Goodbye Chico, Hello Lake Tahoe

Vietimme viimeisen paiva Chicossa rennosti. Mina olin emantamme Jennahin seurana, koska han sairastui. Istuskelin terassilla, lueskelin kirjaa ja skypetin. Jennahin nukkuessa minulle seuraa piti kissan pentu. Illalla menimme kaikki yhdessa syomaan, jaatelolle ja kuuntelemaan live musiikkia Chicon yliopistolle. Viimeisena aamuna Jennah takoi meille vohveleita ja mina kahvia. "Opin" viimeinkin tekemaan kahvia amerikkalaisittain eli pavuista jauhamalla. Mina ostan kotiin aina valmiiksi jauhettua paahtoa, koska minulla ei ole murustajaa. Suurin osa kahvista myydaan kuitenkin papuina taalla. Onhan se aika kiva saada vastajauhetuista pavuista valmistettua kahvia. What ever.

Mahan en noista kissoista niin valita, mutta taa vassykka sai olla mun sylissa.

Kahvipapujen jauhantaa

Tassa valmistuvat herkulliset vohvelit

Mansikoita ja mustikoita ja...

Ihan sikana kermavaahtoa.

Bye bye Chico!

Chicon jalkeen matka jatkui Lake Tahoelle. Ajomatka otti noin nelja tuntia, joten olimme perilla vasta illan suussa. Marssimme ensimmaisen motellin vastaanottoon ja saimme kivan huoneen 80 dollarilla. Teimme iltakavelyn Starbucksiin - coffeecoffeecoffee. Nevadan ja Californian osavaltioiden raja halkaisee Lake Tahoen, joten jarven toisella puolella on casinoita. Ei me semmosista. Lake Tahoen ymparilta loytyy kaikki mahdollinen: laskettelukeskuksia, ostoskeskuksia, patikointipolkuja, purjelaivoja, kaikki mahdolliset vesiharrastusmahdollisuudet ja tietenkin upeita hiekkarantoja. Vesi on todella kirkasta. Valilla luulin olevani rantalomalla jossain etelaisessa paratiisissa. Mannyt pilasivat illuusion. Ja lumi vastarannan vuorien huipulla.

Pope Beach, etelassa

Sorsat (ja hanhet) tulivat kerjaamaan ruokaa

Lake Tahoen pohjoispuoli, en muista rannan nimea... ups.

Rantsu

Illalla jatkoimme San Franciscoa kohti. Mina jain puolessa valissa, Sacramentossa, bussiasemalle ja jatkoin matkaa takaisin Eugeneen. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Greyhound-bussi (josta en ole kuullut tahan mennessa mitaan hyvaa) tai Amtrak-juna (kivat maisemat). Greyhound oli 77 dollaria ja 10 tuntia. Amtrak 118 dollaria ja 14 tuntia. Hmmmm... minkahan noista ottaisin. No Greyhoundin otin, enka ota enaa. Tai otan, jos on pakko. Yobussilla matkustaminen Amerikassa on aarimmaisen epamiellyttava kokemus. Julkiset eivat ole taalla sita mita ne ovat Suomessa. Siella ei edes ollut turvavoita!

Tanaan olen siivonnut, leiponut ja pessyt pyykkia niin kuin mikakin kotirouva. Kavin lisaksi kevyella lenkilla. Viikon tauon jalkeen juoksu tuntui todella ihanalta. Kotiaskareiden jalkeen katsoin leffan (Hotelli Ruanda). Jonka jalkeen pyoraytin viela granolat (niin kuin Startti-musli) uunissa. Nomnomnom. On meinaan helppoa ja maistuu ihanalle jogurtin kanssa. Mukavaa Juhannusta ja haleja!

Redwoods and Chico, CA

Olen Califoniassa kaupungissa, jonka nimi on osuvasti Paradise. Taalla on kaunista ja kuumaa. Paradise on osa Chicoa, josta monet Eugenessa opiskelevat kaverimme ovat kotoisin. Majailemme muutaman paivan tuttavamme Jennahin lapsuudenkodissa. Jennah kertoi, etta Chico valittiin aikoja sitten Playboy-lehdessa parhaaksi opiskelijabiletyskaupungiksi. Siita lahtien kaupunki on vetanyt puoleensa vahemman akateemisesti orientoituneita opiskelijoita. Ymmartaahan tuon, taalla on aina lammin ja keskusta on taynna baareja.

Sunnuntaina automatkamme jatkui 101:sta Redwood National parkin lapi. Metsa on taynna suuria punapuita. Vietimme siis paivan metsaan tutustuen. Illalla menimme ensimmaiseen majapaikkaan, minka loysimme. Se oli sopo mokkikyla rannikon tuntumassa. Siella olisi viihtynyt kauemminkin. Maanantaiaamusta lahdimme Chicoa kohti. Soimme aamupalan matkan varrella, tien pientareella. Tie on korkealla rinteella, joten eteemme avautui laakso, jonka pohjalla kiemurteli kirkas joki. Olen saanut yliannostuksen kauniista paikoista. Mikaan ei enaa tunnu miltaan. Pysahdyimme toistamiseen jaatelolla ja vetisella kahvilla matkanvarrella, pienessa sopossa kylassa. Kolmas pysakki onnen Chicoa oli illallispysakki. Mielemme teki jotain epaterveellista, joten valitsimme amerikkalaisen ketjudinerin Denny'sin. Pettymykseksemme ruoka oli terveellista, hyvaa ja tuoretta.

 

Metsassa

Californian rannikolla

Harmaavalaiden bongailua

Furn canyon, taalla kuvattiin Jurassic Park 2 kohtaus

Taalla yovyimme, meri on oikealla

Valipala Chicossa

Chicossa meita odotti Jennah perheineen. He veivat meidat Sierra Nevada panimoravintolaan iltapalalle. Seuraavana paivana lohosimme rannalla. Ihot karvistettyamme (mina istuin kiltisti varjossa ja luin kirjaa, olen saanut tarpeeksi auringosta) hoipperoimme margaritoille paikalliseen ravintolaan. Kysymys: mita tapahtuu, kun juot saavillisen margaritaa janoon? Enta jos juot viela toisen? Siina kay juuri niin kuin voitte kuvitella. 17.30 olimme vahvasti hiprakassa. Hupsista. Mina ja Jennah lahdimme jalkkareiden jalkeen kotiin, ruotsalaiset bailasivat aamuun asti.

Taman paivan ohjelma on viela auki. Huomenna meidan on tarkoitus lahtea ajoissa ajelemaan Lake Tahoelle. Perjantaina otan bussin San Franciscosta Eugeneen. Meneepa aika nopeasti!

Biltur Genom Californien

Hiphei! Nopeita kaanteita. Olen parhaillaan panimoravintolassa, jossain Californian rannikolla. Matkustan viikon Kristinan ja hanen ruotsalaisten kavereiden kanssa. Paatin perjantaina, etta lahden heidan mukaan ensimmaiseksi seitsemaksi paivaksi. Pakkasin illalla pikaisesti ja tytot tulivat hakemaan minut lauantaina aamulla klo 8. Palaan loppuviikosta junalla Eugeneen. En tieda viela mista, ehka San Franciscosta. Eilisen eli lauantain vietimme autossa ja Crater jarvella. Tanaan vietimme paivan Redwoods-metsassa. Kristinan kaverit on todella mukavia ja meilla (tai siis lahinna heilla) on hauskaa, kun mina yritan puhua ruotsia.

Syotiin lounasta ja otettiin paikkarit. 27 C, mutta lunta viela joka paikassa.

Wou!

Viimeinen opiskeluviikko meni hujauksessa. Vietin illat yhdessa kavereiden kanssa ja sanoin hyvastit monille. Meredith lahti kesaksi Portlandiin perheensa luo ja Allison tulee takaisin heinakuun lopussa. Eras amerikkalainen tytto, jonka kanssa vietin aikaa enemman viimeisen kuukauden aikana, muuttaa vuodeksi Saksaan ja sitten loppuelamaksi Ruotsiin. Hehe. Han valmistui. Muut tutut vastavalmistuneet muuttavat takaisin kotiin. Malin ja Kristina menevat takaisin Ruotsiin, Malin lopullisesti ja Kristina kesaksi.

On taas teita ihania ystavia (ja aitia ja siskoa tietenkin myos) ikava, kun kaikkien kaverit on taalla ja mun on Suomessa. Nyhyy. Yritan paivitella blogia matkan varrella. Talla hetkella suunnitelma on ajaa Paradiseen , viettaa siella muutama paiva ja jatkaa Lake Tahoelle loppuviikosta. Puss och kram!

Kavin viime viikolla Malinin, Sofian (Malinin ystava Ruotsista) ja Meredithin kanssa seuraamassa auringonlaskua Spencer buttella.

DS-2019

Viisumini vanhenee kolmen paivan paasta. Olen ollut taalla vahintaankin paniikissa, etta jaanko sittenkaan tanne, koska harjoittelupaikkani ei ole vielakaan antanut minulle virallista tyotarjousta. Tanaan sain s-postin yhteyshenkiloltani. Se meni nain: "Your new DS-2019 is at the front desk of 333 Oregon Hall for you to pick-up". WUHUU! Tama tarkoittaa, etta viisumiani on jatkettu. Nyt voin taas jatkaa suunnittelua, kun tiedan, ettei mua karkoiteta taalta. Itse asiassa ongelma ei ole karkoitus vaan se, etten paase tanne enaa takaisin, jos rikon viisumin aikarajoja. Ei parane.

Paatin aamulla, etten syo herkkuja tanaan. Campuksen tahvilat sulkevat ovensa ja satuin olemaan paikalla juuri sulkemisaikaan. Sain kuusi ilmaista donitsia/pullaa/bagelia. Kiikutin herkut ryhmatapaamiseen. Kesken tapaamisen tuttavani kiipeilykurssilta kavelee ohi. Han kantoi ilmaisia pullia toisesta kahvilasta. Arvaa antoiko han minulle puolet niista. Jop. Nyt minulla on edelleen 6 pullaa/donitsia/bagelia laukussa. Olen edelleen ryhmatapaamisessa ja esitan kirjoittavani ryhmatyota. Taitaa olla parempi, etta jatan taman tahan ja jatkan hommia. Haleja!

The "wrong" Portland

Kristinan kaverit lensivat Amerikkaan muutama paiva sitten. Heidan viimeisen lennon maaranpaa piti olla Portland, Oregon. Kristina sai viestin tytoilta "meilla oli lento vaaraan Portlandiin. Me ollaan Portlandissa, Mainessa". Maine on luonnollisesti yksi itarannikon osavaltioista. Ei siis tanne painkaan. Hupsista. Tytot ostivat uudet lentoliput ja jatkoivat matkaa tanaan. Saa nauraa. Mun kaverit lensivat ihan oikeaan kaupunkiin. :) Olin tana aamuna juoksemassa juoksuopettajani ohjaaman marathon training -ryhman kanssa. Startti oli 7.30 ja etaisyys 11 kilometria. Reitti seurasi Willamette joen vartta eli tuttua lenkkipolkua. Loistava aloitus aamulle! Nyt study study study.

Dead week and the 5.11ish finger crack project

Tanaan oli minun viimeinen luento Oregonin yliopistossa. Tata eli periodin toiseksi viimeista viikkoa kutsutaan nimella dead week. Ilmeisesti opiskelijat on kuoleman partaalla ennen lopputentteja, jotka ovat sitten viimeisella viikolla. Taman viikon pitaisi siis olla erittain stressaava. Nah, mina stressaan vain minun viisumiani, jota ei ole vielakaan jatkettu. Siina on tarpeeksi yhdelle paalle. Kohta on puoliyo. Mina paatin vakaasti hoitaa opiskelut "kuoleman viikon" perinteita kunnioittaen. Tama tarkoittaa, etta istun kirjastossa ja uhraan youneni kirjoittamalla tutkimusta lapi yon. Yleensa en moiseen sorru, mutta kun kirjasto on avoinna yota paivaa ja kaikki muutkin opiskelijat ovat taalla niin mina sitten tyhmana perassa. Ei vaineskaan. Menen kotiin kahden maissa tai kun alkaa nukuttaa.

Kattokaa ketka siina on! Tampereelta!

Ajattelin, etta tahan ei nyt laiteta mitaan kiipeilysta talla kertaa mutta hahaa, laitan sittenkin. Minun kiipeilyprojektini on talla hetkella tuo finger crack, joka nakyy tuossa ylapuolella kuvassa, mattojen edessa. Se on 5.11-12, riippuen sormista. Olen yrittanyt kiiveta sita aika ajoin viime syksysta asti. Kolme viikkoa sitten sain ensimmaista kertaa jalkani irti maasta. Nelja paivaa sitten kiipesin ensimmaista kertaa ensimmaisen osuuden eli noin 1/4 koko matkasta ilman varmistusta. Uskomatonta. Tosin ruhjoin sormeni kaikessa innostuksessani niin pahoin, etta nyt on pidettava viikko taukoa. Tuonne ei siis mahdu kuin sormi ja kengan karki. (tasta naisesta otan mallia http://www.highinfatuation.com/blog/tips-for-tips-how-to-climb-finger-cracks/) Alan kohta pitaa ihan vain kiipeilyaiheista blogia...

Arkea

Sain taas palautetta, etta en ole paivittanyt blogia. Tulin siita hyvin iloiseksi, koska se tarkoittaa, etta ystavat kayvat vilkuilemassa taalla. :) Tassa muutama kuva Eugene-arjesta. Olen kaynyt ahkeraan aamupalalla Humble Bagel -leipomossa, koska heidan rinkulat on todella makoisia. Luen New York Timesin joka aamu, mika on aarimmaisen mielenkiintoista. Tana aamuna lehden keskimmainen kansijuttu liittyi kiisteltyyn jalkiehkaisypilleriin. Kun nama keski-ikaiset papat taalla eivat paase yksimielisyyteen siita, onko jalkiehkaisypilleri abortti vai ei. Okei. Siinahan kiistelevat sitte. Kaksi muuta kuvaa ovat lauantaimarkkinoilta, missa olin Malinin kanssa. Han halusi ostaa tuliaisia ystavilleen.

Bagel at the Humble Bagel

Tinkeliharavoista kasikoruja

Ja sormuksia

Enaa viikko ja kaikki lahtevat omille teilleen. Mina saatan lyottaytya Kristinan ja hanen ystaviensa seuraan viikoksi, silla he lahtevat road tripille. Minun on oltava takaisin Eugenessa noin 26. paiva, koska kiipeily 1 alkaa ja haluan opettaa sita. Harjoittelu alkaa heinakuun alussa. Haluan seuraavaksi matkustaa Utahiin. Siella on Canyonlands National Park ja Zion National Park. Loistavat tradikiipeily- ja vaellusmestat. Lottovoittoa odotellessa. Nyt opintojen pariin. Haleja!

Beer and Food in the movies

Olimme eilen elokuvissa porukalla, Matze, Anika, Malin, Ben ja Kristina. Perussettia, paitsi etta kyseessa oli David Minor Elokuvateatteri. Teatteri on mielenkiintoinen tapaus, silla teatterissa tarjoillaan seka alkoholia etta ruokaa. Siis samalla kun katsot elokuvaa. Voit siis tilata kaljan tai viinin, burgerin tai salaatin (menu koostuu lahiravintoloiden kestosuosikeista) ja marssia elokuviin. Ruoka tuodaan sinulle saliin, nenan eteen. Istut tietenkin sohvalla, etka tavallisilla elokuvapenkeilla. Jos juoma loppuu kesken, saat lisaa tekstaamalla. How fun! Valitsimme elokuvan The Grey, joka oli niin pelottava, etta ruokaan oli vaikea keskittya. Olisi mielenkiintoista tietaa onko vastaavia paikkoja muualla. Nyt lahden aamulenkille Christyn kanssa. Mukavaa lauantai-iltaa!

Tassa viela paikan nettisivut, jos jotakuta kiinnostaa vilkaista. http://davidminortheater.com/