At PDX

Perillä! Odottelen kyytiä Portlandin lentokentällä. Allana lähti minua hakemaan, mutta auto hajosi kesken matkan. Eli nyt Bene tuleekin hakemaan meitä molempia. Kuuden maissa tulevat eli illallistetaan Portlandissa ja ajetaan sitten Eugeneen. Hyvä fiilis on muuten, ei väsytä. Ulkona on kesä. Tarvee käydä muuten vaihtamassa jotain siistimpää päälle, että kehtaa keskustaan. Eiku, hetkinen. Mähän olen Oregonissa. Mää voin laittaa spändeksit! Ja lenkkarit (juaksu)! Oioi, kyllä täällä on mahtavaa.

Matka meni hyvin. Ihan perus koneesta koneeseen juoksua. Alussa tällaista Helsinki-Vantaalla check-innissä. Neiti tiskin takana sanoo Emmalle, että “sinun olisi pitänyt käydä automaatilla”. Emma ei ymmärrä, joten pyytää neitiä ystävällisesti toistamaan. Neiti toistaa, “sinun olisi pitänyt käydä automaatilla”. Emma siihen, että “joo, siis kävin mä aamulla. Eli on mulla käteistä.” Neiti katsoo Emmaa ja Emma neitiä. Emman pää lyö tyhjää pari kertaa, kunnes se tajuaa mistä automaatista on kyse. “Niin et vissiin tarkoittanutkaan ottoautomaattia…?” Ei riittänyt neidin huumori vastaamiseen. Mutta otti Emman laukun, niin ei Emman tarvinnut automaatilla käydä selvittäytymässä. Great success! Niin paljon hävetti, etten voinut yksikön ensimmäisessä kertoa.

San Franciscossa jouduin selvittämään kolmelle eri domestic homeland security -sedälle, että ei, en ole tulossa Amerikkaan töihin enkä naimisiin. Yritin selittää, että lomalle ja kiipeilemään. Mutei. Minun vanha opiskelijaviisumi niitä tietenkin epäilytti. Setä numero kolme tokaisi vielä lopuksi, että “you better not work here because, if you do, you are going to be in big trouble”. Minä naurahdin vastaukseksi, että en todellakaan aio tehdä töitä. Setä numero kolme tuijotti minua tiukasti ja suti punaista viivaa minun papereihin. Ei mitään järkeä. Vartin kuumotuksen jälkeen sain mennä.

Nyt illalliskuosiin. Haleja!