Uusi koti

Olen asettautunut uuteen kotiini. Talo, jossa majailen seuraavat kaksi ja risat kuukautta sijaitsee aivan yliopiston nurkalla. Jaan talon alakerran Ellan kanssa. Ylakerrassa asuu talla hetkella kaksi tyttoa, Kate ja Mary. Heista toinen muuttaa kohta pois eli talossa on meneillaan siirtymavaihe. Juhlistimme eilen illalla uutta kokoonpanoamme illallistamalla yhdessa. Paaruuaksi risottoa ja marjapiirakka jalkiruuaksi. Taman jalkeen kavimme viela drinkeilla erassa ravintolassa, jonka nimea en muista.

Olin tana aamuna juoksukurssilla ja nyt odottelen, etta Allana soittaa minulle. Lahdemme tanaan neljan maissa tien paalle. Aloitamme Oregonin kaskadivuoristosta ja jatkamme sitten pohjoiseen Washingtonin osavaltioon. Matkasuunnitelmamme on seuraavanlainen: tiistaina Threefinger Jack, keskiviikkona Mt Washington, torstaina lepopaiva ja ajo Washingtoniin, perjantaina ja lauantaina kiipeilya Washingtonissa ja sunnuntaina takaisin Eugeneen. Tassa muutama kuva kotoa. Haleja!

Keittio(n poyta)

Minun huone on sopo

Batman Premiere!

Olen Starbucksissa aamukahvilla. Eilen yolla oli Batman trilogian viimeisen osan eli The Dark Knight Rises elokuvan ensi-ilta klo 00.01. Todelliset fanit (mina???) ottivat ensin osaa Batman trilogiamaratoniin, joka alkoi 18.30. Istuin siis elokuvateatterissa yhdeksan tuntia. Yhdeksan. Lippu maksoi 20 euroa ja siihen kuului ilmaiset popcornit. Lisaksi frozen yogurt mesta elokuvateatterin vieressa tarjoaa aina ensi-ilta -lipun ostajille ilmaista jaatynytta jogurttia. Talla kertaa sain aina 5oz ilmaiseksi. (Tassa on nyt kyseessa paino oz eika tilavuus oz... eli 5oz=141 g, vrt 5oz voi myos olla 1,48 dl. En olekaan marmattanut mittayksikoista pitkaan aikaan.) Mina siirryin suoraan "toppings" osastolle, ja tein itselleni ilmaisen hedelmasalaatin joka tauolla. Mansikoita, mustikoita ja mangon palasia. Nom nom nom. Elokuvateatterissa oli hilpea tunnelma, kaikki taputtivat ja hurrasivat. Amerikassa yleiso reagoi. Suomessa ollaan hiljaa. Aivan hiljaa. 

Menin nukkumaan vahan ennen aamu neljaa, joten olen hieman tottoroo. Ai niin, itse Batman elokuva oli pettymys. Nyt kirjan pariin. Luen Jon Krakauerin kirjaa Under the Banner of Heaven, joka kertoo Amerikan mormoneista. Ystava suositteli, muutoin kuulostaisi aika randomilta valinnalta. Sitten menen moikkaamaan Allisonia! Han palasi Eugeneen eilen. Aika menee niin nopeasti. Huoh. Ensi viikolla mina, Allana ja Josh aiomme tehda viikon kiipeilyreissun. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti olemme tiistaina Threefinger jackin huipulla, keskiviikkona Mt Washingtonin huipulla ja loppuviikon vietamme jossain pain Washingtonia, jonkun vuoren huipulla. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Mt Washington (http://www.pacificcreststock.com/blog/wp-content/uploads/2010/02/big-wash.jpg)

Half Dome ja Funfetti -kakut

Tiistaina oli viimeinen rock 1 tunti. Mina ja Allana leivoimme kaksi kakkua. Arvatkaa tiputinko mina kakun lattialle. Kylla! Tuon jalkimmaisen, suklaakakun. Naytin sita kaikille ja plots. Se kiepahti boulderointimatolle. Onneksi kakku on niin tiivista tavaraa, etta se selvisi pudotuksesta. Yllattavaa, etta tallaista sattuu minulle. Eipa mulla muuta tahan hataan. Tassa kuvat!

Funfetti-kakku (suoraan laatikosta, lisattiin muna ja vesi)

Half Dome -kakku

Hiking and Camping at the Coast

Ajoimme eilen aamusta rannikolle, Reedsportin lahelle. Kohteemme oli Oregon dunes  national recreation area ja tarkemmin Threemile jarvi. Patikoimme rinkat selassa metsan lapi rannikon dyyneille. En tieda tarkalleen kuinka pitkan matkan me metsassa rammimme, mutta matka otti noin tunnin. Lopulta saavuimme dyynien huipulle. Toisella puolella avautui merimaisema ja toisella puolella oli pieni, idyllinen jarvi, eli Threemile jarvi. Dyynien ja meren valissa on viela pieni kapea metsa. Matkakumppanini Allana ja John ovat molemmat opiskelleet ymparistokasvatusta ja tuntevat biomit paremmin kuin mina. Osaan nyt tunnistaa seitseman erilaista saniaista, etta tiedatte.

Telttojen pystyttamisen jalkeen patikoimme hieman lisaa eli jatkoimme polkua dyynien lapi meren rannalle. Juoksin rantaviivaa edes takaisin. Ette arvaa miten upealta kostea hiekka tuntui jalan alla. Valitettavasti en ottanut kameraa mukaan. Joka tapauksessa meri on upea ja dyynit muistuttivat minua Yyterista. Illalla joukkoomme lyottaytyivat viela kaksi kaveria, Hannah ja Luke. Illallistimme ja lammittelimme nuotion aarella. Kylma ei ollut, mutta vetta satoi tietenkin koko illan ja yon. Ja aamun. Olemmehan Oregonissa. Tassa muutama kuva. Nyt nukkumaan, etta jaksan herata juoksemaan huomenna aamulla. Haleja ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Threemile Lake

Pikkukaveri

That might work

Illallisen valmistus

Allana pyoraytti Salsa frescat ja mina Guacamolet

Burrito with a view

Aamupalalla. Sataa, jee! Teltta piti kuivana.

Bouldering at the Garden

Olin boulderoimassa ulkona ensimmaista kertaa eilen illalla. The Garden sijaitsee tunnin ajomatkan paassa Eugenesta. Keskella metsaa on suuria kivenlohkareita ja boulderointiongelmia on joka puolella, missa nakyy mankkajalkia. Suurin osa kivista on sammaleen peitossa, joten (rauta)harja on hyva kaveri. Boulderointi on supervaikeaa ulkona. Nyt ymmarran mita kaverini Josh tarkoitti, kun han sanoi, etta yliopiston kiipeilyseina ei ole tarpeeksi haastava. Suurin osa ongelmista on "overhanging", joten tekniikkaa ja voimaa tarvitaan paljon enemman kuin mita kiipeilyseinalla voi reenata. Tassa muutamia kuvia. Lahden viikonlupouksi telttailemaan rannikolle Threemile jarvelle. Love you all!

I found a crack! Superhappy!

Traverse (=liiku sivusuunnassa), stick your butt out...

And swoop out for the finish. Victory!

This was superhard. I was told to use my core. Couldn't make the first move.

I don't have a core. Let's try the next move. Nope, can't do that either. Oh well... next time.

Nutritional Yest... what?

Tassa teille yksi erikoisimmista jutuista, johon olen tormannyt taalla. Kasvissyojille tama on varmasti tuttua tavaraa, mutta minulle ei. Eli nutritional yest (ruotsiksi bjäst). En tieda mita tama on suomeksi, jonkin moista hiivaa. Sita kaytetaan juuston korvikkeena monessa jutussa. Popcorneihin sita saa joissain elokuvateattereissa. Minun kamppis Meredith laittoi sita joka paikkaan. Siita tuli sitten sellainen yleinen vitsi, etta mita tahansa han soi, sanoin aina, etta "I bet that would taste even better with some nutritional yest." Jos multa kysytaan, se nayttaa ja maistuu kalanruualta. Ei silla, etta tietaisin milta kalanruoka maistuu. Muhaha!

Byebye Malin, Hello Wandering Goat

Saatoin eilen viimeisen jaljella olevan vaihtarikaverini lentokentalle. Malinin siis. Jaahyvaiset olivat erittain konkreettiset, silla notkuimme Aristonin (malinin kamppis) kanssa Portlandin lentokentalla turvatarkastukseen asti. Olen suhtautunut heippoihin yllattavan tyynesti. Kavereita tulee ja menee, tutustun koko ajan uusiin. Ikavaa on, etta kiipeilykaverit lahtevat. Olen kuitenkin huomannut, etta kiipeilykavereista ei ole pulaa, kun omistaa koyden, pirusti jatkoja ja sopon aksentin. Olen saanut palautetta joka ikiselta ihmiselta tana kesana, etta kun tuo sinun aksentti on niin sopo. Jaahas. Enhan mina olekaan ollut taalla kuin vasta vuoden ja nyt te kaikki paatatte avautua asiasta!

Malinin viimeinen viikko taalla oli mukava. Kavimme kiipeilyreissulla, bingossa ja soimme paljon frozen jogurttia. Olen Wandering Goat kahvilassa, joka tarjoilee kuulemma Oregonin parasta kahvia. Pakko myontaa, etta tama voittaa Starbucksit, Dutch Brosit ja Allann Brosit. Kahvi on kahdessa jalkimmaisessa aina vetista. Ylipaataan kahvi on joka paikassa vetista. Yok. Ja olen tehnyt todella paljon empiirista tutkimusta taman asian tiimoilta. Nyt lahetan muutaman sahkopostin ja menen jonnekin nauttimaan auringosta. Puhelin muuten aamulla Julian, Soilen ja Katjan kanssa. He olivat TK:lla. En malta odottaa, etta paasen kiipeilemaan teidan kanssa. Lupaan opettaa teille kaiken minka tiedan! Haleja raksut paksut! (ei silla etta olisitte lihavia, mutta kun se rimmaa)

Malinin viimeisena paivana mina tarjoilin lettuja ja mansikoita. Malin ja Ariston toivat kolmea eri jaatelomakua kylkeen. Ahky.

Iltakavelykiipeily Henricks Parkissa

Meidan piti vahentaa kolme kiloa Malinin isosta laukusta

Tama on randomkuva. Olimme vierailemassa saksalaisen vaihtarin toimistossa. Siella oli iso nalle.

Koti ja tyotarjous

No niin. Loysin uuden kodin itselleni aivan ihanasta puutalosta, lahelta yliopistoa. Talo on kadulla, jolla ovat mielestani Eugenen kauneimmat talot. Minun kotini ei ole aivan yhta hienostunut kuin sen vieressa olevat, koska se on vuokratalo. Olen lenkilla ollessani ihastellut naapuritaloja. Kerron lisaa jahka muutan. Lisaksi tyopaikkani kiipeilyseinalla varmistui, silla rock wall manager ja opettaja Dan antoi tanaan minulle tyotarjouskirjeen. Jes! Olen apuna hanen kiipeily 1 kurssilla kesan. Kurssi on kolmesti viikossa ja osanottajia on yhteensa yhdeksan. Jaamme aina kurssin jalkeen kiipeilemaan, eli olen kiipeillyt nyt viisi paivaa putkeen. Huoh! Dan on kiipeillyt koko ikansa ja nuorempana han kiipesi 5.13, mika on erittain kunnioitettavaa. En tieda ketaan kiipeilyseinalla, joka olisi yhta kovalla tasolla.

Huomenna on itsenaisyyspaiva, 4th of July. Miten mina vietan itsenaisyyspaivaa? Ilmoittauduin juoksemaan 10 kilometrin juoksun. Se on nimeltaan Butte to Butte eli Spencer kukkulalta Skinner kukkulalle. Illalla grillaamme ja menemme katsomaan ilotulituksia. Nyt lahden Papa's Sole  Food -ravintolaan tapaamaan Malinia ja paria muuta kaveria. Loppuviikosta on taas tiedossa kiipeilyreissu. Jepujee! Haleja nappulat!

Something about the Cow

Anteeksi, mulle kavi taas nain. En tieda miten en kerennyt paivittelemaan pariin paivaan ja sitten yhtakkia sain kutsun kiipeilemaan pariksi paivaksi ja sitten oli Olympia karsinnat eilen ja nyt olen tassa. Nautiskelin roadtripin jalkeen yksin olosta taysin siemauksin. Siivosin huushollin, hankin muutaman kirjan ja tein granolaa. Paljon. Tanaan loppui viimeisin satsi. Hehehe.

Olin siis Smith rockilla torstaina ja perjantaina Krsitinin ja Marcin kanssa. Kristin ohjasi minun kanssa kiipeilykurssia ja Marc oli minun kanssa Intro to lead -kurssilla. Meilla oli oikein hupaisat kaksi paivaa. Kiipeilimme kaksi multipitchia  kolmen hengen tiimina, mika oli todella hauskaa. Emme olleet tehneet sita aiemmin ja mina olen kuullut negatiivista palautetta ihmisilta, jotka ovat sita tehneet. Kuulemma kiipeily voi menna saatamiseksi, kun ankkurilla on kolme ihmista. Meilla "kolmen kimppa" toimi loistavasti. Vaihdoimme liidaajaa ja liidaajaa varmistavalla oli aina kaveri, joka auttoi koyden kasittelyssa.

Kiipesimme ensin Wherever I May Roamin, joka on klassikko reitti Smith Rockilla. Viisi pitchia, 5.9, hyvalaatuinen kivi ja loistavat nakymat. Mina liidasin ensimmaisen, toisen ja viidennen pitchin. Marc kolmannen ja neljannen. Kokonaisuudessaan kiipeily, lounas ylhaalla ja laskeutuminen kesti nelja tuntia. Kaytimme Kristinin 70 metrista koytta. Kristin sitoi itsensa koyden keskelle ja mina ja Marc olimme paissa. Tassa muutama kuva.

Viimeisen pitchin huipulla

Ihan ok nakymat taas

Viimeisen jatkon saalistus iltamyohaan, otsalampun valossa. 21.30 on hyva aika aloittaa paluupatikointi leirintaalueelle.

Perjantaina suunnitelmissa oli menna alueelle, jonka nimi on Lower Gorge. Se on tradi-kiipeilijan paratiisi, silla crack-kiipeilyreitteja on vieri vieretysten yli kilometrin mittaisella patkalla. Ongelmamme on varmistusten puuttuminen. Meilla on vain passiivisia varmistuksia ja kaksi camua. lisaksi helpoimmat reitit alkavat 5.10a:sta ja suurin osa on 5.11-5.12. Emme ole taysin luottavaisia omiin kykyihimme liidata noita reitteja vahaisilla varusteilla. Minulla oli mielessa toinen multipitch-reitti, jonka bongasin kaverin kanssa opaskirjasta aikaisemmalla reissulla, joten paatimme tehda sen. Reitin nimi on Voyage of the Cow Dog, mutta annoimme sille nimen Something about the Cow, koska emme millaan muistaneet oikeaa nimea. Kolme pitchia, 5.9 (tosin sanoisin jalkeen pain, etta 5.8 on lahempana totuutta), upeat nakymat ja viimeinen pitch on upeasti avara ja superkorkealla. Taalla kaytetaan sanaa exposed tai etta reitilla on good exposure. Jos pelkaat korkeita paikkoja, tama reitti on painajaisesi.

Liidasin ensimmaisen pitchin ja ankkurin rakensin niin, etta sain lohota mukavasti pienella tasanteella ja ihailla maisemia. Siina lohotessani ja varmistaessani kakkosta tajusin, etta olen korkeammalla kuin Wherever I May Roamin huippu toisella puolella Smith rockia ja sinne kiipesimme viisi pitchia. Aurinko paistoin pilvien lomasta ja nautin omista oudoista ajatuksistani taysin siemauksin noin 15 minuuttia, ennen kuin Marc kompi rinkka selassa minun luo. Uuden pitchin liidauksesta tulee mahtava fiilis, koska en tieda mika ylhaalla odottaa. Lisaksi saan olla hetken yksin ja nauttia onnistuneesta liidauksesta. Lisaksi minun ei tarvinnut viela kantaa rinkkaa mukanani. Paatimme alhaalla, etta kavelemme pois reitin takakautta, joten kakkonen ja kolmonen kiipesivat rinkat selassa. Mina kannoin rinkkaa viimeisella pitchilla. Aivan jarkyttavan arsyttavaa, mutta oli sen arvoista. Tassa kuvia.

Viimeinen ja paras pitch, eli "the money pitch"

Ma vasta odottelen vuoroani

Mulla on tyylsaa, otanpa maisemakuvia

Tosi tylsaa, otan myos itsestani kuvia

Vielakin tylsempaa, otan naruista kuvia Jannitysta, koysi ei meinaa riittaa

Koysi riitti ja paasin matkaan, ylhaalla otin iloisista kiipeilykavereistani kuvia

Kaveltiin pois, vahan jannat paikat oli valilla

Loydettiin tama crack paluumatkalla, eihan sita voinut ohittaa

Eilen olin seuraamassa Olympia karsintoja. Eugene on aivan hullun myllyn niiden takia. Arvatkaa satoiko? No satoi tietenkin. Laitan kuvia myohemmin, koska ne ovat kamerassa viela. Tanaan olin taas Smith rockilla. Teimme paivaretken: mina, Malin, Malinin kaveri Ruotsista, Iida ja Iidan poikaystava. Nyt luen hetken Krakauerin kirjaa Into thin Air: A Personal Account of the Mt. Everest Disaster ja painun pehkuihin. Han on kirjoittanut myos Into the Wild -kirjan. Suosittelen!