Loppukaneetti

No niin. Tällaista toivottiin eli loppusanoja. Palasin Suomeen perjantaina. Luulin, että en ole aikaerosta moksiskaan, mutta väärässä olin. Heräsin viime yönä kahden jälkeen. Luin lehteä ja leivoin keksejä. Enkä sittemmin ole nukkunut. Muuten paluu on sujunut oikein mukavasti. Perhe oli vastassa kentällä ja kavereita näin heti lauantaina ja sunnuntaina. Yllätyskekkeritkin oli mulle järjestetty. Olen kyllä maailman onnellisin tyttö, kun minulla on niin ihana perhe ja ystävät. Nyt jo tuntuu, etten olisi missään ollutkaan. Melkein.

Seuraavaksi yritän järjestää elämäni. Opetussuunnitelma on muuttunut ja kaikki kurssit on eri nimillä ja pisteillä. Hirveän kiva. Kohta syömään Juvenekseen. Minä en kykene kovin älylliseen kirjalliseen ilmaisuun nyt, anteeksi. Lämmintä kouluruokaa on ollut kova ikävä. Että tiedätte. Kiitos kun jaksoitte lueskella mun juttuja! Jutellaan seuraavaksi pärstätysten, jookos. Halit!

Hello New York

Istuskelen Nycin kirjastossa (Nyc Public Library). En ole aiemmin kaynyt taalla, mutta tunnistan sen jostain elokuvista. Saavuin JFK:lle eilen aamulla kello 6. Lotta tuli minua vastaan Grand Centralille. Olin aikamoinen naky kaikkien laukkujeni kanssa, hohhoijaa. Veimme tavarat Lotan kotiin Washington Heightsiin ja suuntasimme brunchille. Sitten teimme pienen kavelylenkin central parkissa. Mina nukahdin nurmikolle. Olen yllattavan freesissa kunnossa ottaen huomioon, etta minulta jai yhdet younet kokonaan nukkumatta. Lento kesti 4,5 tuntia, enka saanut unta. Enivei, iltapaivalla menimme Williamsburgiin kirpparikierrokselle ja lihapullille. Kotimatkalla pysahdyimme ruokakaupassa ja loysin ruisleipaa. Ihan sellaista kuin Suomessa. Iltapalaksi ja aamupalaksi sain kurkkujuustoruisleipia. Nom. Tanaan olen kierrellyt Bryant puiston lahimaastossa. Tapaan Lotan kohta YK:n edessa ja lounastamme yhdessa. Mukavata. Taalla on teepparikeli. Life is good!

Brunch

Central Park

Williamsburg

Bye bye Eugene

Nopea paivitys, olen matkalla kotiin! Allison, Meredith ja Kristina ovat saattamassa minua. Saavuimme Portlandiin eilen ja yovyimme Meredithin vanhempien luona. Sain kaikki tavarani rinkkaan ja matkalaukkuun. Molemmat painavat 27 kiloa eli pitaa vahan jarjestella viela silla maksimi on 23. Rinkassa on teltta ja koysi, hehehehehe. Onneksi Katja ja Soile veivat osan tavaroistani kotiin, kiitos tytot viela kerran! Olisin pulassa ilman teita. Nyt lahdemme kaupungille kiertelemaan. Lento Nyciin lahtee Portlandin lentokentalta klo 22 tana iltana. Nycissa minua odottaa Lotta. Nyt kaupungille. Nahdaan pian!

Ilmaista joogaa ja vuorenvalloituksia

No niin. Pieni tauko tassa paivittelyssa taas. En tieda mita tapahtui. En voi syyttaa tyokiireita, koska tyot loppuivat. Paivitin viimeksi kuukausi sitten, miten nopeaa aika rientaa! Viimeisen kuukauden aikana olen kaynyt Smith rockilla kiipeilemassa, valloittanut Mt. Thielsenin, voittanut laatikollisen tomaatteja bingossa (olen allerginen tomaateille, hehehe) ja tietenkin paiskinut toita kansainvalisten asioiden yksikossa. Eugeneen avattiin uusi joogastudio, joka on "donation based". Jooga ei maksa mitaan, mutta lahtiessa voi jattaa pienen summan, jolla katetaan tilan vuokrakulut. Tassa linkki studion sivuille: http://www.epyogaeugene.com/. Loistava idea!

Taman aamun aloitin ystavani Allanan kanssa patikoimalla Mt. Pisgahin huipulle katsomaan auringonnousua. Herasin 5.40, Allana nappasi minut kyytiin 5.59. Aloitimme patikoinnin 6.20 ja olimme huipulla 6.45. Upea auringonnousu ja aloitus aamulle. Mt. Pisgahin korkeus parkkipaikalta huipulle on 320 metria ja merenpinnasta 467 metria. Mt. Thielsen, jonka kiipesin viikonloppuna, on 2799 metria merenpinnasta ja korkeutta parkkipaikan ja huipun valissa otetaan kolmen Mt. Pisgahin verran eli yksi kilometri. Ei paha. Tuo on korkein ja teknisesti helpoin vuori, jonka hupulle olen paassyt. Tassa muutamia kuvia. Haleja mussukat!

Meidan talo ja garden bed, jossa on pinaattia.

Voitin laatikollisen paikallisia jattitomaateja. Teimme tomaattikastiketta ja tomaattikeittoa.

Mt. Thielsen. Tuonne huipulle voi siis vain kavella?

Nayttaa jyrkalta...

Matkalla huipulle. Vain viimeinen 15 metria vaattii varsinaisia kiipeilytaitoja.