13,1 miles done

Puolikas on nyt takana pain ja fiilis on erittain hyva, joskin vahan vasynyt. Minua ei sattunut juoksun aikana minnekaan. Pienen rakon sain jalkapohjaan, mutta that's it. Saa oli taydellinen, pilvinen ja sopivan viilea. Juoksun jalkeen aurinko alkoi porottaa ja nyt on kuuma kuin mika. Aikani oli 1:40:27. Puolessa valissa oli paras fiilis. Loppua kohden vauhti hidastui, eika minulla ollut voimia viime hetken spurttaukseen. Juoksun jalkeen haalin kaiken mahdollisen ilmaisruuan, kavin kotona suihkussa ja palasin Hayward Fieldin katsomoon odottamaan juoksukurssikaverini Christyn maaliin tuloa. Han juoksi ensimmaisen maratonin alle 4 tuntiin. Wuhuu! Nyt otan paikkarit ja lahden kiipeilemaan. Heipparallaa!

Christy maaliin!

Sitten vahan aamupalaa.

13,1 miles to go

Huomenna on Eugene Marathon. Mua ihan jannittaa. Olin tanaan kuuntelemassa juoksuvalmentajani seka Meb Keflezighin puhetta. Meb on voittanut mm Nyc Marathonin 2009 ajalla 2:09:15. Han voitti myos Olympiakarsinnat. Ei paineita Emma. Olen tankannut pastaa niin etta leggingsitkin puristaa. Ei hyva, vatta pullottaa. On tiella kun venyttelen. Mohmoh. Menen nukkumaan aivan pian. Heratys on noin 5.30. Ei mulla muuta. Huomiseen! <3

Syntymapaiva

Minun syntymapaiva meni nain. Aamulla herasin juoksemaan sateessa, vaikka minun ei ollut pakko. Puoli- ja kokomaratoonarit sai olla poissa kurssilta. Iltapaivalla menin campukselle opiskelemaan. Tormasin Matzeen sattumalta ja meninkin kahville hanen ja Mattin kanssa. Sain matkalla ilmaista popcornia, koska campuksella naytetaan tanaan ilmaiseksi kaksi elokuvaa: Harry Potter ja joku toinen. Kahvittelun jalkeen menimme yhdessa opiskelemaan. Neljassa ja puolessa tunnissa sain napyteltya kaksi esseeta ja yhden ryhmatyoosuuden. Itse asiassa kaksi ryhmatyoosuutta, koska parini ilmoitti minulle tanaan, etta on ollut sairaana eika voinut kirjoittaa osuuttaan. Deadline oli tanaan. Onneksi oli minun taianomainen syntymapaiva, koska sain kaiken valmiiksi iltapaivan aikana. Opin myos ampumaan paperin palasia kuminauhalla.

Luennon jalkeen tepastelin kiipeilyseinalle. Siella minua odottivat Kristina, Malin, Meredith, Matze ja Christy. Kiipeilimme tunnin verran. Kristina sanoi minulle, etta "Emma, sa olet todella kuuma." Siita tuli hyva mieli. :) Kehujen innoittamana jatin kiipeilytrikoot jalkaan (vaikka minulla oli farkut varta vasten mukana) ja painelimme yhdessa illallistamaan eraalle ruokakojulle. Ruokakojun omistaja on Kristinan tuttu, joten saimme kutsun heidan kotiinsa. Olihan ulkona hieman vilpoinen. Aika moista vieraanvaraisuutta. Soimme japanilaistyylisia lihavartaita, riisia ja kasviksia. Parasta. Jalkiruuaksi halusin viela jaateloa paikallisesta jaatelobaarista, missa Obamakin on kaynyt vierailulla. Lopuksi kavelin sateessa kotiin, kavin suihkussa ja pudotin hoylan epahuomiossa jalalleni. Nyt varpaani vuotaa verta. Mukavata.

Huomenna minulla on vapaata. Haluan menna kiipeilemaan ulos, Skinner's buttelle, jos saa on hyva. Jos ei ole hyva saa, revin peliverkkarini. Nyt nukkumaan, en kesta biletysta. Liian vanha. Rupiaa vasyttamaan. Haleja ja kiitos viela kaikille onnitteluista! Ootta rakkaita pakkaita!

Vasemmalla kortti Ruotsista Suvilta, keskella kamppikseni tekema kutsuva kortti ja oikealla Katja+Niina+Soile+miehilta saamani kortti. Kauniita ja hauskoja sanoja oli ilo lukea! Meredithilta myos tuo I<3Oregon -tarra.

Meille tulee New York Times koirankakkapussissa...

...ja se pitaa noutaa kukkapenkista. How lovely!

Tama kortti on niiiiiin paras. Se nokottaa keittiossa.

Hehehehehe! It's me in 3D!

Tradi ja tekninen kiipeily

Tanaan on erityinen paiva. Kiipesin tanaan ensimmaista kertaa tradi (traditional) ja teknisen kiipeilyn sekoitusta ulkona. Kyseessa on siis Intro to lead climbing -kurssi. Kiipeilemme keskustassa Skinner's buttella. Harjoittelemme tradikiipeilya, mutta meita varmistetaan ylakoydella. Solmimme itsemme ylakoyteen ja harjoitusliidikoyteen. Lisaksi, jotta homma ei olisi liian helppoa, kaytamme etriereja. Etrier on slingi, jossa on "askelmia." Kuvittele tikkaat, jotka on tehty nauhasta. Smith rockilla monkey facen huipulle kiipeaminen vaatii taman taidon.

Jos haluat kiiveta tuonne, on sinun teknottava vähän. A0 elikkä pulttitikkaat. Mutta silti.

Wild Countryn kiilasetti jenkeissa 45 euroa, auts. Eika siita ole muuksi kuin poydan koristeeksi.

Asetin tanaan ensimmaista kertaa omat kiilat kivenrakoon ja kiipesin kahden etrierin avulla, itse asettamiini kiiloihin turvautuen, ylospain. Homma on hauskaa, jannittavaa ja superhidasta. Kaikki asettamani kiilat pysyivat paikoillaan ja koysi kulki suoraan. Muhaha! Olen lukenut teoriaa kiilojen ect. asettamisesta, kiipeilyopettajani naytti minulle miten homma toimii, ja olen kiivennyt kakkosena ja siivonnut kiiloja, mutta en ole ikina kiivennyt itse asettamieni kiilojen turvin. Ensi viikolla yritan olla nopeampi. Operaatio otti 1,5 tuntia. Opin hurjasti tehdessani kaiken itse. Puhun koko ajan kiiloista, mutta tarkoitan kaikkia mahdollisia itse asetettavia varmistuksia. Taalla yleisnimitys on trad gear. En tieda mika se on suomeksi.

Nain se toimii, jos jotakuta kiinnostaa yksityiskohdat. Asetan ensimmaisen etrierin ankkuriin ja tuskaisen hidas tekninen kiipeily voi alkaa.

1. Asetan kiilan edessani olevaan kivenrakoon ja varmistan, etta se ei lahde irti vaikka vedan sita alas, eteen ja mielellaan viela ylos. Sitten asetan jatkon kiinni kiilan vaijeriin. 

2. Seuraavaksi kiinnitan toisen etrierini juuri asettamaani jatkoon, otan askeleen talle etrierille ja testaan, etta kiila ei poksahda pois. (tassa kohtaa on vahan jannaa)

3. Ei poksahtanut, joten voin siirtya kokonaan talle etrierille.

4. Irroitan alemman etrierin (joka roikkuu vapaana) ja vien liidikoyden (liidikoysi on harjoitusta varten) alempaan jatkoo, jolla alempi etrier hetki sitten roikkui. 

5. Sitten kiipean etrieria pitkin ylospain (hurjat 30-50 cm !!!) ja aloitan alusta.

6. Eli kiila kiven valiin, jatko kiilaan, vapaana oleva etrier jatkoon, painon siirto talle etrierille, jannittava hetki, siirtyminen kokonaan juuri asettamalleni etrierille, alemman etrierin irroitus alemmasta jatkosta, harjoitusliidikoyden vienti alempaan jatkoon. Ja alusta...

Huomenna minulla on syntymapaiva. Taytan kaksikymmentaviisivuotta, ajatella! Ja olen maailman onnellisin, koska olen taalla Amerikassa tekemassa juuri sita mita haluan. Kiipeilla ja juosta. Ah, ja opiskella. Synttaripaivakseni en ole suunnitellut mitaan erityista. Puolimaraton sunnuntaiaamuna klo 7 rajoittaa menemisiani loppuviikon. Huomenna aion vain hengailla kavereiden kanssa, harjoitella nuoralla kavelya, puutua luennolla kahdeksaan asti seka kayda kiipeilemassa ja syomassa ulkona. Kirjaimellisesti, koska aiomme testata yhden ruokakarryn. Perfetto! :)

Climbing and Slacklining

Istuskelen Cafe Verossa. Tulin tanne opiskelemaan huomista midtermia varten. Olin taalla myos eilen lukemassa kirjaa, koska kahvi on loppu kotoa. Luin kirjan kahdessa tunnissa. Taman kahvilan ilmapiirissa (tai kahvissa) on keskittymista edistavia tekijoita. Nopea kertaus viikonlopusta: taas yksi Smith viikonloppu takana pain. Talla kertaa vein kaverini Haylein kiipeilemaan ulos ensimmaista kertaa. Han on haaveillut siita koko ikansa, mutta hanella ei ole ennen ollut kavereita, joiden kanssa menna. Mina raahaan kaikki kadesta pitaen kiipeilemaan, joten reissu oli helppo jarjestaa. Mukanamme olivat myos Malin, Danielle ja Lauren.

Kiipeilimme ensimmaisen paivan paaalueella (morning glory wall), johon olen nyt taysin kyllastynyt. Lauantaina patikoimme 45 minuuttia syrjaisemmalle kiipeilyalueelle (Marsupials) ja kiipesimme 3 pitchia kivenlohkareen huipulle. Malin ja Hayley eivat olleet koskaan kiivenneet multipitch reittia, joten oli aika mahtavaa opettaa heita ja kiiveta heidan kanssa. Mukaamme lyottaytyi Nic, jonka tapasimme edellisena iltana camping alueella. Maisemat olivat mahtavat. Saavuimme takaisin Eugeneen myohaan lauantai-iltana. Simahdin melkein heti.

Sunnuntaina eli eilen oli todella kuuma. Kuten totesin alussa, lueskelin kirjaa Verossa aamun. Iltapaivalla Hayley lyottaytyi seuraani. Kavimme porukalla syomassa Little Big Burgerissa. Malinin kamppis Ariston kutsui minut campukselle harjoittelemaan slacklinea. Superhauskaa! Tassa muutama kuva. Haleja ihunat!

Hiking

Hiking more

Top of the rock

Lovely ladies

I had my camera with me so why not take a picture of my food, ha?

Multilining on campus.

Kristina can do it. Gymnastics... :D

Lead falls

Totesin eilen hatapaissani, etta sisalla kiipeily kyllastyttaa minua. Valehtelin! Intro to lead -kurssilla opeteltiin tanaan tippumista. Superhauskaa! Tippuminen on mahtavaa, sisalla, kontrolloiduissa tiloissa. Opettelimme ensin teoriaa kamujen ym. asettamisesta ja millaisen voiman liidaajan pudotus aiheuttaa missakin tilanteessa ja mita siita sitten seuraa. Olimme kolmen opiskelijan ryhmissa ja pelleilimme koko tunnin. Kiipesimme vuoron peraan ja mina (kevyempana) sain lentaa ja ottaa pudotukset vastaan lahes staattisesti, koska pojat ovat minua hitusen kookkaampia. Auts.

Nyt opiskelun pariin. Minun pitaa kirjoittaa ryhmatyoosuuteni, tiivistelma artikkelista ja luentopaivakirja. Heipparallaa!

17,7 km klo 7.30

Olen 10K kurssilla, talla kertaa virallisesti rekisteroityneena. Viime periodissa rekisteroidyin 5K, mutta juoksin 10K ohjelman mukaan. Tassa periodissa 10K kurssi on lisaksi epavirallinen puolimaratonvalmennuskurssi. Joka tiistai sain tehda pidemman juoksun ja aloitin jo 7.30. Ensimmainen oli 9 mailia, mutta juoksin vahingossa 9,5. Toinen oli 10 mailia, mutta juoksin vahingossa 10,5. Tanaan oli 11 mailia eli 17,7 km ja juoksin aivan oikein! Paitsi etta unohdin laittaa sekunttikellon uudestaan kayntiin liikennevalojen jalkeen, joten en tieda mika lopullinen aikani on. Mina en vaan osaa. 

Juoksu tuntuu yllattavan leppoisalta ja enka ole valmistautunut naihin pidempiin juoksuihin mitenkaan erityisesti. Laitan pari rusinaa taskuun ja juon urheilujuomaa ennen ja jalkeen. Ja tietty kahvia. Kun sanon yllattavan leppoisalta, tarkoitan, etta pystyn jatkamaan paivaani normaalin aikataulun mukaan. Tottakai mun jalkoihin sattuu ja lihakset jumittaa seuraavana paivana. Puolikkaaseen on enaa kaksi viikkoa. Teen yhden pidemman juoksun perjantaina (paitsi jos olen taas Smith Rockilla) ja sitten lepailen. Ensi viikon tiistaina juoksemme 6 km ja torstaina en saa menna juoksukurssille ollenkaan. Eipa paljon haittaa, kerta torstai on intervallipaiva. Yok.

Nyt kayn lapi kiipeily 1 -kurssin materiaalit, jotta tiedan mita minun pitaa sanoa. Ohjaaminen on ihan alyttoman kivaa. On todella hauskaa jutella opiskelijoiden kanssa, neuvoa heita ja muistella, etta miten peloissani ja pihalla mina olin puoli vuotta sitten. Toivottavasti mina onnistun motivoimaan heita yhta lailla kuin minun opettajat motivoivat minua. Kiipeily on ollut tahan mennessa hauskaa juuri siksi, etta olin motivoitunut ja opin nopeasti. Oppimiskayra on huima, kun perustekniikka alkaa olla hallussa. Korkeanpaikankammo katoaa ja ulos paasy avaa taas uusia oppimismahdollisuuksia. Sisalla kiipeily kyllastyttaa minua suunnattomasti talla hetkella. Tahdon ulos! :)

Almost a multipitch

Smith rock vei taas Suomi-ikavan mennessaan. Ei nyt ihan kokonaan, mutta ajattelin ainakin aivan muita asioita. Suunnitelma oli alunperin vieda kaksi kaveriani kiipeilemaan ulos ensimmaista kertaa. Lisaksi kutsuin Daniellen, johon tutustuin viime viikonloppuna. Toinen kaveri sairastui ja perui edellisena paivana. Toinen (kuskimme) perua klo 6 aamulla, puolta tuntia ennen lahtoa. Palloilimme Daniellen kanssa hetken, etta menemmeko vai emme. Bensat on kalliimmat kahdelta ja Danielle joutui kuskiksi. Paatimme, etta mennaan silti. Onneksi nain, koska saa oli aivan loistava ja vietimme viikonlopun rennosti kiipeillen ja patikoiden. Danielle opetti minulle tuhat uutta asiaa, mista olen erittain iloinen. Nika oli messissa myos. Tassapa kuvia. Haleja ihunat!

Pysahdymme aina hakemassa eilisia donitseja, laatikon hinta on 1.54 euroa.

Nika on paniikissa

Yleensa ensimmaisen jatkon asettaminen on pelottavaa, koska joudun kiipeamaan ilman varmistusta todella korkealle. Ja sitten loysin taman. Hello!

Kunhan nyt otin kuvan ylhaalta

Ja tama on samasta paikasta, komeat maisemat

Eika varmistajallakaan huonot nakymat ole

Tonne! Kunhan pelleilen, on vahan turhan vaikeaa mulle viela.

Mina liidasin toisen "pitchin". Danielle tuli perassa ja opetti minulle miten koysi pysyy siistissa nipussa. Ei muuten pysy mulla. Muhaha. ;)

Tama oli harjoituskerta. Ensi kerralla kiipeamme koko reitin ja mina saan kuulemma liidata kaikki 5 pitchia, jos haluan. Reitti on noin 5.9, eli juuri sopiva minun ensimmaiseksi multipitchiksi.

Mina halusin harjoitella varmistamista ylapuolelta aina kun se oli mahdollista, koska opin sen tana viikonloppuna. Ylhaalla otimme mukavan asennon ja paistattelimme auringossa. Etta sellainen viikonloppu.

Today I Miss Home

Tanaan ikavoin kotia. Kenties ikava johtuu siita, etta loppu haamottaa. Tai siita etten ole skypettanyt aidin ja siskon kanssa ikuisuuteen. Onkohan siita kohta jo kuukausi? Tai siita, etta kavin lapi road trip kuvia ja mietin Katjaa ja Soilea. Ikavoin ystavia ja omaa kotia. Ja uskokaa tai alkaa, ikavoin sita, ettei tarvitse olla iloinen, jos ei huvita. Sita, ettei tarvitse kysella kassaneidin kuulumisia, vaan saa olla hiljaa. Hiljaa kaupassa. Hiljaa hississa. Hiljaa bussissa. Hiljaa omassa kotona. Mina ikavoin kiusallisia, hiljaisia hetkia Suomessa. Ensimmaista kertaa tallaisia tuntemuksia taalla. :) Huomenna nokka kohti Smith Rockia. Halit ja mukavat viikonloput kaikille ihunoille Suomessa!

Weekend at Smith Rock

Hola hola! Olin kolme kokonaista paivaa kiipeilemassa Smith Rockilla eli perjantaista sunnuntaihin. Julialla oli sunnuntaina synttarit ja mina sain synttariviestin lahetettya vasta puolen yon jalkeen (eli suomessa paivan myohassa). Siskonrooli vaatii hieman hiontaa. Minulla ei ollut suomipuhelinta mukanani ja amerikkalaisella ei voi lahettaa viesteja ulkomaailmaan. Fun. Joka tapauksessa toivotan viela ihanalle, rakkaalle siskolleni uudestaan myohaista syntymapaivaa. Rakastan sinua! Hali! Juhlitaan sitten kesalla siun syntymapaivaa. Vien sut kiipeilemaan. Sain muuten etukateen synttarilahjan kavereilta. Kerron siita, kun oikea paiva koittaa. Kiitos jo etukateen!

Sisalla ja ulkona kiipeily ovat taysin eri lajit. Ulkona 99% kiipeilysuorituksesta riippuu, ei taidosta, vaan mielentilasta ja taydellisesta keskittymiskyvysta. Tiedan suurin piirtein milla tasolla kiipeilen, joten tiedan, etta kroppani kykenee suoriutumaan liikeista. Haaste on a) uskoa, etta pystyn suoriutumaan reitista ja b) voittaa putoamisen pelko ulkona. Tajusin taman tana viikonloppuna kun liidasin vaikeimpia reitteja, mita olen koskaan liidannut. En pelkaa tippumista sinansa, mutta terava, nyppylainen kivi raastaisi naamani ja polveni verille. Ei hyva. Lisaksi ensimmaisen jatkon asettaminen on pelottavaa. Smith Rock on kuuluisa siita, etta ensimmaisen jatkon paikka on erittain korkealla, pahimmassa tapauksessa 4-5 metrissa. Eli jos putoat, katkot jotain. Kun jalkasi ovat metrin korkeudella, ainut vaihtoehto on menna ylospain. Ensimmaisen jatkon+koyden voi asettaa paikoilleen "stick clipilla". Aina sekaan ei auta, silla stick clippikaan ei valttamatta ylla jatkoon. Been there, done that. Why have a stick clip then? Well, we don't. Lainaamme joltain lahistolla olevalta.

Hauskin juttu tana viikonloppuna on tama. Matze opetti minulle viime syksyna muutamia liikeperiaatteita ja varmistamista. Arvatkaas mita mina tein tana viikonloppuna? Opetin hanelle miten ankkuri rakennetaan ylakoytta varten, miten kiipeilykoydella ja varmistuslaitteella laskeudutaan alas ja miten jatkot ja ankkuri siivotaan. Ja kaveri on kiipeillyt on and off 8 vuotta. Nama opettamani asiat voi tietenkin tehda miljoonalla eri tavalla. Mina olen jo sinut kaiken kanssa, mutta muistan etta kuukausi sitten olin viela aivan sekaisin. Ja peloissani. Oppilaasta on siis tullut opettaja. Muhaha! Nyt kuvia, kun ei naita jaarituksia kukaan jaksa. Adios!

Monkey face

Matze took a cool pic of me throwing the rope

I rappelled a lot because it's fun (and because it still takes me FOREVER to set everything up and coil the rope and...)

Lunch. If I was what I ate, I would be a carrot stuffed with peanut butter and hummus.

Awesome crew and view

Cooking and wearing Kristina's cool jacket, which according to everyone else, is a sleeping bag.

This was my first 5.9 lead outside. Took a picture from the top. Though, the highlight of the weekend was the 5.10a lead I did after this one.

My classes Rock!

Hellurei. Tytot ovat turvallisesti Suomessa ja mina olen takaisin arkirutiineissa. Olin tanaan shoppailemassa. Ostin koyden, jatkoja, uuden varmistuslaitteen, repun ja slingeja. Nyt minulla on kaikki mita tarvitsen ulkona kiipeilyyn. Ei tarvitse olla riippuvainen muista. Mahtavuutta. Olin tanaan kahdella kiipeilykurssilla. Opin vaikka mita. Ensinnakin Intro to Lead -kurssilla opin aid climbingia. Mita se on suomeksi, en tieda. Rock 3 -kurssilla taas opin kymmenen uutta solmua. Olin aivan pahkinoina koko ajan. Solmuista. How dorky am I? :) Ja belay escape opitaan tällä kurssilla myös eli systeemistä irrottautuminen...? Mielenkiintoisimman opintopisteeni ansaitsen opettamalla. Kylla, mina paasin opettamaan taalla yliopistossa kiipeilya, Rock 1 -kurssia. Pistan vahan mutkia suoriksi taalla. Nyt marssin kotiin harjoittelemaan solmuja uudella koydellani. Wuhuu!

Haleja ja kiitokset viela tytoille ihanasta matkasta! Naureskelen vielakin meidan laadukkaalle videomateriaalille. Adios!

Hello!

San Francisco, Yosemite National Park and Eugene

This is in English now because I want all my friends to be able to read this. The first part I wrote in San Francisco on Saturday. Just didn't have time to post it.

Saturday, Mar 31

I'm sitting at a Starbucks, close to Fisherman's wharf. I'm soaking wet. Rain is fun. Except if you are trying to find a coffee shop with a wifi. That's open. And serves decent coffee. Found one so now I can blog. Haha! Sorry mum and sis for not posting often enough. Where should I begin. We had planned to go to Alcatraz yesterday, but the tickets were sold out. Girls booked a tour for today but I decided not to go. Only available tour was a boat trip to Angel Island+Alcatraz for $58.

So instead of going to Alcatraz yesterday we went to Yosemite National park. Awesome! This is what I love the most about road trips and traveling with my friends. We are all spontaneous and don't care about schedules. I mean, we did have one, but nothing worked out the way we planned. In a good way though. Also we've booked motels the night before. This has worked perfectly for us. What else about traveling. It's pretty self evident that traveling in the US requires a car. Gas is cheap, renting a car is cheap BUT insurance is expensive. Also dropping the car off at a different location, which in this case is a different state, costs extra. Katja wanted to drive too (which I was really happy about) so we payed extra for that too. Total rent for one week including taxes, insurance ect is $1099. Total for gas is about $250.

Driving is easy and I'm totally used to the way people drive here. There are only two things to remember. First, do not use any signals when changing lanes or turning. That will just confuse everyone else. Second, do not trust the neverlost navigator. We named it the "alwayslost"-navigator (also "Iwillnevergetyouthere-navigator") because it never gets you where you want to go. The irritating woman voice tells you to turn right, while the screen is pointing to turn left. Whaaaaat? It can not be just our navigation skills. We had a lot of fun trying to find our way around in Las Vegas. In Los Angeles and San Francisco we had no problem at all. This is weird since LV is basically one street in the middle of the desert. Also, the navigator couldn't take us to the Golden Gate bridge. I've been there before so I knew where I was going but seriously... we were on the street that takes us directly to the bridge and still the navigator was totally lost.

Tuesday, April 3

Drive back was long. We left around 6.30 and came home around 4.30. Had two snow storms in Southern Oregon which slowed us down. I drove 20mph and couldn't see anything. All the trucks had pulled over and some cars too. We have a lot of snow in Finland, but we also have winter tires. It was fun to follow the outside temperature drop slowly from 40 to 32 (which is 0 C). The road temperature is always a few degrees warmer than the air, but still I was glad it didn't drop below freezing so we could keep on going pretty safely.

K and S left 7.30 this morning and I went to my 10K class 7.40. It was sad to say good bye and I miss them already. Running 15K (in the rain) was a great distraction from that. This term will probably be the most fun one so I'm exited. I'll tell more about that later. Now some pics. I deleted most of them already because I didn't have enough memory so go to FB to see more. Take care guys! Hugs to mum and sis. Have fun painting. :)

I took the girls to rec. They passed the belay test and could climb with me and Matze.

I do it like this. (supposed to be a figure eight, you can blame the teacher)

Katja doing her first route. Next to her is the crack, in which I always mess up my hand.

Not in the right order, I know. This is from San Francisco.

In San Francisco, heading to Union square.