Niskasta kiinni

Minun on aika toteuttaa tuo otsikko, monessakin suhteessa. Ensinnakin olen laiminlyonyt blogia jo pitkaan. Ei hyva. Minulle sattuu ja tapahtuu kaiken moista koko ajan, mutta mikaan ei silti tunnu mainitsemisen arvoiselta. Tai en osaa kertoa asioita hauskasti. Eika kukaan jaksa tylsaa blogia lukea, joten olen sitten pitanyt mykkakoulua. Toiseksi olen maailman laiskin opiskelija talla hetkella. Minulla on niin monta rautaa tulessa, etten tieda mista tongista aloittaisin. Lopputulema: pyorittelen peukaloitani, loydan itseni kiipeilyseinalta useammin kuin olisi tarvetta ja jatan kaiken viimetippaan.

Maanantaisin olen ottanut tavaksi kayda bingossa. Bingo on hauskaa. Malin voitti viime kerralla kengan kiillottajan. Muita loistavia palkintoja ovat olleet kaksi kappaletta sorkkarautoja ja laatikollinen mangoja. En ole voittanut kertaakaan. Tassa muutama kuva parin viikon takaa. Kavimme ensin illallistamassa Five Guys -hamppariravintolassa. Nyt kayn lammittamassa evaani kirjaston kahvilassa ja jatkan opiskelua. Cheers mussukat!

Carla (Ranskasta) ja Meredith (kamppis) ovat iloisia

MIKSI KAHVIAUTOMAATISSA EI IKINA LUE FREE REFILLS? (Ma en juo limpparia... snif)

Bingo!!!

Malin voitti kengan kiillottajan, joka hajoili lavalla. Bingoisannat on tosi hauskoja.

Viimeiseksi aina "kaikki ruudut ekana taynna voittaa" -bingo.

12 pitches

Memorial Day viikonloppu taytti Smith Rockin viime viikonloppuna. Mina matkasin sinne myos perjantaina. Kiipeilyporukkamme (Malin, Christy, Paul, Brandon, Nick, Mike ja Angelina) jakautui kahteen autoon. Minun auto ylikuumeni kesken matkan ja loppu matka jatkui hinausautolla Sistersiin ja sielta Smith Rockille. Kolmen tunnin ajomatka kesti lopulta seitseman tuntia. Puolet meista, mina mukaan lukien, paasimme leirintaalueelle asti. Etsimme telttapaikat pilkko pimeassa ja menimme nukkumaan puoli kahden maissa. Aloitimme kiipeilyn puolelta paivin ja loput porukasta treffasivat meidat "paakiipeilyalueella" vasta kahden maissa. Mina ja Christy kiipesimme kaksi pitchia, koska Christy ei ole viela kokeillut sport climbing -kurssilla oppimiaan taitoja ulkona. Hauskaa oli, vaikka suunnitelmat eivat menneet aivan niin kuin piti. Kuvat eivat ole jarjestyksessa, sorppa.

Rope management. Ette arvaa kuinka kauan kesti opetella tama taito ja saada koysikontti nayttamaan natilta.

Kakkosena, vein samalla ylakoyden mukanani, jotta muut saivat kiiveta ensimmaista pitchia.

Leirintaalueella Malinin kanssa

Pojat kiipesivat puuhun

Arvatkaa mita tama on! :)

Huomenta! Missa on kahvia?

Lue tata nyt sitten. Vitsi, osaan lukea oikein hyvin. Aluksi hammensi.

Valokuvaustauko tokan pitchin paatteeksi.

Gear makes me confused.

Sunnuntaina tapasin Maxin ja suuntasimme Marsupials-kiipeilyalueelle Smith Rockin itapuolelle. Marsupials (on muuten pussielain) koostuu erikokoisista kallioista, jotka sijaitsevat korkealla rinteella. Kiipesin kuukausi sitten Koalan huipulle. Talla kertaa kiipesimme kolmen kallion huipulle: Koala, Wombat ja Brogan Spire. Tahkoimme yhteensa 12 pitchia ja nakymat jokaisen kallion huipulla olivat mahtavat. Olimme niin tehokkaita (kiitos tasta ei tosin kuulu minulle), etta kerkesimme ottaa nokoset korkeimman kallion huipulla. Unohdin tietenkin kamerani telttaan. Tyhma Emma. Otin muutaman kuvan puhelimellani, mutta koska a) en halunnut toistaa edellisen puhelimeni traagista kohtaloa ja b) kuvan laatu on huono, jatin kuvaamiset sikseen ja yritin ikuistaa maisemat omaan paahani. Illalla tein lettuja kaikille. Nomnomnom.

Nakymat korkeimman kallion huipulta olivat tallaiset jokaiseen ilmansuuntaan. Pyorin akselini ympari ja haukoin henkea. Osasin nimeta melkein kaikki vuoret horisontissa. Kuva ei tee oikeutta. Oli paljon kauniimpaa.

Toisen kallion huipulta. Taman reitin viimeinen pitch on kuin pullon kaula ja huippu on kuin pullon korkki. Visualisoikaa. Huippu oli juuri sopiva kahdelle hengelle.

Tassa viela kuva kauempaa, Marsupials on tuo kalliorykelma. Patikkamatka kiipeilyreiteille kestaa noin tunnin. Nice!

Maanantaina kiipesimme viela porukalla muutaman tunnin ajan ennen kuin suuntasimme takaisin Eugeneen. Poltin naamani vahingossa. Uuups. Viikonloppu oli taydellinen, vastoinkaymisista huolimatta. Haleja ihunat! Aidille ja siskolle tiedoksi, etta skypetreffit pitaa pistaa kalenteriin pian. <3

Sunnuntaimuffinsit

Sunnuntai lyhyesti ja ytimekkaasti: autoin triathlonin organisoinnissa, ostin teltan, leivoin banaanimuffinsseja ja saunoin Malinin kanssa. Ensi viikonloppuna kutsuu taas Smith Rock. Saan nukkua omassa teltassa, omassa rauhassa. Ihunaa. Tanaan menen taas bingoon Sam Bonds Garageen. Bingo on parasta! Naurakaa vaan. Lisaksi sielta saa tahan mennessa parhaan paikallisen kuivan paarynasiiderin 3,5 dollarilla. :) Haleja puput! Ohje mufuille loytyy kuvien alta.

Mulla oli 4 syomakelvotonta ylikypsaa banaania, niin pyoraytin tammoset.

Ostin REI:n Half Dome 2 mulle ja siskolle. Tama alennettu 2hlo teltta, kahdella sisaankaynnilla maksoi 100 euroa. Vastaava Suomessa olisi varmasti kaksin/kolmen kerroin kalliimpi. Nice!

Emman banaanimufut ymparipyoreilla mittasuhteilla (itse savelsin kun kaapista loytyi naita)

1. Sekoita nama ensin
3dl jauhoja
2dl kaurahiutaleita
,5 pikkulusikallista suolaa
1 pikkulusikka soodaa
1 pikkulusikka leivinjauhetta
2 dl sokeria
0,5dl ruisleseita
paljon kanelia
ripaus vaniljamakua jos on, mulla ei ollut

2. Sekoita nama sitten
yksi kananmuna
iso lusikallinen maapahkinavoita
reilu dl maustamatonta jogurttia (reilu tarkoittaa puolikasta kuppia mika on 2,24dl/2 eli 1,12dl...)
reilu dl oljya (sama kuin edellinen)

3. Sekoita 2 ja 3 nopeasti

4. Lisaa 3 pienta/2 isoa ylikypsaa banaania murskattuna

5. Jaa 16 muffinivuokaan (tai 12 ja syo loput taikinasta), ripottele kaurahiutaleita koristeeksi ja paista 350 F 25 min. Vuorasin reunat oljylla ja leseilla, kun ei ollut muuta. Irtosi helposti.

6. Pakasta vastahakoisesti seuraavaa viikonloppua varten. Ho.

Eugene 1 - Tampere 0

Istuskelen Hideaway -leipomokahvilan terassilla ja horpin aamukahvia. Kotoa oli kahvi loppu, joten otin asiakseni etsia aamupalapaikan, missa en ole viela kaynyt. Tama paikka on aivan mahtava. Harmikseni akku loppui kamerasta kesken kaiken. Kuvailen lyhyesti: italialaisvaikutteinen leipomo, omia leipia, tuhat erilaista pullaa, muutama suolainen vaihtoehto (joista perunaporkkanasipulitaytteinen pasteijahassakka loysi tiensa minun lautaselle) ja luomuruokakojuja terassin pielessa. Lisaksi asiakaskunta on ilahduttavan varikasta; ymparillani puhutaan espanjaa, ranskaa ja italiaa. Minulla on perjantain New York Times mukanani,  vanhoja uutisia. Minun tekisi kovasti mieleni hakea makea jalkiruoka, mutta yritan pidatella makeannalan kurissa. Nalkahan ei ole, mutta kun siella oli sellainen sticky bun, joka tursusi valkoista kuorrutusta.

Kaverillani Hayleylla on tana iltana 21-vuotis synttarijuhlat, joiden teema on "prom". Kristina on minun deitti. Minun piti alunperin menna tekemaan laskuvarjo(tandem)hyppy tanaan, mutta firma joutui perumaan sen jostain syysta. Laskuvarjohyppy on ollut minun "to do in the US" -listalla jo pitkaan, joten haluaisin tuon velvoitteen pois alta. Tyhmaa. Hinta oli 133 euroa. Paljonkohan noista joutuu maksamaan Suomessa? Tiedan vain, etta 4 km korkeudelta hypataan ja tietenkin ohjaajan kanssa. Huomenna eli sunnuntaiaamuna heraan 4:00, koska menen vapaaehtoisena ohjaamaan Triathlonin osallistujia oikeaan suuntaan pyoraosuudella. Iltapaivalla osallistun Kristinan jarjestamaan picniciin campuksella ja illalla menen saunomaan Daven ja Lindan luo.

Sticky bun on nyt mun lautasella. Nomnomnom. Seuraavaksi kerron hieman minun tulevaisuudensuunnitelmista. Minahan etsin harjoittelupaikkaa ja toita Suomesta kesaksi. Sopivaa harjoittelupaikkaa ei loytynyt, enka saanut varmistusta toista ajoissa, joten paatin kokeilla onneani ja laittaa tiedusteluja mahdollisesta harjoittelusta Oregonin yliopiston kansainvalisten asioiden yksikossa. Paikka ei ollut avoinna, kunhan tokin kepilla jaata. Selvitin yhdessa sahkopostissa millaisista tyotehtavista olen kiinnostunut. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Yhteyshenkilo kv-yksikosta kutsui minut haastatteluun ja kertoi, etta he tarvitsevat harjoittelijan. Viikon paasta sain viestin, etta saan paikan, mutta palkasta ja varsinaisesta tehtavankuvasta ei ole viela tietoa. Tata prosessia varjosti viisuminin uusimisen deadline 15. toukokuuta. Viisumihommat saatiin eteenpain, joten saan varmaan ensi viikolla virallisen tiedon jatkostani taalla. 

Kaikki on ollut erittain epavarmaa ja jouduin miettimaan moneen otteeseen, etta mita teen jos harjoittelusta ei makseta palkkaa. Harjoittelut ovat taalla usein palkattomia. Mina en ole oikeutettu laitoksen apurahaan, koska tyonantaja ei ole Suomalainen. Rahaliikenteen tulee tapahtua Suomessa. Opintotuen saan, kiitos siita. Harjoittelu alkaa heinakuun alussa, jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu. Talla hetkella yritan etsia kesatoita ja asuntoa. Sitten siita harjoittelun kestosta... Minulle on luvattu yhdeksan kuukauden mittainen jakso, jonka voin paattaa milloin haluan. Tai voin vaihtaa harjoittelupaikkaa. Talla hetkella suunnitelma on tulla takaisin syys-lokakuun vaihteessa. "Harmikseni" sain tyotarjouksen ensi syksyksi yliopiston kiipeilyseinalta ja saan olla teaching assistant kiipeilykursseilla, vaikka en opiskelisi enaa. Mutta kun mina tarvitsen kesatoita.

Tama ei varmasti yllata ketaan: viihdyn taalla edelleen todella hyvin. Vaikka perhetta ja kavereita on jo kova ikava, on tyskentely taalla loistava tilaisuus ja vaihtelua Suomiarjelle, jota minulla on aikaa elaa sitten ensi talvena. Eugene voitti taman eran. Viela yksi juttu, mina en ole ainut suomalainen, joka jaa tanne. Iida jaa myos. Sain tietaa viikko sitten, etta han sai harjoittelupaikan Eugenesta. Mikahan siina on, etta kaikki suomalaiset hurahtavat tahan paikkaan? Ja yksi ruotsalainen, Kristina, joka palaa syksylla tekemaan tutkintonsa loppuun taalla. There is something about Eugene guys... Haleja pallerot!

Belay escape ("pako varmistajan roolista, jotta voit juosta hakemaan apua") -harjoitukset Malinin kanssa. Paras aika taisi olla 2:45.

Alkaa olla pimea, mukavaa lisahaastetta. Ohikulkijat kummasteli, etta mitahan nuo tekevat.

Neiti Karpalainer ja Kivi kolmonen

Viikonloppuna oli Rock 3 -kurssin ulkoiluosuus. Minun tekisi mieli suomentaa tuo kivi kolmoseksi, mutta jos nyt mennaan kiipeily 3:lla kuitenkin. Matkustimme 40 hengen koorilla Smith rockille, tosin rakensimme ankkureita ja kiipeilimme North Pointilla, joka ei kuulu varsinaisesti Smith rockiin. Saa oli loistava, yolla oli lammin (jaoimme kolmen hengen teltan nelistaan) ja yhteishenki oli mita mahtavin. Kiipeily 3 on suoraan jatkoa kiipeily 1:lle, jonka suoritin ensimmaisessa jaksossa. Toisessa jaksossa suoritin kiipeily 2, joka keskittyy kiipeilylihasten kasvatukseen. Kiipeily 3:lla opimme muun muassa rakentamaan ankkureita luontoon ylakoytta varten, solmimaan solmuja ja ehka tarkeimpana "belay escapen" eli keinon paeta varmistajan roolista niin, etta kiipeilija koyden toisessa paassa ei putoa maahan. Taito on ehdoton, jos kiipeilija loukkaantuu kesken kiipeilyn ja varmistajan on paastava turvallisesti hakemaan apua.

Belay escape -koe on keskiviikkona. Tasta pitaa selviytya alle neljassa minuutissa. Ei mikaan ihan yksinkertainen proisessi, mutta luulen osaavani. Pitaa vain muistaa tama jarjestys "slippery knot, overhand knot, prusik, munter hitch, slippery knot, overhand knot, everything goes to shit knot, munter hitch, slippery knot, overhand knot". And I've escaped the belay and I can run to get help! En ottanut yhtakaan kuvaa viikonloppuna, mutta muut otti munkin puolesta. Mukavimmat hetket olivat Kristinan kanssa tekemani kavelylenkki laheiselle jaatelokioskille, mista saa kotitekoista jaateloa. Mussutimme jaateloa ja tallustimme auringon paisteessa Smith rockin upeissa maisemissa. Toinen mieleen painuva juttu oli sunnuntai. Kiipeilyohjaajamme valitsi yllatyksekseni edellisena iltana nelja kurssilaista kiipeilemaan Smith rockin puolella, paakiipeilyalueelle. Mina olin valittujen joukossa. Muut opiskelijat ja leaderit rakensivat ankkureita ja kiipeilivat North pointilla, kun me kiipeilimme pienella porukalla Smith rockin puolella.

Nyt on pakko menna nukkumaan. Muutama kuva. :)

Ma hajoitin metallisen purkinavaajan yhdella kadella. Onneksi sain tolkin auki. Hetki meni saheltaessa. Lopputulos miellytti silmaa suuresti. Nayttaa natimmalta.

Todiste, Eugenessa ei sada aina! Silmat on niin sirrilla, etta paata sarkee.

Neiti Karpalainer sai postia

Neiti Karpalainer teki puuroa

Neiti Karpalainer teki lettutaikinaa

Smith rock Spring thing & Monkey face

Istun Kristinan kanssa ulkona, Lillis business complexin edessa. Taalla on kesa. Olin viime viikonlopun taas Smith Rockilla. Talla kertaa olin vapaaehtoisena siivoamassa ja pistamassa paikkoja kuntoon. Tapahtuman nimi on Smith Rock Spring Thing. Osallistuimme 25 hengen voimin lauantaina erilaisiin toihin ja sunnuntain vietimme kiipeillen. Mina karrasin soraa kolme tuntia. Tasta hyvasta sain ilmaisen aamupalan, t-paidan, ilmaisen telttapaikan, joogaa, illallisen ja juomista. Sunnuntaina kiipesin aivan mahtavan reitin Monkey Facelle.

Joogaa

Ruokaa, jalkkariksi brownies ja jatskia

Meidan poppoo ja pari muuta

Pinata!

Sunnuntaina ensimmaisen multipitch-reitin huipulla.

Kivat maisemat jalleen kerran

Seuraavaksi kiipesimme tuonne, it's the Monkey face!

Ma kiipean kakkosena, reppu selassa ja repussa toinen koysi. Fun!

Viela yksi pitchi

Paasin harjoittelemaan teknoomista. Tama on sita mita teen intro to lead -kurssilla.

Nice!

Sitten alas. Pudotin juuri puhelimeni ja mua naurattaa.  Laskeuduin noin 50 metria ilmassa, ihan mahtava fiilis. Kunnes huomasin, etta koydet on ihan sotkussa. Onneksi minulla oli autoblock, joka pysaytti alasmenon, kun irrotan kateni koydesta. Selvitin koysisotkun 10 metrin korkeudella ja jatkoin onnellisena matkaa.

Tosta naatte, etta olen ihan vaan ilmassa.

Puhelimen osia.

Sitten olikin yhtakkia jo maanantai. Liidasin ensimmaista kertaa trad reitin Skinner's buttella. Trad oli sita, etta mina asetan itse omat varmistuksen kallion lohkeamaan. Ehka jannittavinta mita olen tehnyt. Onneksi Oregonin uutiset olivat paikalla todistamassa tata. Mina ja Kristin palatimme ihan holmoja. Tassa linkki uutisiin: http://www.kval.com/news/local/Oregon-sunshine-We-are-just-jumping-around-like-little-squirrels-today--150505085.html?tab=video&c=y

Nyt opiskelen vahan ja lahden syomaan Kristinan ja Malinin kanssa. Haleja Suameen! :)