Thursday, December 29, 2011

The Bay, Palo Alto ja Stanford

Aloitimme paivan tutustumalla Coyote Hills puistoon, joka sijaitsee lahden itarannalla, viiden minuutin ajomatkan paassa Allisonin kotoa. Californiassa on tyypillisesti sumua, joten emme nahneet ihan San Franciscoon asti.

Coyote Hills regional park

The Bay of the Bay area

Kavelylenkin jalkeen haimme hampparit Californialaisesta In 'n out -pikaruokaravintolasta. Olen syonyt loistavia hampurilaisia paikallisissa pikaruokaravintoloissa Oregonissa ja nyt taalla Californiassa. Parhaan hampurilaisen soin Little Big Burger nimisessa pienessa hamppariravintolassa Portlandissa. Paikalliset hampurilaisketjut tarjoavat yleensa vain muutaman vaihtoehdon eli hampurilaisen juustolla tai ilman. Lisaksi listalla ovat ranskalaiset ja jaatelosooda. Yksinkertaista ja herkullista. Lounaan jalkeen olikin paikkareiden aika.

Iltapaivalla ajoimme Palo Altoon. Nappasimme kahvit Peet's cafeesta ja tepastelimme Stanfordin yliopiston campukselle. Palo Alto sijaitsee San Franciscon lahden etelapuoliskolla ja on taten osa piilaksoa. Palo Altossa paamajaansa pitavat muun muassa Facebook ja Hewlett-Packard. Googlen paamaja oli taalla aikaisemmin. Stanford on yksi Amerikan arvostetuimmista yliopistoista ja yksityisena yliopistona myos yksi kalleimmista. Lukuvuosimaksu pyorii 50 000 dollarin tienoilla. (UofO:n lukuvuosimaksu on 20 000-30 000 dollaria.) Stanfordin campus on valtava ja upea. Tassa pari kuvaa.

Mina, palmu ja kahvi Stanfordin yliopiston campuksella.

I could go to Stanford.

I want to go to Stanford.

Allison too wants to go to Stanford.

Soimme illallista yhdessa, Allisonin perhe ja mina. Juttelimme Suomen ja Amerikan oikeusjarjestelmien eroista seka aseenkanto-oikeuksista. Huomenna menemme San Franciscoon ja illalla on pienet pippalot, silla naapurit tulevat kylaan. Fun fun fun! Nyt venyttelen ja painun petiin. Haleja mussukat! <3

Newark, CA

Tulin juuri Allisonin luo Californiaan, tarkemmin Newarkiin. Ilma on lammin, ehka 15 astetta ja aurinko paistaa. Aiti lahti kotia kohti eilen illalla. Kamalaa. Kauhea koti-ikava iski hetkellisesti ja ajattelin jopa, etta jos vaan ryntaan aidin peraan ja lennan Suomeen. Perheen nakeminen sai mut kaipaamaan Suomea. Aiti on edelleen matkalla, odottaa jatkolentoa JFKlla. Mina lensin taas 5.20 Portlandiin ja Portlandista jatkolennolla Oaklandiin. Allison haki minut kentalta. Olen taas oma itseni ja odotan innolla, etta paasen tutustumaan San Franciscoon ja sen ymparistoon. Nyt lopetamme nyhvaamisen ja menemme kavelylle. Talk to you soon! :)

Tuesday, December 27, 2011

Missa on sade

Tiedatteko mika on ironista? Se, etta viime talvi oli kylmin ja lumisin 70 vuoteen. Mina hytistelin kotona ja seurasin kavereiden vaihtarielamaa Thaimaassa ja Singaporessa. Noh, mita tapahtuu, kun mina lahden vaihtoon? Ensilumi tulee Suomeen kuukauden myohassa ja ilma on lammin kuin linnun maito. Rakastan lunta, mutta rajansa kaikella. Minun raja oli viime talvi. Onneksi noita on vain kerran 70 vuodessa. Oli miten oli, Jouluna Suomessa pitaa olla lunta ja paljon. Nyt ei tainnut olla, joten evakkojoulu Eugenessa oli ihan ok. Nim. ensi talvea eli lunta ja pakkasta odotellessa.

Taalla saimme nauttia auringon paisteesta ja lahes teepparikelista. Joulukuun pitaisi olla Eugenen sateisin kuukausi. Jos tama saa, josta olen saanut nauttia viimeisen kuukauden, on sita mista minua varoiteltiin, niin hohhoijaa. Eugene ei ole sadetta nahnytkaan. Todiste. Minulla oli juoksukurssi kaksi kertaa viikossa 10 viikon ajan. Sateen sattuessa me juoksimme sisaradalla. Arvatkaa montako kertaa juoksimme sisalla? Yhden kerran. Yhden kerran kahdestakymmenesta kerrasta. Eugene: where is the rain! Paitsi etta nyt sataa. Hehehe.

Nopeasti viela pankkiasioita, koska ne on aina yhta kivoja. Mina en voi siirtaa rahaa suomalaiselta tililtani amerikkalaiselle tililleni varmistamatta sita ensin soittamalla tai tekstiviestitse. Puhelinpalvelut taas eivat kata mannerta, jolla oleskelen. Olenko kenties missannut jotain todella oleellista, silla en tieda miten voin siirtaa rahaa suomalaiselta tililtani sujuvasti. Kaikki maksut vaativat tuplavarmistuksen ja tekstiviestin ja ylimaaraisen avainluvun. Keino minulla on. Keinon nimi on aiti. Mutta aiti on nyt taalla, eika voi tehda siirtoa puolestani ennen kuin on palannut Suomeen. Loistavaa ennakointia Emma! Taidan luopua pankkikorttimaksuperiaatteistani ja siirtya taysin masteriin. Voitteko muuten kuvitella, etta ruotsalaiset ystavani eivat joudu maksamaan kuluja, kun he nostavat rahaa automaatista taalla ruotsalaisen pankin luottokortilla. Mita?

Nyt nukkumaan. Huomenna lahtee aiti, ylihuomenna lahden mina. Toivottavasti Suomessa on saatu sahkot takaisin! Moikkelis koikkelis. :)

Rannikko ja Walmart

Olen laiminlyonyt teita ihanat. Tahan on hyva syy. Aiti on taalla, joten blogi on saanut jaada vahemmalle huomiolle. Anteeksi. Olimme tanaan rannikolla. Ajoimme Florencesta Newporttiin rannikkoa pitkin. Kotimatkalla poikkesimme Walmartissa. Miksi? Ensinnakin Walmart on maailman suurin yksityinen tyonantaja. Toiseksi Walmart on ehka Amerikan kyseenalaisin ja moitituin tyonantaja. Kavimme ja naimme. En tykannyt, en kannata. Ensimmaisen ja toivottavasti viimeisen Walmartkokemuksen jalkeen teimme ehka parasta ruokaa mita olen taalla syonyt: lihapullia, keitettyja vihanneksia, paistettuja sipulirenkaita ja salaattia. Nomnomnom. Etta voi kotiruoka olla hyvaa.

Huomenna on viimeinen kokonainen aitipaiva Eugenessa. Viikko on tuntunut paivalta. Toivottavasti kaikkien joulut meni mukavasti, saitte levata ja sita rataa. Muutama kuva, enjoy! :)

Nakymat Heceta majakalta

Yachats. Kaupungissa on alle 700 asukasta. Parkano kuulostaa yhtakkia urbaanilta kulttuurin kehdolta.

Newport ja Nika sadevarusteissa

Saturday, December 24, 2011

Portland, King Estate viinitila ja kelttilaista musiikkia

Jaahas, onpas ollut kiirusta. Olimme torstaina aidin kanssa Portlandissa. Kaunis kaupunki kompaktissa koossa. Yritin koko syksyn kovasti paasta sinne, koska tuttuja loytyi, mutta opiskelukiireiltani en "kerennyt". Ensi vuonna korjaan asian. Kavimme lounaalla Little Big Burger -nimisessa pikaruokaravintolassa ja soin parhaan juustohampurilaisen ikina. IKINA. Kavimme myos Powell book storessa, joka vaittaa olevansa maailman suurin uusia ja kaytettuja kirjoja myyva yksityinen kirjakauppa. En osaa ottaa kantaa tuohon, mutta suuri se on. Kuusi rakennusta ja kahvila. Myos maisemia naimme, kas nain.

Mount St. Helens Washingtonin puolella

Eilen eli perjantaina vietimme paivan Daven ja Lindan kanssa. Aloitimme lounastamalla Oregonin suurimmalla viinitilalla King Estatella. Unohdin kameran kotiin, mika oli harmi. King Estate sijaitsee kukkulalla, jota ymparoivat rypale-, omena- ja marjaviljelmat. Tila ja kaikki sen ymparilla muistutti meita Italiasta. Maistelimme viineja ja tutustuimme viinin valmistuksen saloihin. En ole koskaan nahnyt millaisissa valtavissa metallitankeissa viinia kasitellaan ja mita vaiheita puna- ja valkoviinin valmistusprosesseihin kuuluu. Halleissa tuoksui rypaleen ja viinin sekoitus. Viinitynnyreiden sailytyshalli oli myos vaikuttava naky. Olin aivan pahkinoissani kaikesta mita opin.

Illalla menimme kuuntelemaan kelttilaista joulumusiikkia Tsunami-kirjakauppaan. Konsertti kesti kaksi tuntia ja kirjakauppa oli taynna iloisia hipahtavia Eugenelaisia. Musisoijat olivat loistavia. Nainen soitti viulua ja kitaraa, mies rumpuja ja huiluja. Haltioiduin aivan taysin. He soittivat kaksi settia. Tumma ja apeamielinen kelttilainen musiikki oli sopivaa jouluun, jona mun perhe on siella taalla eika saman katon alla.

Teilla onkin jo jouluaaton ilta, joten toivotan kaikille rauhallista ja iloista joulua! Taalla on aattoaamu. Soimme aamupalaa, teimme kauppalistan, kaymme lenkilla, skypetamme Julian kanssa ja menemme ruokaostoksille. Syokaa, levatkaa ja nauttikaa ajasta perheenne kanssa. Halirutistus kaikille! <3

Ps. Aidin tultua tajusin, etta voimme katsoa uutisia yleareenalta ja tutkailla mita Suomeen kuuluu. Tassa lyhyesti: Suomeen on viime viikolla tuotu ohjuksia. Lisaksi oljylautta on jo matkalla Suomeen. Happy holidays!

Tuesday, December 20, 2011

Campus touring

Tulimme aidin kanssa Eugeneen eilen yolla. Lensimme San Franciscon kautta. Mina nukkua puksutin nousut ja laskut eli missasin kaikki hienot maisemat. Viikon paasta uusi yritys. Kotona minua odotti korjattu lammitys (no more below freezing in the living room!) ja 12 sivuinen kirje Soilelta. Tiedoksenne, minulle saa erittain mielellaan lahettaa kirjeen. Lukisin mielellani mita sinulle kuuluu. Vaikka Soile asettikin aika kovat pohjat 12 sivullaan (vielapa koneella), otan vastaan kaiken, mika kulkee postimerkin avittamana meren yli. Jos otat haasteen vastaan, osoitteeni loytyy fbsta.

Sitten tahan paivaan. Esittelin tanaan aidille minun opiskeluhoodsit. Naytin missa minulla on luennot, missa opiskelen, missa kiipeilen, missa juoksen, missa kirjoitan blogia, missa juon kahvia, missa taapaan kavereita ja missa syon lounasta. Rec oli Tuikun mielesta aivan loistava paikka. Han oli aivan ihmeissaan kaikista palveluista ja harrastusmahdollisuuksista, joista mina saan vaihtarina nauttia ilmaiseksi. Huomenna haemme auton ja kiertelemme lisaa. Minulla on vahan siskovieroitusoireita. Ho.

Iloinen uutinen viela lopuksi. Sain tanaan tietaa, etta minulle on myonnetty Tampereen kauppakamarin stipendi! Katan silla koko lukuvuoden kurssikirjaostot, mika on todella helpottava uutinen. Nyt hyvia oita minulle ja mukavaa paivaa sinulle.  <3