Going for the Grand

Tässä suunnitelma seuraavalle kolmelle päivälle. En tiedä osaanko kertoa tätä suomeksi. Tavoitteemme on kiivetä Owen-Spalding (5.4 3kp, 475 metriä, II) reitti kahdessa osassa. Haikkaamme huomenna 12 kilometriä paikkaan, jossa yövymme (lower saddle). Yöpyminen tapahtuu Mt. Hoodin korkeudella, eli periaatteessa kiipeän Mt. Hoodin uudestaan, teltan, makuualustan, makuupussin, kiipeilyvälineiden jne rojun kanssa. Jatkamme matkaa tiistaina aamuyöstä kello 3.00 toiselle tasanteelle (upper saddle), mistä alkaa varsinainen tekninen osuus. Kolme pitchiä 5.4 ja class 5 scramble to the top. Helppoa kiivettävää, mutta ilmavaa. Neljän kilometrin korkeudella meren pinnasta alkaa hapen puutekin tuntua. Haaste on sääikkunan löytäminen, tuntematon maasto ja se, että reitillä voi olla jäätä. Lunta on varmasti.

Otamme reissun aikana korkeutta yhteensä noin 2,5 kilometriä. Hohhoijaa. Tämä tulee olemaan fyysisesti ja henkisesti raskain tekemäni juttu, ever. Oh well. Sääikkuna näyttää hyvältä ja olemme vierailleet metsänvartijoiden (ranger kuulostaa paremmalta) toimistossa pariin otteeseen. Luvat on kunnossa ja kakkapussit repussa. Pari karttaa pitää printata ja ruuat ostaa. Paljon enemmän olisi tietenkin yksityiskohtia, mistä voisin tässä kertoa, mutta ei ole aikaa. Laitan viestiä jossain muodossa, kun tulemme takaisin, viimeistään keskiviikko-iltana eli teidän torstaiaamuna. Tai vähän jälkeen, koska akku voi olla loppu... Jännittää, mutta hyvällä tavalla.

Tässä reitti, joka kiivetään http://www.summitpost.org/owen-spalding-var-owen-chimney/160588

http://www.nps.gov/grte/planyourvisit/hours.htm#CP_JUMP_497666 Jenny lake ranger station tietää kaiken mitä vuorilla tapahtuu, mutta suoraa numeroa en löytänyt. Tuolta löytyy jotain. Adios!

Bye Bye Idaho, Hello Wyoming

Hauskaa oli City of Rockseilla, Idahossa

Illallista Wyomingissa, taustalla Tetonsit

 Tultiin juuri Jacksonsiin, Wyomingiin. Kaunista. Nyt selvitellään, missä voidaan yöpyä. Täällä on karhuja, niin ei voida tienpielessä nukkua. Meh. Pian nähdään!

City of Rocks, ID

Idahossa. Tänään kiivettiin kaksi multipitchiä City of rockseilla: Sinocranium (5.8 sport, 7kp, 200 meträ) ja Theater of Shadows (5.7 sport, 4 kp, 150 metriä). Ihan mahtavaa! Naurettiin ja laulettiin. Huomenna jotain yhden kpn trädijuttuja ja nokka kohti Tetonseja. Nyt pizzalle. Terkkuja! :)

Before shot, taustalla nyppylät, jotka kohta kiivetään: Jackson's Thump ja Steinfell's Dome.

After shot, lovely!

Kiipeilyä sateessa

Olin Smith rockilla sunnuntaina Maxin kavereiden kanssa. Aloitimme kiikut 7.30 ja lopetimme puoliltapäivin. Satoi. Minä varmistin Mikea, jonka projekti (13c eli joku 8a+) oli mukavasti hänkki enkä minä kastunut. Projektoinnin jälkeen minä pääsin oman projektini kimppuun, eli reitin, jota olen halunnut kokeilla siitä asti kun tänne tulin. Tiputettiin vaikeusastetta pari numeroa. Satoi taas. Tokalla yrkällä pääsin ylös. Mukavia liukkaita pikkukrimppejä. Kivoja, eikö vaan Katja.

Illalla pääsin ilmaisten grilliherkkujen äärelle Timberline opasfirman 30-vuotissynttärijuhlissa Smith rockilla. Ja arvatkaas kuka oli myös pippaloissa, Alan Watts. Häntä voisi kutsua Amerikan sporttikiipeilyn isäksi. Hän on kirjoittanut Smith rock -oppaan ja ja ja... Oli aika hienoa.

Kolme kakkuakin oli

Eilen satoi kaatamalla, joten ei kiipeilyä ollenkaan. Vietimme iltaa porukalla Bendissä. Pelasimme Wiitä ja laitoimme ruokaa yhdessä. Oli hauskaa, mutta tiivistä kaveriporukkaa seuratessa tajusin miten paljon minun on omia kavereita ikävä. Yhyy. Tänään pitäisi sataa, ukkostaa ja paistaa. Menemme Smith rockille puoleltapäivin. Illemmalla Allana nappaa minut kyytiin ja lähdemme kohti Wyomingia. Tai saatamme olla Smith rockilla vielä yhden päivän. Kahtotaan. Haleja!

Thriftwayn parkkipaikalla, taas

Heitin aamulla Maxin töihin ja nyt mulla on auto koko viikonlopun. Max vie asiakkaan yhdelle vuorelle, missä täytyy olla yötä. Sopii mulle! Olen nyt matkalla Smith rockille etsimään kiipeilykavereita. Pysähdyin ruokakaupan parkkikselle wifittämään. Illalla ajan takaisin Bendiin ja nukun tuttavapariskunnan sohvalla. Maxin työkavereita. Huomenna takaisin Smith rockille aamupäiväkiikulle ja illalla haen Maxin Sistersistä. Ja sitten takaisin Smith rockille Timberline Mountain guide -firman pippaloihin. Tähän päivään. Kiipeilykavereiden haku ei pitäisi olla vaikeaa sillä törmäsin eilen Sistersissä Lukeen ja Joshiin. Olivat matkalla kiipeilemään. Lisäksi Tara laittoi viestiä. Ja Maxin kaverit Mike ja Dave ovat myös kiipeilemässä. Vaihdan kuteet ja etsin jonkun, jonka tunnen. Mukavaa jussia Suomeen!

Smith, Bend, Trout, Smith, Bend, Wyoming?

Mulla on viisi minuttia aikaa. Olen Smith rockilla, kaupan pihassa. Olen reissussa seuraavat kolme viikkoa. Pyörin tämän viikon Smith-Trout-Bend -akselilla. Ensi viikolla Allana nappaa minut kyytiin, ja ajamme Wyomingiin. Jei! Tänään on lepopäivä eli käyn juoksulenkillä ja hengaan bivvyssä (eli Bivouac on Smith rockin leirintäalueen nimi, mutta kutsutaan biviksi, erittäin epäoleellista). Viikonloppuna hengailen Bendissä, 20 minuutin ajo. Kaikki kiipeilijät asuvat siellä. Paitsi paikalliset. Jos kutsut itseäsi paikalliseksi, se tarkoittaa, että asut leirintäalueella, bivvyssä. Tästä voit sitten tapella niiden paikallisten kanssa, jotka asuvat Bendissä. Mä en tappele. Asun autossa. Välillä teltassa. :) Nyt loppuu akku. Haleja!

Trout creekissä yksi päivä

Uuet kengät

Ostin viikko sitten uudet kiipeilykengät, halvalla kun sain ja oli minun pientä kokoa. Eli sportivan Testarossat. Backcountry gear Eugenessa on mukava siitä, että ne tilailee mielellään kaikki koot kokeiltavaksi, jos kysyy. 35 ja 35,5 pitää melkein aina tilata. Varvasonnettomuuden vuoksi en voinut edes sovittaa toista kenkää. Ostin silti ja kokeilin niitä ensimmäistä kertaa Smith rockilla. Itkuhan multa meinas päästä. Kenkien sisäänajaminen kun kestää hetken ja varpaassa on edelleen mustelma. Kengät pelas kuin unelma, mutta kipu oli niin kova, että muutaman päivän tauko tekee nyt hyvää.

Kiipesin Codyn, Luken ja Maxin kanssa. Minun tavoitteeni kiipeilyreissulle oli ajaa kengät sisään liidaamalla helppoja reittejä. Helppo riippuu päivästä. Minun helppo on reitti, jonka vain sujahdan ylös enkä joudu miettimään mitä olen tekemässä tai missä seuraava pultti on. Kunhan kiipee ja klippaa jatkoja kun pultti sattuu kohdalle. Kiipesin torstai-iltana viisi reittiä ja perjantaina kolme. Kahden viikon totaalinen kiipeilytauko tuntui sormenpäissä. Sattuu näpytellä. Luke ja Cody ovat hauskaa kiikkuseuraa.

Emma sandbagging. Sanoin pojille, että tää on hyvä lämppäriliidi, pehmeä 10a. Minä tiedän, olen ollut täällä aiemminkin. No ei ollut, kun greidiä vaikeampi, boulderhänkkialku, jatkuva ja pitkä. Chicken Mcnuggets on sen nimi. Vierestä kiivettiin Vomit Launch 11b, klassikko, neljä tähteä. Mahtava.

Lounas ja atklaitteita

Pienet asiat tekevät onnelliseksi, coffeecoffeecoffee!

Minun oli pakko ottaa lepopäiviä tähän väliin ja tehdä kouluhommia. Sunnuntai-iltana kiipeilysessarit ja maanantaina Eugeneen valmistujaisia seuraamaan. Tiistaina takaisin Smith rockille. Haleja ja terkkuja! xoxoxo

Ilmaista joogaa ja elokuvia

Otsikossa kaksi viimeistä päivää kiteytettynä. Voitin ilmaisia joogatunteja Eugene Yoga -studioon hyväntekeväisyystapahtumassa. Olemme käyneet joka päivä likkojen kanssa venyttämässä ja puhkumassa. Sitten laitettu illallista ja katsottu elokuvia. Muutamalla on vielä koulujuttuja, mutta suurin osa kavereistani sai viimeiset tentit tehtyä tänään. Varsinainen valmistujaisseremonia on maanantaina. Lähden Smith rockille torstaina Luken ja Codyn kanssa, mutta tulen maanantaiksi katsomaan lakituksen. Tai siis täällä lakki on päässä ja karvatupsu siirretään puolelta toiselle. Niin kuin elokuvissa.

Matkustussuunnitelmat on muuttuneet täysin. Minä ja Allana päätetään vasta valmistujaisten jälkeen minne menemme. Olemme yhtä mieltä siitä, että Yosemite näyttää liian kuumalta ja ruuhkaiselta. Taidamme sittenkin ajaa Wyomingiin ja kiivetä pääasiassa Grand Tetonseilla. Fiiliksen ja sääennusteen mukaan. Enää kuukausi jäljellä. Että aika menee nopiaa. Nyt nukkumaan. Yöt!

PS. Katja, mun Thaimaakengät rikku. Nyt mulla on pelkät släpärit ja juoksukengät. Ja crocksit. Älä kerro kellekään.

Mt. Hood, 3426 metriä

Mt. Hood on nyt kiivetty ja voi että se oli upeaa. En voi sanoin kuvailla miten mahtava fiilis oli koko nousun ajan. Aloitettiin haikkaus 1.30 yöllä. Tai siis otimme ensimmäiset pari sataa metriä korkeutta snowcatin kyydissä. Ohitimme parikymmentä ihmistä matkalla ylös. Pilkkopimeässä ei nähnyt muuta kuin otsalampun valaiseman läntin, muut otsalamput ja tähtitaivaan. Patikoimme hangessa ylämäkeä noin kaksi tuntia. Mitä korkeammalle pääsimme, sitä mahtavammaksi maisema kävi, sillä Mt. Hood on aivan Portlandin kyljessä. Kaupungin valot vilkkuivat taustalla.

En nukkunut ollenkaan ennen lähtöä, joten minulla oli hieman höntti olo. Olin kuitenkin niin pähkinöissäni, etten välittänyt. Ilma oli yllättävän lämmin, juuri ja juuri nollan alapuolella. Jossain vaiheessa jätimme kävelysauvat lumeen ja otimme köyden, valjaat ja jääraudat käyttöön. Ensin yhdellä hakulla. Max talutti minua kuin koiraa lyhyessä hihnassa. Näin asiakkaiden kanssa kuljetaan, jotteivat he tipu. Todella jyrkkää lunta oli pieni pätkä. Sitten tehtiin ankkuri ja Max kiipesi yhden pitchin ja varmisti minut. Tässä kohtaa aloin nähdä ilman otsalamppua. Tällä pitchillä sain käyttää molempia hakkuja ja oi mitä iloa se oli. Kaiken tamppaamisen jälkeen oli mukava viedä painoa pohkeilta käsille. Jäälumisläbi oli suosikkini, ihan kuin jääkiipeilyä. Sitten yksi pitchi talutushihnassa huipulle. Olimme toka porukka ylhäällä. Kello oli noin viisi aamulla.

Perässämme oli noin 70 vuorenvalloittajaa. Parhaimmillaan vuorella voi olla 200 ihmistä. Hui. Näin vain yhden tytön. Möh. Sitten äkkiä alas, ennen kuin aurinko alkaa nousta. Alasmeno oli aivan hulvatonta. Kaatuilin helpoimmissa kohdissa ja vyöryin alas. Stiga olisi ollut mahtava! Tai sukset. Olimma takaisin autolla noin seitsemältä, aamulla. Tehokasta. Päällimmäisenä mieleen jäi alppilähtö ja pimeässä otsalampun valossa lähestyminen. Jäärautojen käytön opin nopeasti ja lumella liikkuminen sujui luonnostaan. Ja loppu paivan olinkin aivan sekaisin. Tuntui, etta paiva vaan jatkui ja jatkui eika loppunut ollenkaan.

Mulla on tassa kiire, kun pitaa tehda pari tyohakemusta. Katsokaa lisää kuvia facebookista! En ole muuten kiivennyt kahteen viikkoon. Siis kiveä tai muovia. Ensin piti parantaa sormi. Sitten satutin pikkuvarpaani. Jes. Ciao! <3

Huipulla

Alasmenoa

Potluck ja vuorikiipeilyvalmistautumista

Järjestin Maryn kanssa eilen nyyttärit (potluck). Oli mukavata. Minä tein tiramisun ja salaatin. Mary suolaisia alkupaloja ja cup cakeja. Opiskelen tässä vähän ja viiden maissa lähden Portlandiin. Huomenna kiipeän Mt. Hoodin Maxin kanssa. Valitettavasti sää on niin lämmin, että chance of summit on 50/50. Mut pääsenpähän vuorelle leikkimään, vaikkei huipulle asti pääsisikään. Aloitamme haikkaamisen jo tänä yönä. Saatamme saada kyydin Maxin työpaikan piikkiin vuoren puoleen väliin asti, jos muita asiakkaita ei ilmaannu.  Ilman kyytiä aloitamme lähestymisen puolen yön aikoihin ja palaamme takaisin autolle puoleen päivään mennessä. Jos saamme kyydin, lähtö on pari tuntia myöhemmin.

Viikko sitten laskettelija laukaisi lumivyöryn ihan huipulla, koska hän oli tyhmä, koska lasketteli iltapäivällä. Kaikkea minä täällä opin. Lumivyöryvaara on suurin iltapäivällä, kun aurinko on porottanut koko päivän lumelle. Hyvä tietää. Ja siis ei huolta, Max tekee tätä työkseen. Eli jos lumivyöryvaara on, me ei mennä huipulle asti. Niin kuin sanoin, 50/50. Sain kaikki lumikamat lainaan Allanalta. Tulen takaisin bussilla lauantai-iltana (teidän su aamu), mutta yritän laittaa viestiä ennen sitä. Että miten meni ja hengissä ollaan ja niin edes päin. Jeje!

Viikonloppu Eugenessa

Torstaina tein kanelipullia Hannahin, Allanan ja Sannan kanssa. Perjantaina olin kämppisten kanssa nuorten taiteilijoiden (200 kandi- tai maisterivaiheen opiskelijaa) taidenäyttelyssä. Maryn ja parin muun tutun töitä oli esillä. Lauantaiaamuna menin columnseille ottamaan kuvia kiipeilykurssista, johon Sanna ja Richard osallistuivat. Ohjaajat ovat tuttujani, joten minut värvättiin hommiin. Lainasin valjaita ja varmistelin kurssilaisia pari tuntia. Lounastin kämppisten kanssa Off the Wafflessa. Vohveli pekonilla, vaahterasiirappivinegretellä, mansikoilla ja vuohenjuustolla. Nam. Sitten lauantaimarkkinoille maistelemaan mansikoita, jäätelöä ja juustoja. Nom taas. Kotona nukuimme päikkärit. Todella jännää.

Perjantai-ilta, odotetaa, että saadaan porukka kasaan

June ja Rachel tutkii töitä

Eksyn vähän raiteilta, mutta kerron kuitenkin. Kaikilla on kauheat allergiat, koska Eugenessa on pahin siiteppölyesiintymä koko Amerikassa. Tsekatkaa pollen.com. Se punainen keskittymä on Eugene. Illalliseksi minä, June ja Mary teimme risottoa ja tiramisun. Sitten ajoimme Mt. Pisgah -puistoon ja haikkasimme huipulle katsomaan auringonlaskua. Täydellistä. Eugene joogastudiolla on tänään hyväntekeväisyystapahtuma, jonne menen Maryn kanssa. Eipä muuta.

Haleja sinne! :)

Minä lähdin tiramisukeksihakureissulle. Löytyvät aasialaismarketista, missä myydään myös salmiakkia ja Marie-keksejä.