Saatoin eilen viimeisen jaljella olevan vaihtarikaverini lentokentalle. Malinin siis. Jaahyvaiset olivat erittain konkreettiset, silla notkuimme Aristonin (malinin kamppis) kanssa Portlandin lentokentalla turvatarkastukseen asti. Olen suhtautunut heippoihin yllattavan tyynesti. Kavereita tulee ja menee, tutustun koko ajan uusiin. Ikavaa on, etta kiipeilykaverit lahtevat. Olen kuitenkin huomannut, etta kiipeilykavereista ei ole pulaa, kun omistaa koyden, pirusti jatkoja ja sopon aksentin. Olen saanut palautetta joka ikiselta ihmiselta tana kesana, etta kun tuo sinun aksentti on niin sopo. Jaahas. Enhan mina olekaan ollut taalla kuin vasta vuoden ja nyt te kaikki paatatte avautua asiasta!
Malinin viimeinen viikko taalla oli mukava. Kavimme kiipeilyreissulla, bingossa ja soimme paljon frozen jogurttia. Olen Wandering Goat kahvilassa, joka tarjoilee kuulemma Oregonin parasta kahvia. Pakko myontaa, etta tama voittaa Starbucksit, Dutch Brosit ja Allann Brosit. Kahvi on kahdessa jalkimmaisessa aina vetista. Ylipaataan kahvi on joka paikassa vetista. Yok. Ja olen tehnyt todella paljon empiirista tutkimusta taman asian tiimoilta. Nyt lahetan muutaman sahkopostin ja menen jonnekin nauttimaan auringosta. Puhelin muuten aamulla Julian, Soilen ja Katjan kanssa. He olivat TK:lla. En malta odottaa, etta paasen kiipeilemaan teidan kanssa. Lupaan opettaa teille kaiken minka tiedan! Haleja raksut paksut! (ei silla etta olisitte lihavia, mutta kun se rimmaa)
 |
| Malinin viimeisena paivana mina tarjoilin lettuja ja mansikoita. Malin ja Ariston toivat kolmea eri jaatelomakua kylkeen. Ahky. |
 |
Iltakavelykiipeily Henricks Parkissa |
 |
| Meidan piti vahentaa kolme kiloa Malinin isosta laukusta |
 |
| Tama on randomkuva. Olimme vierailemassa saksalaisen vaihtarin toimistossa. Siella oli iso nalle. |
No comments:
Post a Comment