Something about the Cow

Anteeksi, mulle kavi taas nain. En tieda miten en kerennyt paivittelemaan pariin paivaan ja sitten yhtakkia sain kutsun kiipeilemaan pariksi paivaksi ja sitten oli Olympia karsinnat eilen ja nyt olen tassa. Nautiskelin roadtripin jalkeen yksin olosta taysin siemauksin. Siivosin huushollin, hankin muutaman kirjan ja tein granolaa. Paljon. Tanaan loppui viimeisin satsi. Hehehe.

Olin siis Smith rockilla torstaina ja perjantaina Krsitinin ja Marcin kanssa. Kristin ohjasi minun kanssa kiipeilykurssia ja Marc oli minun kanssa Intro to lead -kurssilla. Meilla oli oikein hupaisat kaksi paivaa. Kiipeilimme kaksi multipitchia  kolmen hengen tiimina, mika oli todella hauskaa. Emme olleet tehneet sita aiemmin ja mina olen kuullut negatiivista palautetta ihmisilta, jotka ovat sita tehneet. Kuulemma kiipeily voi menna saatamiseksi, kun ankkurilla on kolme ihmista. Meilla "kolmen kimppa" toimi loistavasti. Vaihdoimme liidaajaa ja liidaajaa varmistavalla oli aina kaveri, joka auttoi koyden kasittelyssa.

Kiipesimme ensin Wherever I May Roamin, joka on klassikko reitti Smith Rockilla. Viisi pitchia, 5.9, hyvalaatuinen kivi ja loistavat nakymat. Mina liidasin ensimmaisen, toisen ja viidennen pitchin. Marc kolmannen ja neljannen. Kokonaisuudessaan kiipeily, lounas ylhaalla ja laskeutuminen kesti nelja tuntia. Kaytimme Kristinin 70 metrista koytta. Kristin sitoi itsensa koyden keskelle ja mina ja Marc olimme paissa. Tassa muutama kuva.

Viimeisen pitchin huipulla

Ihan ok nakymat taas

Viimeisen jatkon saalistus iltamyohaan, otsalampun valossa. 21.30 on hyva aika aloittaa paluupatikointi leirintaalueelle.

Perjantaina suunnitelmissa oli menna alueelle, jonka nimi on Lower Gorge. Se on tradi-kiipeilijan paratiisi, silla crack-kiipeilyreitteja on vieri vieretysten yli kilometrin mittaisella patkalla. Ongelmamme on varmistusten puuttuminen. Meilla on vain passiivisia varmistuksia ja kaksi camua. lisaksi helpoimmat reitit alkavat 5.10a:sta ja suurin osa on 5.11-5.12. Emme ole taysin luottavaisia omiin kykyihimme liidata noita reitteja vahaisilla varusteilla. Minulla oli mielessa toinen multipitch-reitti, jonka bongasin kaverin kanssa opaskirjasta aikaisemmalla reissulla, joten paatimme tehda sen. Reitin nimi on Voyage of the Cow Dog, mutta annoimme sille nimen Something about the Cow, koska emme millaan muistaneet oikeaa nimea. Kolme pitchia, 5.9 (tosin sanoisin jalkeen pain, etta 5.8 on lahempana totuutta), upeat nakymat ja viimeinen pitch on upeasti avara ja superkorkealla. Taalla kaytetaan sanaa exposed tai etta reitilla on good exposure. Jos pelkaat korkeita paikkoja, tama reitti on painajaisesi.

Liidasin ensimmaisen pitchin ja ankkurin rakensin niin, etta sain lohota mukavasti pienella tasanteella ja ihailla maisemia. Siina lohotessani ja varmistaessani kakkosta tajusin, etta olen korkeammalla kuin Wherever I May Roamin huippu toisella puolella Smith rockia ja sinne kiipesimme viisi pitchia. Aurinko paistoin pilvien lomasta ja nautin omista oudoista ajatuksistani taysin siemauksin noin 15 minuuttia, ennen kuin Marc kompi rinkka selassa minun luo. Uuden pitchin liidauksesta tulee mahtava fiilis, koska en tieda mika ylhaalla odottaa. Lisaksi saan olla hetken yksin ja nauttia onnistuneesta liidauksesta. Lisaksi minun ei tarvinnut viela kantaa rinkkaa mukanani. Paatimme alhaalla, etta kavelemme pois reitin takakautta, joten kakkonen ja kolmonen kiipesivat rinkat selassa. Mina kannoin rinkkaa viimeisella pitchilla. Aivan jarkyttavan arsyttavaa, mutta oli sen arvoista. Tassa kuvia.

Viimeinen ja paras pitch, eli "the money pitch"

Ma vasta odottelen vuoroani

Mulla on tyylsaa, otanpa maisemakuvia

Tosi tylsaa, otan myos itsestani kuvia

Vielakin tylsempaa, otan naruista kuvia Jannitysta, koysi ei meinaa riittaa

Koysi riitti ja paasin matkaan, ylhaalla otin iloisista kiipeilykavereistani kuvia

Kaveltiin pois, vahan jannat paikat oli valilla

Loydettiin tama crack paluumatkalla, eihan sita voinut ohittaa

Eilen olin seuraamassa Olympia karsintoja. Eugene on aivan hullun myllyn niiden takia. Arvatkaa satoiko? No satoi tietenkin. Laitan kuvia myohemmin, koska ne ovat kamerassa viela. Tanaan olin taas Smith rockilla. Teimme paivaretken: mina, Malin, Malinin kaveri Ruotsista, Iida ja Iidan poikaystava. Nyt luen hetken Krakauerin kirjaa Into thin Air: A Personal Account of the Mt. Everest Disaster ja painun pehkuihin. Han on kirjoittanut myos Into the Wild -kirjan. Suosittelen!