Loppukaneetti

No niin. Tällaista toivottiin eli loppusanoja. Palasin Suomeen perjantaina. Luulin, että en ole aikaerosta moksiskaan, mutta väärässä olin. Heräsin viime yönä kahden jälkeen. Luin lehteä ja leivoin keksejä. Enkä sittemmin ole nukkunut. Muuten paluu on sujunut oikein mukavasti. Perhe oli vastassa kentällä ja kavereita näin heti lauantaina ja sunnuntaina. Yllätyskekkeritkin oli mulle järjestetty. Olen kyllä maailman onnellisin tyttö, kun minulla on niin ihana perhe ja ystävät. Nyt jo tuntuu, etten olisi missään ollutkaan. Melkein.

Seuraavaksi yritän järjestää elämäni. Opetussuunnitelma on muuttunut ja kaikki kurssit on eri nimillä ja pisteillä. Hirveän kiva. Kohta syömään Juvenekseen. Minä en kykene kovin älylliseen kirjalliseen ilmaisuun nyt, anteeksi. Lämmintä kouluruokaa on ollut kova ikävä. Että tiedätte. Kiitos kun jaksoitte lueskella mun juttuja! Jutellaan seuraavaksi pärstätysten, jookos. Halit!