Las Vegas and Red rocks

Sori, etta on kestanyt paivitella. Olemme olleet niin kiireisia turisteja, ettemme ole kerenneet istahtaa alas. Talla hetkella istun motellimme aulassa, muutin ja varmistin autovuokrauksen ja odottelen, etta S ja K tulevat aamupalalle. Pikakelaus viikonlopusta. Meilla on ollut aivan superhauskaa! Olemme nahneet vaikka mita. Las Vegas on upea, mutta yksi viikonloppu riitti oikein mukavasti. Perjantaina ihmettelimme kaikkea, lauantaina shoppailimme outletkylassa, sunnuntaina olimme kiipeilemassa kiipeilyopettajani kanssa Red rockseilla. Kiipeilypaiva oli tietenkin minun suosikki, koska sain opettaa ja kiiveta. Soile ja Katja paasivat heti juoneen kiinni. Kuten kuvista nakyy. Tanaan ohjaamme nokkamme kohti Los Angelesia. Ennen sita kaymme viela kayskentelemassa Red rockseilla. Terkkuja kaikille!

Crand Canyon is awesome! Sorry mum.

At Red Rock, NV

When belaying a leader, always keep your eye on the climber. Like this.

My turn. Before you climb, make sure your hair looks good.

Max gave us a ride home. Katja had to be horisontally. It's difficult to see, but Katja is inside there. Apparently she was talking to herself the whole way home.

In front of Bellagio, I guess.

We walked two hours (wearing flats) all the way to Stratosphere , only to learn that the outdoor view deck was closed because of the high wind. Then we walked back. Ok, we jogged back because at that point jogging hurt less. There is a lot of embarrassing video material of this, thanks to Katja.

And then back to red rock. Moving these pics is a pain so they are not in the right order. This is Katja.

"This is so easy!" The author would like to point out that Katja invented a new safety knot. It's the knot above the figure eight.

Soile making a dangerous leap to the wall. Max is showing where to go.

Nyt vahan jannittaa

Herasin tana aamuna 7.30 enka meinannut uskoa silmiani. Ulkona nayttaa talta.

Soile ja Katja tulevat tanne tana yona. Pidan sormia ristissa, etta koneet laskeutuvat ja lahtevat normaalin aikataulun mukaan, koska mina aion olla huomenna Las Vegasissa. Sain yliopistolta viestin aamulla, etta campus on suljettu ainakin klo 10 asti. Minun lopputentti on 10.15. Katsotaan mita tapahtuu. Lunta on satanut taalla tana talvena pari kertaa, mutta ei nain paljon. Lunta on pyryttanyt kaksi tuntia, eika nayta hellittavan. Minun piti pyorailla tanaan ostoksille keskustan toiselle puolelle, mutta se jaa nyt varmasti tekematta. Kaupunki on aavemainen, koska paikalliset eivat osaa/uskalla ajaa lumessa. Tuo auto tuolla kuvassa on valehtelematta ainut auto, jonka olen tana aamuna nahny.

Nyt opiskelein vahan ja tarvon lumikinosten lapi campukselle. Mukavaa loppuviikkoa kaikille! Mina vaihdan huomenna fleecen kesamekkoon, koska Las Vegasissa on 23 C. Tai vaihtaisin, jos minulla olisi kesamekko. Ho.

Breakfast at Studio One Cafe

Kyllapas mina nyt hemmottelen itseani syomalla ulkona. Olimme aamupalalla (mista tuli lopulta lounas, koska kaikki olivat myohassa ja jonotimme poytaa melkein tunnin) Studio One Cafessa. En tajua miksi en ole ollut siella aiemmin. Paikka on aivan minun kodin lahella ja todella suosittu. Omistajat hankkivat ainekset paikallisilta tuottajilta ja kannattavat luomua. Just the way I like it. Check out my breakfast/brunch/early lunch. Maistuisiko?

Farmers market veggie delight. Yep, it's a delight.

Cool people

Mina ja Kristina lyllersimme pullein vatsoin kiipeilyseinalle. Tein ensimmaista kertaa aloittelijamokan liidiseinalla. Jatko oli kierossa, enka huomannut sita. Vein koyden normaalisti oikein pain jatkoon, mista seurasi back clipping. Eli kun kierre suoristui, koysi kulkikin vaarasta suunnasta. Voi voi voi. Onneksi varmistajani huomasi sen heti. Focus Emma! Nyt aion opiskella ahkerasti seuraavat kolme tuntia. Illan suunnitelmat ovat auki. Mahdollisesti siiville. En ole syonyt siipia puoleen vuoteen. Enka mina niista siivista, mutta porkkanat ja sinihomejuustodippi, teita minun on ikava. Heipparallaa! Lopuksi viela hauska kuva kotimatkan varrelta.

Hmmm, I wonder what they were doing last night. :)

Sushi and Wasabi

Eilen oli oli naurettavan lammin paiva. Kirjoittelin blogia ja vaitin opiskelevani. Eipas me opiskeltukaan, vaan lahdettiin nurmikentalle nauttimaan auringosta. Malin ja Kristina tekivat voimistelutemppuja ja opettivat minua. Lopulta me vain makasimme auringossa ja nautimme lammosta. Illalla hemmottelimme Kristinan kanssa itseamme sushilla. Mina todistin taas kuinka sivistynyt olen. Ensinnakin, en ole syonyt sushia ravintolassa koskaan. Toiseksi, en tieda milta maistuu wasabi. Katselin vihreaa tohnaa ja totesin, etta nayttaa ihan guacamolelta. Maistanpas tata lusikallisen. Kantapaan kautta on opittava, etta tulistahan se on. Go Emma!  Illallisen jalkeen painelimme Agate Alleyhin viettamaan iltaa.

I've still got my yoga moves.

But these girls got something way better. Ruotsalaiset.

Malin has three legs.

Kristina.

Malin.

Sushi for Dinner!

Look mum, I'm eating raw fish. :D

Tanaan oli yhta lammin saa kuin eilen. Talla kertaa ryhmatyo pakotti minut istumaan kahvilassa, nena koneessa kiinni. Kavimme Sweet Lifessa syomassa kakkupalat ja Misossa sushilla taas. Nom nom nom. Illan hengasin ystavan luona ja sain pidella kaarmetta kadessani. Enpas ole moista tehnyt ennen. Nyt venyttelen ja menen nukkumaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!

10K-test

Tanaan juoksukurssilla oli 10 kilometrin juoksutesti. Ohjeena oli, etta juokse niin kovaa kuin jaksat. Minahan juoksin ja ylitin maaliviivan ajalla 47:29. Wau! Ilma oli mahtava ja juoksu tuntui suhteellisen leppoisalta. En ole ikina juossut tallaisia etaisyyksia nain kovaa vauhtia. Toisaalta kukaan ei ole ottanut aikaa juoksustani aiemmin. Ehka merkittavin ero aikaisempaan juoksuharrasteluuni ovat pakolliset intervalliharjoitukset, joita teemme kerran viikossa. Olen parantanut juoksunopeutta ja -kestavyytta hirmuisesti viimeisen puolen vuoden aikana. Vain ilmaantumalla kaksi kertaa viikossa juoksukurssille ja juoksemalla vahan. En tieda onko minusta tahan yksin Suomessa. Sain muuten palkinnon, koska minulla oli vain yksi poissaolo. 20 dollarin lahjakortti Eugene running companyyn. Cool!

Pakkopaita

Kristina, kauniina kuten aina.

Buzz-kahvila.

Ilma on naurettavan hyva. Ihmiset kulkevat pihalla t-paidoissa. Mina istun villasukat jalassa ja pipo paassa kahvilassa ja yritan opiskella. Illalla on salsakurssi ja tyttojen ilta Kristinan kanssa. Sushia illalliseksi ja Agate Alleyhyn kahden dollarin drinkeille. Nom nom. Huomenna olen asunut taalla tasan kuusi kuukautta. Kolme jaljella. Halauksia!

Kiipeilyvarusteita

Olen tilaillut kiipeilyvarusteita tasaiseen tahtiin backcountry.comista. Testaan kiipeilykavereiden valineita ja tilaan parhaaksi kokemani jutut. Bene on neuvonut minua todella paljon. Viime viikolla kavin paikan paalla ostamassa jatkoja ja kyparan. Black Dimondin HoodWire jatkot maksavat Tampereen Camussa 20 euroa kipale. Mina maksoin niista 9 euroa kappale. Olivat - 30% ja lisaksi dollarin kurssi on minulle eduksi. Wou! Jahka viimeisin tilaukseni saapuu kotiovelle, minulla on kaikki mita tarvitsen kiipeilyyn, ankkurin rakentamiseen ja reittien siivoamiseen. PAITSI koysi ja pussi sille. Koydet ovat kalliita ja painavia. Ostan sen taalta aivan varmasti, koska ne ovat paljon halvempia. Mutta milloin ja miten tuon sen Suomeen? Siinapa vasta ongelma. Ehka Katja ja Soile voivat...

Siinahan niita.

Periodi lahestyy loppua ja mua ihan kauhistuttaa. Kauheasti hommaa viela tekematta. Toisaalta olen innoissani, koska Katja ja Soile tulevat tanne. Etta saiskin jo loppua. Lisaksi minun tuleva periodi tulee olemaan aivan mahtava. Kaksi varsinaista kurssia ja sitten urheilukursseja. Opiskelin muuten tanaan ulkona, koska ilma oli aurinkoinen ja lammin. Lisaksi minulla on liput William Fitzsimmonsin keikalle. Mahtavata! Menen Matzen ja ehka Malinin kanssa. Mitas muuta sitten. Salsakurssilla on ensi viikolla naytos. Mina ja minun pari osataan homma oikein hyvin. Eilen oli viimeinen kiipeily 2 -tunti. Ohjaajani kysyi minulta, etta montakos paivaa olen kiipeillyt putkeen. Kolme. Ja monesko tama paiva on. Neljas. :D Nyt pitaisi kuulemma ottaa nelja paivaa vapaata. Smith rockilla kivi on niin teravaa, etta mun sormen paita polttelee edelleen. En pysty edes tekstareita napyttamaan.

Nyt lahden Agate Alley -ravintolaan syopottelemaan kavereiden kanssa. Onnea Natalle! Halit.

2nd trip to Smith

Olin la-su Smith Rockilla. Waaaaaaaaau. Mahtava viikonloppu jalleen kerran. Saa oli uskomaton. Yolla oli vilpoista, mutta ei niin kylma kuin viimeksi. Sain Janaelta lainaan oman teltan, mika oli aivan luksusta. Porukkamme koostui talla kertaa neljasta hengesta: mina, Bene, Nate ja Niel. Kaikki muut ovat kiipeilleet iat ja ajat ja sitten tulen mina. Hyva puoli on, etta he opettavat minua ja voin kiiveta ylakoydella kaiken mita he liidaavat. Aiti, kun katsot kuvia, ala huolestu. Olin taysin turvassa koko ajan. Kiipeilykaverini ovat kaikki todella kokeneita ja tietavat mita tekevat.

Happy in my tent after climbing 6 hours straight and eating a huge meal.

Sunday morning. Pretty!

My tent and Smith rock in the background

Pieni pelkofaktori liittyi aluksi reittien siivoamiseen. En ole varma onko siivoaminen oikea termi, mutta englanniksi tama on cleaning ja tarkoittaa jatkojen ja ankkurin poistamista reitilta. Ankkuri eli se mihin liidaaja on laittanut koyden pitaa purkaa. Yleensa ankkuri on kaksi jatkoa, joiden lapi ylakoysi kulkee. Ankkurin purkaminen tarkoittaa, etta minun on ankkuroitava itseni slingilla (tai jatkoilla, mita monet tekevat, mutta mika ei ole yhta turvallista, joten en tee tata) pultteihin ja irroitettava varmistuskoysi valjaistani, vedettava koysi pois jatkoista ja vietava se metallirenkuloiden lapi (jotka roikkuvat pulteista) ja laitettava itseni uudestaan koyden varaan. Tuosta selostuksesta ei taida saada mitaan selvaa. Yksinkertaistettuna, minun on pidettava huoli, etta varmistan itseni koko ajan jollain systeemilla. Tata voisi harjoitella recissa turvallisesti, mutta minun oli opeteltava kaikki paikanpaalla. Sain siivota niin monta reittia kuin halusin, joten pelkofaktori on minimoitu.

This (yellow daisy chain) is what is preventing me from falling down... (next pic)

there.

Bene laskeutuu alas ja mina odotan vuoroani. Aika kuluu mukavasti ottamalla typeria kuvia.

Uusin ja mielenkiintoisin oppimani asia on multi-pitching  eli pitkan reitin kiipeaminen, johon yksi koyden mitta ei riita. Kiipesimme Benen kanssa kaksin kahdella nousulla ylos Smith rockin huipulle. Opin ankkuroimaan itseni uudella tavalla ja varmistamaan liidaajaa tasta ankkuripisteesta. Huipulla nakymat olivat todella mahtavat. Tassa naette.

Kaskadivuoristoa toisella puolella

Talta puolelta nousimme. Huomatkaa pieni lippu kyparassani. Niille on ollut kayttoa aiti!

Ja sitten takaisin alas. Hihihihi...

Olen erittain onnellinen, etta sain kokea nain huikean viikonlopun. Sain kotiin tuomisiksi palaneen nenanpaan ja rusketusrajat. Katsotaan, mita keksin seuraavaksi viikonlopuksi. Nyt olen niin rattipoikki vasynyt, etta minun on pakko menna nukkumaan. Haleja kaikille! Ootta ihania.