Tanaan ikavoin kotia. Kenties ikava johtuu siita, etta loppu haamottaa. Tai siita etten ole skypettanyt aidin ja siskon kanssa ikuisuuteen. Onkohan siita kohta jo kuukausi? Tai siita, etta kavin lapi road trip kuvia ja mietin Katjaa ja Soilea. Ikavoin ystavia ja omaa kotia. Ja uskokaa tai alkaa, ikavoin sita, ettei tarvitse olla iloinen, jos ei huvita. Sita, ettei tarvitse kysella kassaneidin kuulumisia, vaan saa olla hiljaa. Hiljaa kaupassa. Hiljaa hississa. Hiljaa bussissa. Hiljaa omassa kotona. Mina ikavoin kiusallisia, hiljaisia hetkia Suomessa. Ensimmaista kertaa tallaisia tuntemuksia taalla. :) Huomenna nokka kohti Smith Rockia. Halit ja mukavat viikonloput kaikille ihunoille Suomessa!
Miss u too honey<3
ReplyDeleteJa tiiäkkö, musta parasta Suomeen paluussa oli myös juurikin se, kun ei tarvinnut smalltalkata tuntemattomien myyjien kanssa: ketään ei mukakiinnostanut kuulumiseni, eikä minun tarvinnut olla mukakiinnostunut myyjien kuulumisista. Oon kyllä yks ankee suomalainen, mutta minkäs teet:D
Hahaha! :D Lapyt sille!
ReplyDelete