Tuesday, December 13, 2011

Traveling to Nyc

Olen Portlandin lentokentalla ja odotan jatkolentoa Nyciin. Eugenen kentalla tormasin sattumalta Iidaan. Han oli matkalla Canadaan. Mitas muuta. Vasyttaa. Jaahas, boarding alkaakin nyt. Heippa!

Sunday, December 11, 2011

The Help

Olipas laiska sunnuntai. Raahauduin kahville Allisonin ja Malini kanssa Cafe Veroon, johon olen halunnut menna siita lahtien, kun ajoin ensimmaista kertaa sen ohi. Syyskuussa. Kahvin jalkeen paatimme kavella REI:hin, joka myy urheilu- ja retkeilytarvikkeita. Loysin alesta pitkahihaisen North Facen juoksuteepparin ja fleecehousut. Takaisintulomatkalla poikkesimme Safewayssa todistamassa kolmannen kerran talla viikolla, etta Baked Potato soup on loppu. Miksi? Allisonin ystavapariskunta kutsui meidat elokuviin illalla. Kyseessa oli elokuva The Help (Suomessa nimella Piiat) ja liput maksoivat 1,4 euroa. Riistoa, eikos vaan. Elokuva on aivan loistava, hauska ja mielenkiintoinen. Kaykaa katsomassa tai vuokratkaa! Jatkan laiskan sunnuntain teemaa kunnioittaen ja lopetan tahan. Enaa yksi paiva. Haleja! :)

Rare exports ja ruisleipauni

Ensinnakin, jouduin toissa paivana fiksaamaan minun nakin varmaa lammitysjarjestelmaa. Nyt se nayttaa talta.

Just so you know, this is what it takes to stay warm in Eugene. Thank god for wilderness survival.

Toiseksi, olimme eilen jouluvaloajelulla Daven ja Lindan kanssa. Jouluvalot liikkuvat taalla Amerikassa hieman eri sfaareissa, kuten varmasti arvaatte. Yhden talon edessa oli jouluvaloshow. Valot on synkronoitu radioon ja talon edessa on kyltti "tune in to 98.3". Kuuntelimme radiota autossa ja katselimme valoja, jotka valkkyivat auton radion tahtiin. Halloweenina on naita myos. Kuvat eivat kerro koko totuutta, mutta saatte ainakin jotain kasitysta.

Tama Show on myos youtubessa: http://www.youtube.com/watch?v=7UV33nlUcWc

Kaiken maailman valokakkyraa ja -hakkaraa.

Tama on pieni osa yhden suurimman talon pihavaloista. Talo on tuolla takana, missa lukee Peace.

Mista tietaa, etta Emma kaipaa ruisleipaa? Nain viime yona unta ruisleivista, tarkemmin Vaasan jalkiuunipaloista. Unessa menin kaikessa rauhassa ostoksille mun vakkarikauppaan Sundanceen. Yllatyksekseni, kassan vieressa oli katon rajaa hipova pino ruisleipia. Ostin pakastimen tayteen ja soin onnellisena muutaman leivan. Kunnes herasin. Etta semmoisia patoutumia mun alitajunta kasittelee, kun olen unten mailla.

Kavimme tanaan taide-elokuvateatterissa Bijoussa katsomassa elokuvan Rare Export. Mina olin kyseisen elokuvan jo nahnyt. Pakkohan minun oli raahata Allison ja Malin katsomaan se, koska Amerikassa harvemmin naytetaan Suomalaisia elokuvia. Molemmat tykkasivat seka pitkasta etta lyhyesta patkasta. Gooo Suomi! Elokuvan tekstitys ei tosin toiminut aivan yhta hyvin. Lahes kaikki kirosanat oli jatetty kaantamatta ja hauskat suomalaiset sanonnat eivat kaantyneet yhta hauskasti.

Kahden paivan paasta on lahto Nyciin. Dave ja Linda heittavat minut lentokentalle tiistaiaamuna kello nelja. Mukavata. Lento kestaapi rapeat seitseman tuntia. Mun ja Tuikun ja Julian lennot on melkein samaan aikaan perilla. Kentalla nahdaan. Ennen lahtoa aion siivota, suunnitella, suunnitella ja tietenkin ottaa maanantaina kaiken ilon irti Recista. Nyt lurpsuu simmut siihen malliin, etta tan tyton on aika painua pehkuihin. Keksin muuten taas yhden asian, mita kaipaan. Piparkakkutaikinaa. Hatatilassa kypsat piparkakut kelpaisivat myos. Mukavaa joulunodotusta kaikille! Taalla paassa ollaan ainakin jo ihan pahkinoina. <3

Friday, December 9, 2011

Mt Bachelor - round two

Herasin aamulla 4.45. Pakettiauto starttasi Outdoor programin vajalta 5.45. Onneksi vaja on muutaman minuutin kavelymatkan paasta mun kodista. Pakkasin kamat aamulla puoliunessa ja soin aamupalan matkalla. Meita oli yhteensa 12. Bene tuli sattumalta samalle reissulle. Lisaksi tunsin osan porukasta kiipeilyseinalta. Ajomatka kului unisin, mutta hilpein tunnelmin Mt Bachelorille. Paasimme rinteeseen jo ennen yhdeksaa, joten aamu oli aivan mahtava.

Kuten totesin aikaisemmin, mulla on jaanyt muutama (lue kuusi) laskettelukausi valista.  Alku oli hankalaa, koska tiesin, etta osasin joskus, mutta jalkani eivat vain totelleet. Loppupaivasta lihasmuisti palautui, mutta sitten mun lihakset sanoivat itsensa irti. Torstai oli hyva valinta, koska ihmisia oli todella vahan. Hisseille ei muodostunut jonoa kertaakaan. Laskimme kolme tuntia putkeen, soimme lounasta auringon paisteessa ja jatkoimme kolmeen asti. Katsotaan, mita mun jalat sanovat huomenna. Viiden pisteen vihje: ne eivat sano kiitos.


Taydellinen aamu
[Takai] (en osaa kirjoittaa japania), Matt ja Stephen fiilistelee. Nama kaverit tunnen kiipeilyseinalta.

Lounasta auringon paisteessa. Soin pahkinavoihilloruisleipani t-paidassa.
Tama koira nouti suurta lumikokkaretta, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
Kaytin kyparaa, don't worry. Kyparan alta torrottaa rotanhanta. Lovely. :D

Kotiin paastyani eli kello seitsemalta alkoi valmistautuminen Tobin laksareihin. Allison hommasi itselleen kyydin. Mina tyydyin pyorailemaan edelta, koska tiesin, etten jaksaisi olla kauaa. Tulin kotiin yhden maissa ja olen aivan rattipoikkikatki. Uni tulee varmasti nopeasti. Haleja raksut paksut! Ei silla, etta olisitte lihavia. Tihihi.

Matkalla Tobille nain jouluvaloja ja lumiukon.

Matze osti binaarikellon. Go figure! Siita sitten vaan laskemaan. Mina lasken kellonajan nopeammin auringon sijainnin perusteella kuin Matze talla kellolla.

Benjamin nauttii hunajaviinista ja Allison "nauttii" halvasta lightoluesta.

Wednesday, December 7, 2011

Liiditesti ja crack climbing

Tama paiva osoittautuikin erittain tuotteliaaksi. Palautin esseen ja Nate soitti minulle heti peraan, etta lahdenko kiipeilemaan Skinner's buttelle. Sinner's butte on 10 minuutin pyorailyn paassa, keskella kaupunkia. Tottahan toki mina lahdin. Bene tuli mukaan myos. Kiipeily oli aivan huippua. Olin tietty hidas, mutta opin nopeasti. Kiipesin kolme reittia ja lopulta kadet oli niin jaassa, etta oli pakko lahtea kotiin. Outdoor program jarjestaa huomenna laskettelureissun Mt Bachelorille ja kavin kurkkaamassa pre trip -tapaamisessa, josko tilaa viela olisi. Olihan siella. Sitten menin Reciin ja suoritin liiditestin, viimeinkin. Kohta pari kaveria tulee kaymaan. Heratys on huomenna viidelta, joten aikaisin nukkumaan. Jokaisen pitaisi herata viidelta ensimmaisena loma-aamuna, jotta paasee laskettelemaan. :) Vuokrasin sukset, kakkulat, kyparan (en ole lasketellut vissiin kuuteen vuoteen) ja housut hintaan 19 dollaria. Halapaa!

Skinner's Butte Climbing Columns - historiaa ja reitit.

Okei, this is something I've ever done.

Bene ja mun ensimmainen crack climbing reitti.

Nate on nopea.

Final final

Viimeinen tentti eli final final on nyt ohi ja koko lukukausi on yhta esseen oikolukua lukuunottamatta paketissa. Jes! Mun pitaisi tehda se nyt, koska palautus on kahden tunnin paasta. Sen sijaan makaan sohvalla EMUssa ja juon kahvia. Whatever. Muistelin juuri ekoja kivoja juttuja lukukauden alussa ja mieleeni muistui raftingreissu. Tassa muutama varastettu kuva. Kiitos West Coast Action Photos. Thihihi. Jotkut teista ovat saattaneet nahdakin nama. Mina ja Kristina ollaan tuossa edessa, kuten naette.

Hymyilyttaa ja on kivaa!

Mitas, mitas, mita nyt tapahtuu?

Jaahas, silleesti kavi. Onneksi vuorilta virtaava vesi ei ole kylmaa. (eipa)

Mulla ei ole mitaan uusia juttuja, joten kertaan vanhoja. Yritan tehda liidkiipeilytestin tanaan. Se on jaanyt tekematta, koska liidseinassa on jotain vikaa. En tieda mika seinaa vaivaa, mutta se ei halua, etta mina selvian ylos asti huijaamatta. Tai jos selvian, teen jonkun muun typeran virheen, kuten annan koyden menna vahingossa jalkojen valista, niin, etta pudotessa nilkkani jaisi koyteen kiinni ja paiskautuisin paa alaspain seinaa vasten. Mukava harrastus. Ajokortti on toisena mun to do -listalla. Kayn testissa perjantaina, jos ehdin. Nyt alan oikolukea mun 23 sivuista esseetani. En malta odottaa, koska oikoluku on niin kivaa. Olenpas mina sarkastisella tuulella tanaan. Have a good one! Hugs.