12 pitches

Memorial Day viikonloppu taytti Smith Rockin viime viikonloppuna. Mina matkasin sinne myos perjantaina. Kiipeilyporukkamme (Malin, Christy, Paul, Brandon, Nick, Mike ja Angelina) jakautui kahteen autoon. Minun auto ylikuumeni kesken matkan ja loppu matka jatkui hinausautolla Sistersiin ja sielta Smith Rockille. Kolmen tunnin ajomatka kesti lopulta seitseman tuntia. Puolet meista, mina mukaan lukien, paasimme leirintaalueelle asti. Etsimme telttapaikat pilkko pimeassa ja menimme nukkumaan puoli kahden maissa. Aloitimme kiipeilyn puolelta paivin ja loput porukasta treffasivat meidat "paakiipeilyalueella" vasta kahden maissa. Mina ja Christy kiipesimme kaksi pitchia, koska Christy ei ole viela kokeillut sport climbing -kurssilla oppimiaan taitoja ulkona. Hauskaa oli, vaikka suunnitelmat eivat menneet aivan niin kuin piti. Kuvat eivat ole jarjestyksessa, sorppa.

Rope management. Ette arvaa kuinka kauan kesti opetella tama taito ja saada koysikontti nayttamaan natilta.

Kakkosena, vein samalla ylakoyden mukanani, jotta muut saivat kiiveta ensimmaista pitchia.

Leirintaalueella Malinin kanssa

Pojat kiipesivat puuhun

Arvatkaa mita tama on! :)

Huomenta! Missa on kahvia?

Lue tata nyt sitten. Vitsi, osaan lukea oikein hyvin. Aluksi hammensi.

Valokuvaustauko tokan pitchin paatteeksi.

Gear makes me confused.

Sunnuntaina tapasin Maxin ja suuntasimme Marsupials-kiipeilyalueelle Smith Rockin itapuolelle. Marsupials (on muuten pussielain) koostuu erikokoisista kallioista, jotka sijaitsevat korkealla rinteella. Kiipesin kuukausi sitten Koalan huipulle. Talla kertaa kiipesimme kolmen kallion huipulle: Koala, Wombat ja Brogan Spire. Tahkoimme yhteensa 12 pitchia ja nakymat jokaisen kallion huipulla olivat mahtavat. Olimme niin tehokkaita (kiitos tasta ei tosin kuulu minulle), etta kerkesimme ottaa nokoset korkeimman kallion huipulla. Unohdin tietenkin kamerani telttaan. Tyhma Emma. Otin muutaman kuvan puhelimellani, mutta koska a) en halunnut toistaa edellisen puhelimeni traagista kohtaloa ja b) kuvan laatu on huono, jatin kuvaamiset sikseen ja yritin ikuistaa maisemat omaan paahani. Illalla tein lettuja kaikille. Nomnomnom.

Nakymat korkeimman kallion huipulta olivat tallaiset jokaiseen ilmansuuntaan. Pyorin akselini ympari ja haukoin henkea. Osasin nimeta melkein kaikki vuoret horisontissa. Kuva ei tee oikeutta. Oli paljon kauniimpaa.

Toisen kallion huipulta. Taman reitin viimeinen pitch on kuin pullon kaula ja huippu on kuin pullon korkki. Visualisoikaa. Huippu oli juuri sopiva kahdelle hengelle.

Tassa viela kuva kauempaa, Marsupials on tuo kalliorykelma. Patikkamatka kiipeilyreiteille kestaa noin tunnin. Nice!

Maanantaina kiipesimme viela porukalla muutaman tunnin ajan ennen kuin suuntasimme takaisin Eugeneen. Poltin naamani vahingossa. Uuups. Viikonloppu oli taydellinen, vastoinkaymisista huolimatta. Haleja ihunat! Aidille ja siskolle tiedoksi, etta skypetreffit pitaa pistaa kalenteriin pian. <3