Kiipesimme eilen sen reitin, josta jo mainitsin. Aloitimme myöhään puolen päivän aikoihin, koska on lauantai ja suurin osa aloittaa todella aikaisin. Emme joutuneet odottelemaan, sillä reitillä oli vain yksi porukka ennen meitä. Kiipesimme pareittain. Minä liidasin kolme pitchiä ja siitäkin huolimatta (minä kiipeän hitaasti...) olimme Maxin kanssa topissa jo ennen viittä. Soli mun pisin reitti ikinä. :) Meillä oli ihan älyttömän hauskaa. Kiipesimme samaan tahtiin ja lomittain niin, että pystyimme juttelemaan ständeillä. Alas haikkaaminen kesti vähän vajaa kaksi tuntia. Autolla odotti olut, sipsit ja salsa. Nom nom. Ja minä keksin uuden merkityksen termille light and fast; jätin varmistuslaitteen ja kameran autoon. Munterilla (sellanen solmu, jolla voi varmistaa, jos löytyy sulkkari) sitten varmistettiin. Nauroin vielä kaverille tuossa muutama päivä sitten, kun hän kertoi tiputtaneensa varmistuslaitteen ja reitiltä piti laskeutua. Pilkka osui omaan nilkkaan nyt niin. Hihihii! Haleja!
 |
| Learning how to chimney. Blake is right behind me. |
No comments:
Post a Comment