10K and sunshine

Tanaan oli mahtava juoksusaa. Ensimmaista kertaa aurinko paistoi jo klo 8 ja saimme juosta rauhassa 10 kilometria joen vartta pitkin. Kotiin paastyani otin erittain rennosti. Venyttelin ja join kahvia muutaman tunnin ajan. Jatin kaikki opiskeluhommat illaksi. Hyva Emma! Kiipeilykurssi loppui noin tunti sitten. Talla kertaa reeni oli helppoa, koska olin paattanyt jo etukateen mihin kohtaan seinaa mina ja Emily (Kristinan kamppis ja sattumalta mun kanssa samalla kurssilla) menemme. Valitsin nurkan, jossa kiipesimme ylos ja  alas tyylilla, jota kutsutaan englanniksi nimella stemming. Nerokasta. En rasittanut kasiani ollenkaan.

Nyt istuskelen recissa ja odotan, etta Kristinan spinning loppuu. Me menemme kiipeilemaan hetkeksi ennen salsaa. Eipa tassa kai muuta. Life is good guys! :) Haleja!

Leading cracks!

Mina en enaa itsekaan pysy oman kehitykseni perassa. Lupasin itselleni viime viikolla, etta liidaan recin crack-reitin taman periodin loppuun mennessa. Mutta teinkin sen jo tanaan. Huippua! Jouduin teippaamaan kateni tuhannen kerran, koska vanha haava kammenselassa ei ollut aivan parantunut. Minun kipukynnys on noussut aika korkeaksi. Josko antaisin tuon mativan kateni nyt parantua ja jatkaisin crack-uraa sitten ensi viikolla.

Lauantaina meilla oli pippalot. Yhtaan kuvaa ei keretty ottamaan, koska meilla oli niin kivaa. Mina tein sangriaa, mika oli menestys. Sunnuntaina opiskelimme Kristinan kanssa Emussa vaihtelevalla menestyksella. Mina makasin sohvalla, kuuntelin musiikkia ja yritin lukea veden eri olomuodoista. Huomenna on PE eli physical education -paiva. Klo 8 juoksemaan, klo 13 Matzen kanssa kahville, klo 14 kiipeilemaan, klo 17 varmistamaan Kristinaa ja klo 19 salsaa. Tassa ainut kuva viikonlopusta: Kristina skypettaa sunnuntaiaamuna kaverinsa kanssa. Mina taas valmistaudun syomaan aamupalani eli puuroa ja kahvia. Ensin tytot bilettaa aamu kolmeen ja sit ne syo puuroa ja opiskelee. Hehehehehe. :D

Normisunnuntai minun kotona: Kristina, puuroa ja kahvia

Lead climbing

Arvatkaas mita tapahtui eilen! Viimeinkin mina liidasin recin liidiseinalla (enka siella lasten puolella eli ylakoysipuolella... hehehe) putoamatta ja lepaamatta kaksi (helpointa) reittia. Taisin viela kolme viikkoa sitten sanoa, etta liidiseinalla on jotain minua vastaan. Ei ole enaa! :D Aluksi liidaus lisasi kaksi jannitysmomenttia kiipeamiseeni. Ensinnakin putoaminen ennen koyden kiinnittamista jatkoon on hieman jannaa, koska epaonnistuminen johtaa vapaaseen pudotukseen. Jos jalat ovat vaarassa paikassa, seurauksena voi olla paiskautuminen seinaa vasten alassuin. Minun on siis kiivetessa koko ajan huolehdittava, etta asentoni on turvallinen, vaikka otteeni lipsahtaisi.

Quick draw eli jatko

Toinen jannitysmomentti liittyy itse jatkoon ja koyden kiinnittamiseen. Jatko kiinnitetaan seinaan ja koysi viedaan jatkoon. Jatko voi olla miten pain vaan (en tajua, kuka niita potkii "kieroon" recissa) ja minun on huolehdittava, etta koysi kulkee aina oikeasta suunnasta eli minusta jatkoon ja jatkosta seinan kautta varmistajaan. Aloittelijat tekevat helposti kaksi virhetta, joita kutsutaan taalla nimella Z-clipping ja back clipping. Jos syyllistyn jompaan kumpaan, putoamiesta voi seurata koyden irtoaminen sulkurenkaasta. Nyt kun olen harjoitellut ja harjoitellut, en pelkaa tekevani naita virheita enaa. Toki virheita saattaa tehda vaikka olisi miten kokenut. Putoamista olen harjoitellut myos, jotta opin luottamaan varmistajaani ja kykyyni vieda koysi oikein. Kuten aikaisemmin kerroin, Bene putoaa valilla tahallaan, jotta mina totun ottamaan kiipeilijan putoamisen vastaan.

Nyt tarvitsen vain lisaa treenia, jotta jaksan roikkua yhden kaden varassa seinalla pidempaan. Minulle kay usein niin, etta en muista missa seuraava ote jalalleni on. Liidiseinalla otteet jaavat sisaan kartuvan seinan reunan alle piiloon, joten otteen paikka on muistettava ulkoa. Jos joudun miettimaan paikallani yli 5 sekunttia, kateni saattaa pettaa. Kun kiipean nopeammin, kadet saavat lepoa useammin. Olen kehittynyt aivan huimasti kolmessa kuukaudessa. Tajuan sen nyt itsekin, koska muistan, etta syyskuussa pohdin viela, etta miten paasen ylakoysiseinan ylos asti. Lisaksi liidiseina naytti minusta supervaikealta ja katselin kateellisena tyyppeja, jotka liidasivat. Eilisesta onnistumisen kokemuksesta tuli niiiiiiin hyva mieli. :) Olen iloinen, etta uskalsin aloittaa uuden harrastuksen. Suomessa en ollut tarpeeksi viitselias. Nyt kaikki mietitte, mita harrastusta haluaisitte kokeilla ja sitten kokeilette!

Ai niin, mun kiipeilykaveri (ja opettaja) Bene lahtee taman periodin lopussa tekemaan tyoharjoittelua muualle, joten tarvitsen uuden kiipeilykaverin. Matzen olkapaa alkaa olla kohdillaan, mutta han joutuu aloittamaan reenaamisen alusta. Lisaksi han ei kuulemma halua pudota/ottaa kiipeajan putoamista vastaan, kun han liidaa. Anteeksi mita? Liidikiipeily eroaa ylakoysikiipeilysta juurikin siina, etta kiipeilija voi pudota. Mielenkiintoinen argumentti sanon mina. Julia, toivottavasti sinakin innostut kiipeilysta, koska me kaydaan sitten kiipeilemassa vahintaan kolme kertaa viikossa. Jee! :D Ja Outi ja Katja on ainakin jo messissa, eikos vaan? Muita?!

En kyllastyta teita taman enempaa mun kiipeilyintoilulla. Ai niin, yksi juttu viela. Kiipeilyseinan tyontekijat ovat menossa kiipeilemaan Las Vegasiin Red Rockille kevatlomalla ja he kutsuivat minut mukaan. Katja ja Soile, jos aikataulu antaa myoden, me voidaan piipahtaa moikkaamassa heita, kun olemma Las Vegasissa. Kivat maisemat. ;)

Red Rocks, Nevada

Noin puolessa valissa

Olen koko ajan kiinni jossain, joten bloggaus on jaanyt vahemmalle. Luulen, etta minun kulttuuriin sopeutuminen on saanut uuden kaanteen. Tai tason. Tai lehden. Ensinnakin tajusin tuossa yksi paiva kavellessani Reciin, etta en muista millaista elama Suomessa on. Piti oikein pinnistella, etta sain arkirutiinit mieleen. Toisekseen amerikkalaisen kulttuurin varjopuolet eivat arsyta minua enaa. Ihan vahan vain valilla. Olen herannyt kaksi kertaa viikossa juoksemaan kahdeksalta aamulla, kaatosateessa. Ei haittaa ollenkaan. Haha!

Alkaa nyt saikahtako mita teille kohta kerron. Kyseessa on vain taman hetkinen olotila, joka (tuuliviiri kun olen) saattaa huomenna olla aivan toista maata. Enka myoskaan tarkoita, etta en haluaisi palata Suomeen. Toki haluan, mutta... voisin kuvitella asuvani Oregonissa pidempaankin. Jos minun olisi mahdollista suorittaa tutkintoni loppuun taalla, tarttuisin tilaisuuteen valittomasti. Minusta tuntuu taalla, etta olen kotona. Minulla on nyt sitten kaksi kotia; Eugene ja Tampere. Hauskinta tassa on se, etta vannoin noin viikko sitten, etta ei ole pelkoa, etta mina rakkauden perassa jaisinkin tanne. Otan sanomani takaisin. Rakastan tata paikkaa, Oregonin luontoa ja taalla tapaamiani uusia ihmisia. Minulta on jo viety jalat alta. ;) Thihihihi.

Ps. Rakastan Suomea, Suomen luontoa ja Suomen ihmisia enemman.

Pps. Kiipesin tanaan recissa "crack-reitin" ja putosin vain kerran! Crack on siis pelkka tasareunainen noin 5 cm levea halkeama, jota kiivetaan tyontamalla kammenet ja jalkaterat halkeamaan. Teippia kasiin, niin ei satu ihan niin paljon. Sitten vain vuoron peraan  jalkateraa ja kammenta ylospain. Fun and extremely painful!

"All you Europeans"

Effective business communication -kurssin ohjaaja puhutteli minua ja kahta ranskalaista tanaan nain " All you Europeans, you should spread out. I told you to sit next to people from different cultures". Aanen savy oli halveksuva ja arsyyntynyt. Voin kertoa, etta tuo lausahdus sai minut niin vihaiseksi, etta pihisin koko luennon ajan. Tauon jalkeen Kristinakin pihisi, koska kerroin hanelle. Tama opettaja painostaa jatkuvasti, etta Kiinalaisia, Japanilaisia ja Taiwanilaisia ei saa kutsua aasialaisiksi, koska maat edustavat taysin erilaisia kulttuureja. Daa. Meidat eurooppalaiset sen sijaan voi niputtaa yhden varjon alle. Mita? I'm not even Scandinavian, I'm a Finn! Aaaargh. Voisko joku opettaa amerikkalaisille, etta Euroopassa ei ole yhtenaista kulttuuria. Ja joku toinen voi kertoa mun ohjaajalle, etta mina en tunne kaikkia ranskalaisia, vaikka me lahes tulkoon naapureita ollaankin.

Onneksi paivan pelasti herkullinen lihasoppa Rennie'sissa ja hurjan hauska kiipeilytuokio recissa. Pelleilimme liidiseinalla. Bene putoili minun ilokseni kesken liidauksen, jotta mina sain harjoitella varmistamista ja kiipeajan putoamista. Sitten me vain hengasimme, kiipesimme valilla ja vaihdoimme kuulumisia. Lopetimme illan porukalla Frozen yogurt -jatskimestassa. Tama paiva oli ihan sika kiva! En muista milloin viimeksi nauroin nain paljon. :) Toivottavasti teidankin eilinen paiva oli kiva ja huominen on viela kivempi. Unosia!

The Sauna Shuttle

Olimme tana iltana jalleen saunomassa. Dave tuli hakemaan meita vanilla, koska saunojien maara vain kasvaa ja kasvaa. Nyt meita oli viisi. Ranskalainen Carla ja mun kamppis Meredith olivat saunassa ensimmaista kertaa. Rentouttavuuden kruunasi Lindan leipoma mustikkapiirakka. Ihan kuin Suomessa. Aloin myos ikavoida lunta. Varmaan sen takia, etta vetta on satanut lahes taukoamatta viikon verran. Sadepaivat ovat yleensa lampimia, noin 10 asteen hujakoilla. Eli sade ei sinallaan ole ongelma, mutta pimeys on. Kaikki on pilkkopimeaa ilman lunta. Ensi talvena en valita kertaakaan ilman kylmyytta tai lumen paljoutta. En kertaakaan. Lupaan. Nyt unten maille, etta jaksan opiskella ahkerasti huomenna. Haleja ja mukavaa alkavaa viikkoa! :)

The Daly Show and the Swedish socialism

The Daily Show on minun uusin lempiajanviete luentojen valissa. Ja venytellessa. Ja laksyjen valissa. Ja missa valissa vaan. Paras patka tahan mennessa on "dokumentti" ruotsalaisen sosialismin kauheudesta. Republikaanit ovat maalannet uhkakuvia, joiden mukaan USAsta tulee sosialistinen valtio, jos demokraatit saavat tahtonsa lapi. Sosialismin kauhukuvaa edustaa Ruotsi. Mina ja Kristina naurettiin ja itkettiin tanaan aaneen EMUssa naille kahdelle videolle. Toivottavasti te voitta katsoa nama sielta puolelta palloa. Minun on ihan juuri mentava nukkumaan. En meinaa kereta kirjoittelemaan, koska minulla on niin paljon kivaa tekemista. Ajattelen teita kuitenkin, etta ei ole siita kiinni. Tassa linkit ja sitten nopea paivitys paivastani.

Osa yksi: http://www.thedailyshow.com/watch/tue-april-21-2009/the-stockholm-syndrome-pt--1?xrs=share_fb

Osa kaksi:  http://www.thedailyshow.com/watch/wed-april-22-2009/the-stockholm-syndrome-pt--2?xrs=share_fb

Tanaan oli juoksukurssi aamulla kello 8. Juoksimme kaatosateessa, mutta ilma oli yllattavan lammin, noin 10 C. Olin likomarka, mutta iloinen, koska tutustuin uusiin opiskelijoihin. Lisaksi Joe kutsui minut kevaan puolimaratonvalmennuskurssille. I'm totally in! Paivalla tein kouluhommia ja illalla kiipeilin ja salsasin. Liidikiipeily on minun kropalle todella haastavaa. Benen ansiosta minulla on tekniikka hallussa, mutta tekniikalla ei kasvateta lihaksia. Olen ihan rimpula, eika minun sormet kesta seinalla kauaa. Liidiseina on vaikeampi kuin ylakoysiseinat ja mina liidaan juuri ja juuri helpoimman reitin ylos. Voisin tietenkin kayttaa mita tahansa otteita, mutta vaarien otteiden kayttaminen sekoittaa ainakin mua vain lisaa. Valmiissa reiteissa on sentaan logiikka. Harjoittelua hankaloittaa viela yleiso, joka keraantyy tuijottamaan suoritustani. Myonnan itsekin tuijottavani liidiseinaa aina kun siella joku on, koska siella tapahtuu aina hurjia putoamisia ja taidokkaimpia kiipeilysuorituksia. Mina lasken tata keskiarvoa inhimilliselle tasolle. Ei auta muu kuin reenata, reenata ja reenata.

Little big burger tuli testattua tanaan ja on se vaan niin hyva burgerimesta ettei ole toista. Minulla on tapahtumarikas viikonloppu tiedossa. Siita myohemmin! Have a good one you all!

Ps. Mina rakastan elamaani taalla edelleen!

Speed dating one on one

Meidan salsakurssi on todella hauska. Itse asiassa se on parisalsakurssi. Olimme Kristinan kanssa varmoja, etta naismiesjakaumat osuu akselille yhden suhde kymmeneen. Mutta ei. Puolet kurssilaisista on poikia. Vaihdamme paria noin neljan minuutin valein eli "speed deittaamme". Tama on tietenkin hurjan hauskaa. Kaikkien kanssa vaihdetaan samat kohteliaat kuulumiset, eli:

1. How are you?
2. Have you done salsa before?
3. What year are you?
4. What's your major?

Kaikki kurssilaiset ovat mukavia, paitsi yksi poika, joka on harrastanut salsaa aiemmin. Minulla oli ilo tutustua haneen tanaan. Nelja minuuttia oli enemman kuin tarpeeksi. Han valitti minulle kasien asennosta, peukalon asennosta ja jalkojen asennosta. Lisaksi koskin hanen kateensa vahingossa harjoituksessa, jossa ei saanut viela ottaa kadesta kiinni. Tama oli anteeksi antamatonta ja han teki sen minulle hyvin selvaksi. Pahinta oli kuitenkin minun lotkot kadet. Minulla on kiipeilykurssi aamupaivalla ja lisaksi kiipeilin viela Kristinan kanssa juuri ennen salsaa. Minun kadet oli ehka hieman lotkot, enka kyennyt jannittamaan niita kovin kauaksi aikaa. Tama suututti poikaa kovin. Niin kovin, etta han valitti siita Kristinalle nain "Are you in the same climbing class with her... no? Good, because her arms were like spaghetti."

Minapa kerron teille miksi minun kateni ovat spaghettia. Koska ohjaajani Max teetattaa kestavyysharjoituksia, joista hadin tuskin selvian. Ensinnakin me emme saa laskeutua koyden varassa alas (mika siis tarkoittaa lepoa) vaan meidan on kiivettava alas. Joka kerta. Ylos taas kiipeamme erilaisia harjoituksia soveltaen. Tanaan esimerkiksi ennen jokaista kaden ja jalan asettamista piti laskea kolmeen. Kasi/jalka piti vieda ensin sen otteen kohdalle, johon on matkalla. Eli otteen valinta, kurotus, pida asento kolme sekunttia ja ota otteesta kiinni/laske jalka otteelle. Alas sai kiiveta ilman staattisia pitoja. Love it! :)

Tanaan satoi ja loppu viikosta pitaisi sataa lisaa. Ehka Eugenen normaali talvisaa on nyt alkanut. Ai niin, kavin kaupassa, ostin kananmunia ja yksi kananmuna rikkoutui minun repussa. Sotku. Sen siita saa, kun yrittaa saastaa luontoa kieltaytymalla muovipusseista. Vahan niin kuin silloin, kun unohdin ilvesjuuston kolmeksi kuukaudeksi pussiin, jossa oli mun villakangastakki. Fun times! :) Huomenna minulla on tiedossa kaikki asiapitoiset kurssit. Nyt minun pitaa oikolukea essee. Kellohan on sopivasta 23.30. Silmat lurpsuu, mutta ei auta. Suvi on muuten nyt Ruotsissa Uppsalassa, mista mun ruotsalaiset kaverit on! Aikas hauskaa. Haleja mussukat!

Lettukestit ja baarikierros

Meidan sunnuntain lettukestit muuttuivat baarikierrokseksi. Ups. Andrej laittoi minulle viestia kesken illan ja kutsui ulos. Kaytiin vilkaisemassa yksi pubi ja yksi clubi. Tanssittiin ja tultiin takaisin kotiin puoli kolmen aikoihin.  Tanaan on Martin Luther King, Jr paiva. Tiedossa opiskelua ja opiskelua. Lunta on maassa edelleen, mutta se sulaa. Eugeneen on muuten avattu The Little Big Burger -ravintola, jossa soin parhaan hampurilaisen ikina. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille. Teidan kello tulee puoli yhdeksan illalla, joten kauniita unia ja lumisen Eugenen kuvia! Tai mun kuvia... :)

Snow!

Tanaan satoi lunta. Ehka se oli enemmankin rantaa, mutta halla valia! Tein puolentoista tunnin juoksulenkin lumisateessa, mika teki minut hyvin onnelliseksi. Suomessa olisin varmasti kokenut hieman erilaisia tuntemuksia. Loppupaivan yritin keskittya kirjoittamiseen, mutta huonolla menestyksella. Tein itselleni hienon tyonurkkauksen eteiseen, mutta siita huolimatta FB vei suuremman osan ajastani kuin laksyt. Mina paatin jarjestaa lettukestit sunnuntai-illan iloksi. Malin tulee meille noin puolen tunnin paasta. Tassa muutama otos lumisateesta ja mun hienosta opiskelunurkkauksesta, joka ei aja asiaansa.

Loskaa ja rantaa! Ja meitsin roskakori, how nice.

Lisaa rantaa ja loskaa! :)

Minun opiskelunurkkaus eteisessa. Poyta on Allisonin.

Meredith laittoi meille eilen ruokaa. Meredith kayttaa linsseja ja mina opettelin innoissani, miten niista valmistetaan ruokaa. Olen todella huono kasvisruuan laittaja, koska en sita yleensa tee. Suvi kokkasi minulle kerran aivan mahtavat kasvispoperot. Lisaksi syon paasaantoisesti kasvisruokaa Juveneksen ravintoloissa, koska se on paasaantoisesti parempaa ja liharuoka on paasaantoisesti paneroitua ja pahaa. Soin myos ensimmaista kertaa myskikurpitsaa (butternut squash), mika oli todella herkullista ja helppo tehda. Kannoin korteni kekoon ja leivoin jalkkariksi valkosuklaakarpalokekseja. Yllattaen taikina maistui paremmin kuin itse keksit. Hehehehe. Kuvia nyt naistakin.

Keksikokkoja

Kaytin tata reseptia pohjana, mutta kaytin valkosuklaata ja kuivattuja karpaloita. Jattaisin sokerista melkein puolet pois.

Meredith tekee myskikurpitsaa. Suolaa, voita ja fariinisokeria siemikotaan ja uuniin.

Linsseja!

Riisia, linssikastiketta (nayttaa hernekeitolta... heheheh) ja myskikurpitsa. Kotiruokaa. <3 Kiitos Meredith!

The boys' house

Olin eilen Kristinan ja Kristinan kamppisten kanssa synttaribileissa "poikien talossa". Kristinan ja hanen kamppisten kotia kutsutaan tyttojen taloksi, koska siella asuu tyttoja. Poikien talossa taas asuvat heidan kaverit, jotka sattuvat kaikki olemaan poikia. Yksinkertaista. Talo oli taynna vakea ja tapasin seka vanhoja etta uusia tuttavia. Lisaksi sain osakseni kaksi maailman surkeinta iskuyritysta, mika jaksoi ilahduttaa meita viela kotimatkallakin. Ensi viikonloppuna minulla ja Kristinalla on ohjelmassa baarikierros. Mina olen kaynyt baarissa kerran, Kristina kaksi. How wild are we!

Kello lahestyy kolmea, vieraat ovat lahteneet ja naa kaksi vaan pelaa.

Pahkinavoihillokeksi

Kristina ja mina soimme eilen illalla iltapalaksi pahkinavoilla ja hillolla paallystettyja carr's-tyylisia kekseja. Parasta herkkua ikina. Loistavan yhdistelman saa myos siten, etta korvaa keksin nakkileivalla. Amerikkalaisethan herkuttelevat paahtoleivalla, mutta se ei ole mun juttu. Voi milta Vaasan jalkiuunileipa mahtaakaan maistua pahkinavoilla ja hillolla. Can't wait!

Kristinan peanut butter + blackberry jam -kerroskeksi

Arvaattekos mita eilen aamulla tapahtui? Mina olin juoksemassa, kun ulkona oli viela pakkasta. Pakkasta! Eugenessa? Meilla oli ohjelmassa maili-testi, jonka tulosta vertaamme kurssin lopussa. Tavoite on, etta vauhdilla, jolla eilen juoksin mailin (6 min 50 sec), juoksen viisi kilometria kymmenen viikon paasta. Hieman skeptisesti suhtaudun tahan, mutta annan juoksuopettajalleni mahdollisuuden, koska han on aivan mahtava. Hanen nimensa on Joe. Joe pitaa meille kurssilaisille nettisivua, josta voimme tarkistaa omat aikamme. Han on kirjoittanut kirjoja ja kaikkea. Lisaksi han arvasi sukunimeni perusteella, etta olen Suomesta. Tassa on linkki Joen kotisivuille, mista loytyy myos paivitykset kurssistamme.

http://joehenderson.com/uo10k/

Luen parhaillaan management in global economy -kurssiin kuuluvaa artikkelia. Kurssiin kuuluu kymmenen artikkelia, joitka maksoivat yhteensa melkein 50 dollaria. Lisaksi kurssikirja maksoi 100 dollaria. Menen yhdelta pelaamaan racquet palloa Kristinan kanssa. Taman jalkeen menemme ostoksille. Olemme menossa bileisin, jossia kaikkien on pukeuduttava kotimaataan edustavasti. Mina ja Kristina pukeudumme pohjoismaalaisille ominaiseen tyyliin eli hipstereiksi. Muhaha! Minulla on ostoslistalla pappalasit, farkkupaita ja jotain hauskaa assaa. Ennen pippaloita piipahdamme moikkaamassa kaikkia vaihtareita International coffee hour -tapahtumassa. Ehka olen maininnutkin taman. Se on joka perjantai 16-18 ja siella tarjotaan ilmaista ruokaa. Ja kiipeilemaankin olen menossa viela puoli kuuden maissa. Onpas tassa nyt kaiken moista tohinaa viela edessa.

Nyt takaisin Intian talouden kehityksen pariin. Maanantaina on Martin Luther Kingin paiva, joten minulla on pitka viikonloppu edessa. Tiistaina onkin pelkkaa PE:ta (Physichal Education), joten olen seuraavan kerran koulun penkilla vasta ensi viikon keskiviikkona. Mukavaa viikonloppua kaikille! Ootte rakkaita pakkaita. :)

Kakkukynttilat

Kaksi Meredithin ja Allisonin ystavaa on meilla kylassa. Toisella heista oli synttarit, joten asettelimme 21 kakkukynttilaa juustokakkupalojen paalle. Laulujen ja puhallusten jalkeen Meredith kysyi minulta, etta heitetaanko kynttilat roskiin vai saastetaanko. Mietin hetken ja tajusin, etta tietenkin saastetaan, koska mulla on kevaalla synttarit. Hiljaisuus. "There is only 24 candles in this packet", Meredith totesi minulle. Mita? Mina taytan niin paljon, etta mun pitaa ostaa kaksi pakettia kakkukynttiloita! Hyperventilointia. Sitten muistin, etta minulla ei oikeasti ole mitaan vanhenemista vastaan. Vanheneminen tuo uskottavuutta, ja sita mina tarvitsen tyomarkkinoilla, koska olen tallainen tissiposki.

Mitahan muuta mina jakaisin teidan kanssa tanaan. Opintojen alku on ollut mielettoman mielenkiintoista! Lisaksi olen tavannut uusia vaihtareita, jotka ovat kysyneet minulta apua. Ja minahan osaan neuvoa, mika on aivan huippua. Lisaksi minulla on nyt jo niin laaja tuttavapiiri, etta tormaan tuttuihin campuksella jatkuvasti. Recissa varsinkin. Tuttavilla tarkoitan kaikkia opiskeloijoita, jotka tunnistan kasvoilta. Ja myos niita, joita mina en tunnista. Kerran yksi poika huusi minulle tien toiselta puolelta, etta "hey, you are the climber girl, right?". En tieda missa olen pojan tavannut. Kiipeilykurssilla ehka. Tunnettiin tai ei, kuulumiset vaihdettiin amerikkalaiseen pinnalliseen, mutta ystavalliseen tyyliin ja huudeltiin lopuksi heipoiksi, etta "see you!". Suomalainenkin siis oppii small talk -tekniikan, kun on siihen pakotettu. Viela yksi asia tulee mieleen kiipeilysta. Olin Allisonin kanssa elokuvissa syksylla ja tama mainos pyori elokuvan alussa. Mainos on niin mahtava, etta melkein juoksin pankkiin. :) http://www.youtube.com/watch?v=VE4bcq8Plzk

Nyt teen lab-tehtavat (geosystems-kurssiin kuuluu "lab hour" ja "lab assignments") loppuun ja painun pehkuihin. Aamulla juoksukurssi kello 8 ja illalla salsakurssi. Mukavaa tyo/opiskelupaivaa ihunat! Loppukevennys viela. Etsin tanaan Google Earthin avustamana jokea Etela-Amerikasta. Vieressa istuva amerikkalainen tytto totesi, etta "aah, it's Africa."

My favourite day of the week

Aamu oli usvainen ja kolea. Juoksukurssi alkoi tanaan ja voi etta kun oli mukavaa. En tieda voiko aamua paremmin aloittaa. Heraat 6.15 pirteana, koska menit nukkumaan kymmenelta. Syot Emman herkkupuuroa ja juot kupin kahvia. Katsot uutiset ja lueskelet lehtea. Vahan ennen kahdeksaa polkaiset campukselle ja juokset rennon lenkin muiden kurssikavereidan kanssa. Kun palaat kotiin, aurinko paistaa ja alotat paivan askareet energiaa puhkuen. Minun tapauksessa tassa kohtaa juodaan viela toinen kuppi kahvia. Sen jalkeen puhkun.

Jos ette lukeneet minun eilista paivitysta, niin tassa tulee kertausta. Koska minulla ei ole mitaan uutta kerrottavaa. Minulla on kaksi tuntia tehokasta tyoaikaa, jonka jalkeen menen kiipeilykurssille. Kiipeilyn jalkeen minulla on taas parin tunnin tauko, jonka vietan varmaan sohvalla EMU:ssa. Salsa paattaa paivani. Tasta paivasta tulee varmasti mun suosikki. :) Hihihihi!

Tiistain lukujarjestys

Talviperiodin ensimmainen paiva on nyt takana. Olen aivan innoissani kaikista minun kursseista. Lisaksi tapasin uusia mielenkiintoisia ja mukavia ihmisia. Onneksi minulla on viela kaksi mielenkiintoista periodia edessa. Muutaman viikon paasta valitan teille, etta kuolen tyomaaran alle. Iloitsen siis nyt ja valitan myohemmin. Juttelin Meredithin kanssa syntyja syvia parin tunnin ajan. Nyt olisi aika menna nukkumaan. Minulla on heratys huomenna aamulla 6.15. Miksi? Koska minun huominen lukujarjestys nayttaa kaikessa naurettavuudessaan talta:

8-9 5K juoksu 2 (skippsin 5K juoksu 1, alkaa kysyko miksi)

14-16 Rock climbing 2

18-19 Salsa

Etta sellainen paiva. Ai niin, en tainnut viela kertoa, etta minun huoneen lammitin on rikki. Siis se seinahiustenkuivaajalammitin. Nice. Onneksi minulla on lainassa Allisonin untuvatakki. Nyt hamppupesulle. Haleja!

Perfect day for some crack climbing

Eilen oli upea ilma. Aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta ja asteet pyorivat 14 tienoilla. Olin kiipeilemassa Benen ja Emman kanssa Skinner's Buttella. Aurinko oli lammittanyt kallion niin, etta napit eivat jaatyneet ollenkaan. Otin kuvia, siirsin ne koneelle, paransin vareja ja... hukkasin ne. En tajua. En loyda kuvia mistaan. Kaynnistin koneen uudestaan. Hain kuvia tiedostonimella. Tarkistin roskakorin. En edelleen tajua. IPhoto teki mulle kepposen. Arsyttavaa, koska poistin kuvat kamerasta samalla kun siirsin ne. Aaaargh. Ehka ne loytyvat viela jostain.

Taanaan alkaa luennot! Olen aivan pahkinoissani. Katsotaan kauanko jaksan intoilla. Kuukauden lomailu saa minut kaipaamaan arkea ja tietenkin kavereitani, joita en ole nahnyt kuukauteen. Minulla on tanaan:

9-10 Geology: Natural environment (The random choice of the term!)

10-12 Effective business presentation (Kristina on talla kurssilla mun kanssa)

14-16 Bouldering (kiipeilya)

16-18 Management in global economy (Talla kurssilla on amerikkalaisia opiskelijoita, joihin tutustuin viime vuonna)

Naen myos pitkasta aikaan Matzen tanaan. Menemme Rennie'siin syomaan. Taas yksi asia, mita olen kaivannut: Rennie'sin cup & salad -setti! Matze uhkasi eilen, etta hanen olkapaansa on jo niin hyvassa kunnossa, etta han aloittaa taas kiipeilyn mun kanssa. We'll see! Nyt menen laittautumaan. Minun on valittava vaatteet harkiten, koska minulla on 10 minuuttia aikaa siirtya kiipeilyseinalta Lillisiin. Mukavaa alkaavaa periodia kaikille! :)

Goodbye Allison, Hello new room

Hyvastelin Allisonin tana aamuna kello 5.30. Kuten kaikki varmasti muistatte, han lahtee vaihtoon Bristoliin. Muisteltiin illalla kulunutta syksya ja miten hauskaa meilla oli. Allison on ehdottomasti laheisin ystavani taalla, joten hyvastien sanominen oli ikavaa. Olen kuitenkin todella iloinen, etta han lahtee vaihtoon. Kaikki vaihtoon! Allison matkustaa lukukauden paatyttya Suomeen, joten mina saan ensi kesana vuorostani esitella kotikulmiani hanelle. Olen tietenkin kertonut hanelle perheestani ja ystavistani kaiken, joten han odottaa myos innolla kaikkien teidan tapaamista. Vahankos kivaa! :)

Rentouduin tanaan kotona. Leivoin viisi peltia kaurapahkinavoipikkuleipia (viemisiksi, ei itselle) ja katselin Gilmorea. Jarjestelin myos uuden huoneeni ja siivosin vanhan, koska Meredith muuttaa huomenna. Kavin REI:ssa, koska tarvitsen digitaalisen kellon juoksukurssille. En loytanyt kelloa, mutta Black Diamondin otsalampun loysin viimeinkin puoleen hintaan. Nuo pirulaiset ovat taalla kalliita. Sain muuten Allisonin kyparan lainaan. Nyt on turvallista pyorailla. Joulukoristeista en ole vielakaan suostunut luopumaan. Tassa muutama kuva tasta paivasta. Mukavaa sunnuntaita! Ma lahden kohta Malinille iltaa viettamaan. Heipodei!

Mun uusi huone (olen haaveillut tuosta sangysta 4 kk)

Tallaisia leivoin, koska ainekset loytyi kaapista. Ostin taman Oregon-reseptikirjan Portlandista. Korvasin yhden jauhokupin kaurahiutaleilla. Shortening on kovetettua kasvisrasvaa/leivontarasvaa. 1 cup = 2,4 dl

Pömpylöita (mulla on suominäppäimet mutta unohdan aina laittaa päälle)

Keksikakkuloita

En luovu joulusta ihan vielä (kynttilän alla Juhlat-lehden joulunumero)

Thank you IKEA!

Olen kotona taas. Huomenna tiedossa muuttamista ja illanistumista. Maanantaina minulla alkaa nelja kurssia, joten tarkistin tanaan jo valmiiksi mita minun tulee maanantaiksi hankkia. Allison lahtee ylihuomenna ja Meredith muuttaa sunnuntaina. "Leivoin" heti kotiin tultuamme IKEAn ruisleivan ja voi mita herkkua se oli! Uunituore ruislimppu kera margariinin. Parasta! Allison tykastyi leipaan kovasti. Ostakaapa siis ikean ruisleipajauhomix ja pyorayttakaa itsellenne uunituore ruislimppu. Ette pety ja helppoa kuin mika! Suomessa ei olisi tullut mieleenkaan sortua moiseen. Nyt unten maille. Halit!

Santa Cruz ja California redwoods

Suuntasimme tanaan etelaan Santa Cruziin. Rannikolla sijaitseva hippikaupunki (aren't they all) oli taydellinen kohde aurinkoisena ja lampimana paivana. Lounastimme Walnut Avenue Cafessa keskustassa, terassilla. Soin maailman parhaan tomaattikeiton ikina. Mina syon joka paikassa aina Soup and salad -setin, joka sisaltaa paivan keiton, salaatin ja leivan. Setin hinta on paikasta riippuen 3,5-7 euroa, eli erittain kohtuuhintaista. Jos naa amerikkalaiset osaa jotain tehda, niin keittoja. Kuulosta tylsalta, mutta voittaa hampparit ja toastit.

Salaatti, fetakastike, tomaattikeitto juustohiluilla ja valkosipulileipaa

Pyorimme hetken kaupoissa. Loysin Urban Outfitterin alennuksesta sopon kynttilan alusen ja viiden vuoden paivakirjan. Soile, olet inspiraationi. Tosin minun kirjani kysyy minulta kysymyksen joka paiva ja minun tulee vastata siihen. Taman paivan kysymys oli "What was the best thing about today?" Kaikki oli niin kivaa, etta luettelin kaiken. Ajoimme merenrannalle ja kavelimme paljain varpain hiekalla. Rannalla on myos valtava laituri, jonka kuljimme paasta paahan. Matkalla mukaan tarttui muutama kuva merileijonista ja salt water taffya.

Allison ja Nika rannalla

Emma ja Nika rannalla

Miten mun hiukset voi yhtakkia menna noin hyvin? Allisonkin ihmetteli aaneen samaa just asken.

Merileijonia

Hetkinen... tama onkin hylje

Viimeinen kohteemme oli Henry Cowell Redwood State park lahella Santa Cruzia. Naimme isoja ja vanhoja puita metsassa. Kotimatka taittui ruuhkassa, niin kuin aina. Allisonin isa teki hampurilaisia illalliseksi. Talla hetkella meilla on suklaakakku tyon alla. Pohjien pitaa viela jaahtya, jotta voimme lisata kuorrutuksen. Huomenna aamulla on heratys 4.30. Nyt kakun tilaa tarkistamaan. Moikka moi!

Iso puu

Ja vain noin 1800 vuotta vanha

Kukkuu

Puita

Pöö!

Kirkas taivas on harvinainen naky

Berkeley, Emeryville ja liikenne

Olen nukkunut Allisonin luona joka yo noin yhdeksan tuntia. Ah mita ihanuutta. Aamu oli usvainen, kuten aina. Iltapaivalla sumu halveni ja ulkona parjasi neuletakilla. Lahdimme aamupalan jalkeen pohjoista kohti Berkeleyn kaupunkiin. Siella on yksi maailman arvostetuimmista julkisista yliopistoista ja Californian osavaltion ensimmainen yliopisto eli University of California Berkeley tai lyhyesti Cal. Matkalla pysahdyimme spontaanisti Emeryvillen IKEAssa, koska tarvitsemme kulhoja kotiin. Ihan kuin olisin kotona ollut. Lounastimme tietenkin lihapullabaarissa. Edelleen aivan kuin kotona. Ostin myos ruisleipahiluja, jotta voin leipoa ruisleivan! :D

Allison's home is there.

Emma's home is up there if she just could reach it. Emma also looks like she's going to a funeral.

Kavimme myos nopeasti muutamassa vaatekaupassa, koska Emeryvillessa on kivoja kauppoja. Jos saisin valita yhden liikkeen, josta ostaisin kaikki vaatteeni, se olisi J.Crew. Allison sanoi saman lausahduksen minulle noin kolme kuukautta sitten. J.Crew on vahan niin kuin FilippaK, mutta valikoima on suurempi ja vareja on enemman. Perunanvaria elikka beigeeta on paljon, tietenkin. Tassa linkki naisten vaatteisiin, jos haluatte vilkaista. http://www.jcrew.com/womens-clothing.jsp. Jos olisin rikas, ostaisin kaiken, mita heilla on valikoimassa. Mutta olen tyoton opiskelija, joten pitaydyn vanhoissa rytkyissa ja shoppailen tarvittavat Buffalo Exchangesta ja Gapista. Enka oikeastaan tarvitse mitaan, joten en shoppaile. Simple as that!

Sitten itse Berkeley. Vietnamin sodan vastaiset mielenosoitukset saivat alkunsa Berkeleyn campuksella 60-luvulla. Taten kaupunki on edelleen hipahtava ja omaperainen. Viela hipahtavampi kuin Eugene, ja se on paljon sanottu se. Ajelimme keskustassa ja kiertelimme kavellen campuksella. Loysimme kauniin puun, johon oli pakko kiiveta. Enjoy!

The Campanile

Ooo, rakennus

Kukka

Pakko oli kiiveta

Hihihi, hahaha.

Calin maskotti on karhu.

Katu

Ai niin, lupasin avautua amerikkalaisesta autoilusta.  Oregonissa autoilijat ovat asiallisia. Noh, Oregonin ja Californian autoilukulttuuri on kuin yo ja paiva. Allison on valittanut minulle, etta liikenne Californiassa on jotain aivan uskomatonta ja suuri osa autoilijoista on idiootteja. Nama nelja paivaa ovat opettaneet minulle, etta Allison on oikeassa. Joka ikinen paiva automme nokan edessa tehdaan holtittomia kaistanvaihtoja (ja kaistojahan on 4-6 vieretysten), risteyksissa ryhmitytaan miten sattuu ja eteemme kiilataan kahden kaistan paasta ilman vilkkua. Vilkusta viela, sita ei kayteta. Ylipaataan autoilu on yhta sooloilua ja sita ohjaa "mina teen niin kuin mina haluan" -mentaliteetti. Olen onneksi oppinut California Interstate -niksit ja kikat Allisonilta, joten ei hataa Katja ja Soile. :)

Ajamisen ihanuus ei kuitenkaan lopu tahan. Teilla on aina ruuhkaa, koska kaikki matkustavat Califoniassa autolla. Enka tieda miten muuten he voisivat matkustaa, kun asuinalueet ovat keskella ei mitaan ja julkinen liikenneverkosto ei taten mitenkaan kattaisi kaikkea. Lisaksi kaupat ovat keskittyneet suuriin ostoskeskuksiin, joten esimerkiksi Allisonin perheen lahikauppa on kolmen kilometrin paassa. (Vrt. Kalevan K-Extra on noin tien toisella puolella.) Sinne ei lahdeta spontaanisti jalan jaateloostoksille. (K-Extraan taas voi menna koska vaan spontaanisti Daimtuuttiostoksille...hehehe.)

Huomenna on viimeinen paiva. Sekosin paivissa, joten luulin, etta se oli tama paiva. Ajamme etelaan Santa Cruziin ja tutustumme Californian Redwoodseihin, missa on jattilaispuita. Kuis kivalta tuo kuulostaa! Ylihuomenna kymmenen tunnin ajo Eugeneen, missa varmasti sataa. Halirutistus Suameen!

Golden Gate bridge ja Sausalito

Eilen oli vuoden ensimmainen paiva. Sain loistavan alun vuodelle, silla saa oli mahtava ja nain upeita paikkoja. Ajoimme Golden Gate sillalle, parkkeerasimme ja kavelimme sillan melkein paasta paahan. Halusimme viela ottaa kuvan meista nakoalapaikalla sillan toisella puolella. Meidan harmiksemme kaikki muutkin halusivat tehda niin, joten autojonot olivat jarkyttavat ja parkkipaikkaa saimme jonottaa puoli tuntia. Paatimme lahestya siltaa toiselta suunnalta, joten jatkoimme 101 pohjoiseen. Seuraava liittyma sattui kuitenkin olemaan Sausalito.

Paadyimme kiertelemaan Sausalitoa ja voin todeta, etta kyseinen kaupunki on (tahan mennessa) kaunein kaupunki Amerikassa. Se on satamassa, asunnot ovat vehrean kukkulan rinteella ja rantabulevardilta on suora nakoyhteys San Franciscoon. Mina voisin muuttaa sinne. Lounastimme pienessa rantakahvilassa, joka niin ikaan oli herttainen kuin mika.

San Francisco, purjeveneita, vasemmalla Treasure Island ja Bay bridge. Ja tietenkin hieman sumua.

Nika ja Golden Gate bridge

Nika meni takaisin mun taskuun...

Sausalitosta matka jatkui takaisin San Franciscoon ja kohti autojen sekamelskaa (or a clusterfuck as we call it). Saimme lopulta yhteiskuvan sillasta ja meista. Teimme niin kuin kaikki muutkin; jonotimme nakoalatasanteen parkkipaikan eteen ja laitoimme hatavilkut paalle silla aikaa kun meidan kuva otettiin. Sitten akkia takaisin autoon. Tama ja muita mielenkiintoisia tarinoita amerikkalaisesta ajokulttuurista myohemmin. Paluumatkalla kiertelimme viela San Franciscossa okyasuinalueella missa okyrikkaat (or the hoity-toity as we call them) asuvat. Kivoja taloja, voisin asua. Nyt teen itselleni aamupalaa. Adios!

Roomie pic

Kiva asunto Marin Headlandsin asuinalueella, San Franciscossa

Ja kivoja nakymiakin niilla on

San Francisco

Pyorimme perjantaina San Franciscossa. Saa oli sumuinen. Kuinkas muutenkaan. Kavelimme satamassa, lounastimme Boudin nimisessa leipomoravintolassa, joka on kuuluisa sour dough leivasta, ja shoppailimme Union Squarella. Paivan kohokohtiin kuuluivat cabel car -ajelu ja se, kun lokki kakkasi mun huiville. Nice. Cabel car eli (kaytin hurjasti mielikuvitusta tahan kaannokseen ja kaytan sita, koska se kuulostaa typeralta) kaapeliauto oli mahtava, koska saimme seista sen reunalla ja jannata tipummeko vai emme.

Tama mies kantoi sikaa satamassa. Okei.

Alcatraz

Golden Gate bridge ja sumu

Matkalla Union Squarelle

Kaapeliautolla matkustaminen on kivaa

Nakymia kaapeliautosta

Lisaa nakymia kaapeliautosta

Uuden vuoden vietimme niin kuin mitkakin mummot, mutta meille oli hauskaa. Kavimme shoppailemassa aamulla, elokuvissa iltapaivalla ja illalla hengasimme Allisonin naapureiden luona. Joimme teeta, soimme konvehteja ja katsoimme telkkarista Nycin pallon tiputusta. Uusivuosi on nycissa kello 21, mika sopi meille enemman kuin loistavasti, silla olimme jo menossa nukkumaan, kun oikea vuosi vaihtui. :) Allisonin naapuri lahetti laittomasti raketteja takapihallaan, joten naimme ilotulituksen. Tanaan menemme kavelemaan Golden Gate sillan paasta paahan. Muuta en viela tieda, koska vasta herasimme. 

Loistavaa uutta vuotta 2012 kaikille! En tehnyt mitaan lupauksia. Muhaha. Halit!