roikkua yhden kaden varassa seinalla pidempaan. Minulle kay usein niin, etta en muista missa seuraava ote jalalleni on. Liidiseinalla otteet jaavat sisaan kartuvan seinan reunan alle piiloon, joten otteen paikka on muistettava ulkoa. Jos joudun miettimaan paikallani yli 5 sekunttia, kateni saattaa pettaa. Kun kiipean nopeammin, kadet saavat lepoa useammin. Olen kehittynyt aivan huimasti kolmessa kuukaudessa. Tajuan sen nyt itsekin, koska muistan, etta syyskuussa pohdin viela, etta miten paasen ylakoysiseinan ylos asti. Lisaksi liidiseina naytti minusta supervaikealta ja katselin kateellisena tyyppeja, jotka liidasivat. Eilisesta onnistumisen kokemuksesta tuli niiiiiiin hyva mieli. :) Olen iloinen, etta uskalsin aloittaa uuden harrastuksen. Suomessa en ollut tarpeeksi viitselias. Nyt kaikki mietitte, mita harrastusta haluaisitte kokeilla ja sitten kokeilette!

Ai niin, mun kiipeilykaveri (ja opettaja) Bene lahtee taman periodin lopussa tekemaan tyoharjoittelua muualle, joten tarvitsen uuden kiipeilykaverin. Matzen olkapaa alkaa olla kohdillaan, mutta han joutuu aloittamaan reenaamisen alusta. Lisaksi han ei kuulemma halua pudota/ottaa kiipeajan putoamista vastaan, kun han liidaa. Anteeksi mita? Liidikiipeily eroaa ylakoysikiipeilysta juurikin siina, etta kiipeilija voi pudota. Mielenkiintoinen argumentti sanon mina. Julia, toivottavasti sinakin innostut kiipeilysta, koska me kaydaan sitten kiipeilemassa vahintaan kolme kertaa viikossa. Jee! :D Ja Outi ja Katja on ainakin jo messissa, eikos vaan? Muita?!

En kyllastyta teita taman enempaa mun kiipeilyintoilulla. Ai niin, yksi juttu viela. Kiipeilyseinan tyontekijat ovat menossa kiipeilemaan Las Vegasiin Red Rockille kevatlomalla ja he kutsuivat minut mukaan. Katja ja Soile, jos aikataulu antaa myoden, me voidaan piipahtaa moikkaamassa heita, kun olemma Las Vegasissa. Kivat maisemat. ;)

Red Rocks, Nevada