Wednesday, February 22, 2012

Running, Oregon and Rock Climbers

Istun maantiedon luennolla ja kirjoitan blogia. Minulla ei ole mitaan mielenkiintoista kerrottavaa, joten jaan pari kuvaa ja yhden linkin. http://www.dpmclimbing.com/climbing-videos/watch/shit-climbers-say. Olen oppinut englanninkielista kiipeilysanastoa ja tama video kertoo kaiken, mita kiipeilyseinalla kuulee. Se on niin naurettavan totuudenmukainen, etta repeilen sille uudestaan ja uudestaan. Lisapisteita tuolle "nayttelijalle", joka ei osaa naytella. Jotakuinkin kaikki, mita naette videolla, mina olen tehnyt/sanonut.

Toiseksi naita kuvakollaaseja on pyorinyt facebookissa viimeaikoina. Nama nelja ovat lahella sydantani. Nyt yritan keskittya luentoon. Nyt meilla onkin iclicker-kysymys eli minun pitaa vastata tahan kaukosaatimella. Kuvitelkaa, minulla on aina mukana kaukosaadin, jolla vastailen pistarikysymyksiin. Cool. :) Organisms that are capable of using carbon dioxide as their sole source of carbon are called... Ideoita?

Is it really? Jep.

Jep. :)

Tassa kuviossa on yksi vika, mina en asu Portlandissa vaan siella missa ensimmaisen kuvan mies asuu.


Tama on ehka paras. Tosin tuo Citibank-kuvan voisi laittaa minun kollaasissa kohtaan "what I think I do".

Monday, February 20, 2012

Andy McKee at WOW Hall

Perjantaina en paassyt baariin asti. Lenssu vei voiton. Lauantaina raahauduin Kristinan kamppiksen Annan synttareille. Vaikka olo oli tukkoinen, ilta oli huippuhauska. Synttarisankarille oli jarjestetty pomppulinna ja napatanssia. Lisaksi sain maistella uusia virvokeolomuotoja eli viinanallekarkkeja (nallet viinaan lillumaan yoksi niin, etta turpoavat) ja hyyteloshotteja (lue ohje pakkauksesta ja korvaa osa nesteesta alkoholilla). Pelasimme Kristinan kanssa jotain noppapelia, jonka nimea kysyin ainakin kuusi kertaa, enka vielakaan muista. Mina ja Kristina voitettiin, vaikka pelattiin ensimmaista kertaa. Poljin kotiin yhden maissa. Yolla nain painajaista kotiinpaluusta. Olin takaisin Suomessa ja karsin pahasta kaanteisesta kulttuurishokista. Apua.

Sunnuntaina olin Matzen kanssa Andy McKeen ja Antoine Dufourin keikalla. Andy McKee soittaa akustista kitaraa ja kitaraharppua (jonka mina ja Matze nimesimme nerokkaasti Kitharpuksi). Keikka oli uskomaton. Kaverusten huumori pelasi loistavasti yhteen. Matze vinkkasi minulle McKeen musiikin viime syksyna, joten tunnen hanen savellyksia. Dufour taas oli tuntematon. Suosittelen lampimasti, jos akustinen kitara on lahella sydanta. Kylmanvareet tuli, kun Andy paraytti Toton African. Wau! Liput maksoivat 10 euroa ja istuimme kolmannessa rivissa. Saksassa liput ovat kuulemma 30-40 euroa ja edesta on turha toivoa paikkaa. Nyt keskityn luentoon. Me opettelemme juuri, etta mika on net photosynthesis for entire plant community. Matatahä?

Andy McKee soittaa kitaraa (Africa: http://www.youtube.com/watch?v=KHFcg1Bg83w&ob=av2e)

ja kitharppua.

Antoine ja Andy yhdessa. Virityshetki ja hieman huumoria.

Friday, February 17, 2012

"That's not what I want"

Istun Emussa, Fish Bowl -kahvilassa ja odotan, etta sade lakkaisi. Tassa teille hauska tapaus. Tiedan, etta kirjoitettuna tama ei toimi. Tama olisi pitanyt nahda. Joten mina olen ehka ainut, joka naureskelee talle jutulle joskus, kun kertailen omia jorinoitani. Noh, tassa se nyt tulee, koska minulla ei ole muutakaan tekemista.
 
Tiistai-iltana kello 20.40 tapahtui hauskin tilanne, mita olen ikina nahnyt kiipeilyurani aikana. Kaksi poikaa kiipeili liidiseinalla. Kiipeilijapoika Grant kokeili uutta, vaikeaa reittia. Han tarisi ja varisi, mutta yritti sitkeasti eteenpain. Varmistajalla ei sen sijaan ollut mitaan kasitysta, mita hanen tulisi tehda. En tieda varmistajan nimea. Noh, Grant yritti asettautua hyvaan asentoon, jotta han saisi vietya koyden seuraavaan jatkoon hanen paansa ylapuolella. Varmistaja sen sijaan tulkitsi Grantin yritykset niin, etta Grant haluaa levata. Side note: Kun kiipeaja haluaa levata, varmistaja ottaa kaiken ylimaaraisen koysivaran takaisin ja kiristaa koyden. Talloin kiipeaja voi jaada viimeisimman jatkon varaan roikkumaan. Kun kiipeaja haluaa vieda koyden seuraavaan jatkoon, varmistaja antaa lisaa koytta.

Mika tilanteessa oli hauskaa? No se, etta Grant yrittaa vetaa lisaa koytta voidakseen jatkaa eteenpain ja varmistaja yrittaa vetaa koytta takaisin, jotta Grant voisi levata. Kiipeilykumppanit siis tappelivat koydesta, edelleen sanomatta sanaakaan. Varmistaja kerkesi vetamaan kaiken ylimaaraisen koyden Grantilta ja lisaksi koysi veti Granttia alas pain. Grant taas yritti epatoivoisesti saada lisaa koytta. He olivat noin kahden metrin paassa toisistaan ja edelleen, kumpikaan ei sano mitaan. Lopulta Grant tajuaa, etta varmistaja ei ole antamassa hanelle koysivaraa. Han huutaa korkealla, kimealla aanella epatoivoisesta, etta "that's not what I want!". Ja tipahtaa, koska varmistaja vetaa koytta edelleen kireammalle. Mita ihmetta. :D Opetus, kommunikoikaa kiipeilypartnerinne kanssa.

Kuuntelen parhaillaan Swedish House Mafiaa, koska minun pitaisi virittaytya baaritunnelmaan. Kylla, mina menen tanaan baariin. Menen, vaikka mita tapahtuisi. Flunssakaan ei esta minua menemasta, koska tama baariton elama alkaa olla jo ihan hapeallista. Kristinan kamppakaverilla on synttarit tanaan, joten menemme jonnekin juhlistamaan.

Tassa on muuten kuvia Portlandista. En ole julkaissut niita viela! Aitikin on siella. Minun tuli tanaan yhtakkia aitia ikava. Varmaan siksi, etta olen vahan kipea. Olisin niin mielellani aitin sohvalla juuri nyt. Joisimme luultavasti pannullisen kahvia ja soisimme levyllisen Fazerin sinista. Siskokin saisi olla siella. Naihin tunnelmiin. Ootta rakkaita! Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Kukkuu aiti :)

Japanilainen puutarha

Ja aiti taas :)

Thursday, February 16, 2012

Backcountry film festival

Minulla on flunssa. Typeryyksissani juoksin aamulla 4 mailin (6,5 km) juoksutestin. Ohjeena oli, etta juokse taysia. Olin vasynyt, mutta en tajunnut, etta olen tulossa kipeaksi. Paivalla alkoi kurkkukipu ja nyt on nenu tukossa. Olen pysynyt todella terveena taalla ja nyt yhtakkia on joka paa kipea. Skippasin salsan, mutta vietin sen ajan kiipeilyseinalla. Lepoa  ja opiskelua viikonloppuna. Backcountry film festivalin pysahdyspaikka oli tanaan Eugenessa, meidan campuksella. Taalla tapahtuman kotisivut http://www.backcountryfilmfestival.org. Kaikki opiskelijat, jotka tunnen kiipeilyseinalta, olivat paikalla. Upeaa liikkuvaa kuvaa ja ilmaisia energiapatukoita 5 eurolla. Taman innoittamana sovimme elokuvaillan, jolloin katsomme elokuvandokumentin "All I can". Laskettelua ja luontoa. Tassa on linkki traileriin youtubessa http://www.youtube.com/watch?v=b1zc2Mwz_bg. Nyt horpin loput teet kupista ja kayn nukkumaan. Ajatus ei kulje. Toks toks. Moikkuli!

Wednesday, February 15, 2012

Valentine's Day (=no sugar day)

Toivottavasti teilla oli ihana ystavanpaiva Suomessa. Minulla jai onnittelut vahan myohaiseksi taman aikaeron vuoksi. Minulle tapahtui tanaan hauskoja asioita. Ensinnakin minulla on ollut lieva ongelma oikean jalkani kanssa Smith Rock -viikonlopun jalkeen. Sulloin varpaani neljana perakkaisena paivana pieniin kiipeilykenkiini, josta seurasi jokinlainen jalkapoytakipuongelma. En halunnut myontaa, etta se olisi ollut ongelma. Jatin valiin viime keskiviikon juoksukurssin ja yritin juosta omalla ajalla sisajuoksuradalla. Tein viisi kierrosta ja jouduin lopettamaan, joska jalkaan jomotti tajuttomasti. Jos kipu estaa juoksemisen, se on ongelma. Tanaan palasin juoksupolulle neljan paivan tauon jalkeen. Juoksukurssin jalkeen oli aivan mahtava fiilis. Jalka ilmoitteli edelleen itsestaan, mutta en joutunut keskeyttamaan. Onko tautofoniaa, jos mainitsee sanan ongelma nelja kertaa? Siis viisi.

Tulin onnesta ymmyrkaisena kotiin klo 9 ja aloitin torstain rutiiniaskareet eli join aamukahvit, venyttelin tunnin ja laitoin ruokaa. Yllytin Kristinan juhlimaan sokeritonta paivaa kanssani Valentine's dayn sijaan. Tein siis valmiiksi arsyttavasta paivasta viela arsyttavamman. Tassapa teille kasitysta minun sokeriaddiktiosta. Soin aamulla hunajaa suoraan purkista, koska en halunnut laittaa kuivattuja, sokeroituja karpaloita puurooni. Paivalla join kaksi teeta hunajalla ja yhden kahvin. Kaksi teeta. Mita? Lisaksi otin ylimaaraisia hunajapusseja. I seriously need to do something about this! Viime syksy meni loistavasti, en herkutellut makeilla juuri ollenkaan. Nyt olen koko ajan korvaamassa terveellisia valipaloja sokeriherkuilla. Talla hetkella odotan, etta vuorokausi vaihtuu, jotta voin avata itse itselleni ostamani suklaalevyn. :D Muhaha!

Sitten ikaviin uutisiin. Aloin tyostaa toista crack-ongelmaa tanaan. Se on vaikeampi, kaartuu oikealle. Apua. Minun kasi oli melkein parantunut, joten luulin, etta selvian. Paasin puoleen valiin, kunnes huomasin, etta teippaamani kasi oli aivan veressa. Siis veri oli tullut teipin lapi. Uuuuuuuups. Eli back to square one. Minun kasi nayttaa silta, kuin miina olisi rajahtanyt nahkan alla. Tyhma tyhma tyhma Emma. Janae osti minulle ystavanpaivaruusun, mika piristi hieman. Nyt joudun taas odottamaan viikon. Sitten kasi todennakoisesti tulehtuu. Sitten odotetaan kaksi viikkoa.

Nain juhlitaan No sugar -paivan loppumista. Kaksi sanaa: itse+petosta.

Oho, nyt on kello jo 00.17. voin napostaa suklaata ja opiskella vahan. Haleja kaikille ihanille ja rakkaille ystaville! Mietin teita tanaan moneen otteeseen. Olen todella onnekas, etta minulla on hurjasti hyvia ystavia. Saatte sydamen. <3

Sunday, February 12, 2012

Tuoli

Herasin aamulla skypettamaan Soilen ja Katjan kanssa. Olipas kivaa! Polotettiin melkein kolme tuntia ja suunniteltiin kevaan reissua. Kiitos viela tytsyt! Ootta ihania. Sitten campukselle, Emuun. Olen istunut taalla pyorean poydan aarella Kristinan kanssa seitseman tuntia. Olen kayttanyt kaiken mielikuvitukseni ja vanynyt aarirajoilleni varioidessani istuma-asentoja talla kirotulla nahkajakkaralla. Valilla minulla on jalat poydalla (lahtee tunto, kun veri ei ylla varpaisiin), valilla ikkunalla (tulee vilu, kun ikkuna vetaa), valilla toisella tuolilla (toimii yllattavan hyvin), valilla ristissa ja valilla rastissa. Nyt on pakko luovuttaa. Veri ei kierra, enka keksi enaa uusia asentoja. Koko ajan on joku paikka puuduksissa. Lisaksi olen kuunnellut kaiken, mita Groovesharkissa on Fleet Foxesilta ja Eddie Vedderilta. Kaksi kertaa. Ehka kolme. Luultavasti nelja on lahempana totuutta.

Me menemme hetken paasta Reciin juoksemaan ja kiipeilemaan. Huomenna on viimeinen valitentti. Ai niin, ei me mentykaan baariin eilen. Mika meita vaivaa!? Olemme maailman tylsimmat vaihtarit, ikina. Mukavaa viikon alkua ihunat! Ikava on. :)