Olin la-su Smith Rockilla. Waaaaaaaaau. Mahtava viikonloppu jalleen kerran. Saa oli uskomaton. Yolla oli vilpoista, mutta ei niin kylma kuin viimeksi. Sain Janaelta lainaan oman teltan, mika oli aivan luksusta. Porukkamme koostui talla kertaa neljasta hengesta: mina, Bene, Nate ja Niel. Kaikki muut ovat kiipeilleet iat ja ajat ja sitten tulen mina. Hyva puoli on, etta he opettavat minua ja voin kiiveta ylakoydella kaiken mita he liidaavat. Aiti, kun katsot kuvia, ala huolestu. Olin taysin turvassa koko ajan. Kiipeilykaverini ovat kaikki todella kokeneita ja tietavat mita tekevat.
 |
| Happy in my tent after climbing 6 hours straight and eating a huge meal. |
 |
| Sunday morning. Pretty! |
 |
| My tent and Smith rock in the background |
Pieni pelkofaktori liittyi aluksi reittien siivoamiseen. En ole varma onko siivoaminen oikea termi, mutta englanniksi tama on cleaning ja tarkoittaa jatkojen ja ankkurin poistamista reitilta. Ankkuri eli se mihin liidaaja on laittanut koyden pitaa purkaa. Yleensa ankkuri on kaksi jatkoa, joiden lapi ylakoysi kulkee. Ankkurin purkaminen tarkoittaa, etta minun on ankkuroitava itseni slingilla (tai jatkoilla, mita monet tekevat, mutta mika ei ole yhta turvallista, joten en tee tata) pultteihin ja irroitettava varmistuskoysi valjaistani, vedettava koysi pois jatkoista ja vietava se metallirenkuloiden lapi (jotka roikkuvat pulteista) ja laitettava itseni uudestaan koyden varaan. Tuosta selostuksesta ei taida saada mitaan selvaa. Yksinkertaistettuna, minun on pidettava huoli, etta varmistan itseni koko ajan jollain systeemilla. Tata voisi harjoitella recissa turvallisesti, mutta minun oli opeteltava kaikki paikanpaalla. Sain siivota niin monta reittia kuin halusin, joten pelkofaktori on minimoitu.
 |
| This (yellow daisy chain) is what is preventing me from falling down... (next pic) |
 |
| there. |
 |
| Bene laskeutuu alas ja mina odotan vuoroani. Aika kuluu mukavasti ottamalla typeria kuvia. |
Uusin ja mielenkiintoisin oppimani asia on multi-pitching eli pitkan reitin kiipeaminen, johon yksi koyden mitta ei riita. Kiipesimme Benen kanssa kaksin kahdella nousulla ylos Smith rockin huipulle. Opin ankkuroimaan itseni uudella tavalla ja varmistamaan liidaajaa tasta ankkuripisteesta. Huipulla nakymat olivat todella mahtavat. Tassa naette.
 |
| Kaskadivuoristoa toisella puolella |
 |
| Talta puolelta nousimme. Huomatkaa pieni lippu kyparassani. Niille on ollut kayttoa aiti! |
 |
| Ja sitten takaisin alas. Hihihihi... |
Olen erittain onnellinen, etta sain kokea nain huikean viikonlopun. Sain kotiin tuomisiksi palaneen nenanpaan ja rusketusrajat. Katsotaan, mita keksin seuraavaksi viikonlopuksi. Nyt olen niin rattipoikki vasynyt, etta minun on pakko menna nukkumaan. Haleja kaikille! Ootta ihania.
Moikka nuppu! Mää jo odottelinkin sun postausta. Mietin valmiiksi, kauanko kavereilta kestää roudata sut lähimpään sairaalaan, saada kädet ja jalat kipsattua ja pyytää joku piteleen luuria, et voit soittaa ja kertoo, et kiipeilyy tulee väkisinkin nyt pieni tauko :).
ReplyDeleteMut kumminkin, onneks sulla on mahtavaa siellä! Oon iloinen sun puolesta.
Hehehehe... Me saatiin melkein todistaa tallainen tapaus. Eras nainen heitti koyden ja alkoi laskeutua. Noh, toinen koyden paa ei yltanyt maahan asti ja lisaksi nainen oli unohtanut solmia narun paan. Alhaalla olevat ihmiset alkovat huutaa hanelle, etta "sa et voi tulla alas, sun naru ei ole maassa". Naisella kesti 5 minuuttia tajuta, mita alhaalla olevat ihmiset hanelle huusivat. Lopulta han totesi, etta kiitos kun kerroitte. Miten typeria ihmiset voi olla? Varsinkin, kun alastulo oli taysin suoraa seinamaa pitkin, eli nainen olisi voinut alas vilkaisemalla nahda, etta hanen koysi ei ole maassa asti. Aikamoista.
ReplyDelete