Mt. Hood, 3426 metriä

Mt. Hood on nyt kiivetty ja voi että se oli upeaa. En voi sanoin kuvailla miten mahtava fiilis oli koko nousun ajan. Aloitettiin haikkaus 1.30 yöllä. Tai siis otimme ensimmäiset pari sataa metriä korkeutta snowcatin kyydissä. Ohitimme parikymmentä ihmistä matkalla ylös. Pilkkopimeässä ei nähnyt muuta kuin otsalampun valaiseman läntin, muut otsalamput ja tähtitaivaan. Patikoimme hangessa ylämäkeä noin kaksi tuntia. Mitä korkeammalle pääsimme, sitä mahtavammaksi maisema kävi, sillä Mt. Hood on aivan Portlandin kyljessä. Kaupungin valot vilkkuivat taustalla.

En nukkunut ollenkaan ennen lähtöä, joten minulla oli hieman höntti olo. Olin kuitenkin niin pähkinöissäni, etten välittänyt. Ilma oli yllättävän lämmin, juuri ja juuri nollan alapuolella. Jossain vaiheessa jätimme kävelysauvat lumeen ja otimme köyden, valjaat ja jääraudat käyttöön. Ensin yhdellä hakulla. Max talutti minua kuin koiraa lyhyessä hihnassa. Näin asiakkaiden kanssa kuljetaan, jotteivat he tipu. Todella jyrkkää lunta oli pieni pätkä. Sitten tehtiin ankkuri ja Max kiipesi yhden pitchin ja varmisti minut. Tässä kohtaa aloin nähdä ilman otsalamppua. Tällä pitchillä sain käyttää molempia hakkuja ja oi mitä iloa se oli. Kaiken tamppaamisen jälkeen oli mukava viedä painoa pohkeilta käsille. Jäälumisläbi oli suosikkini, ihan kuin jääkiipeilyä. Sitten yksi pitchi talutushihnassa huipulle. Olimme toka porukka ylhäällä. Kello oli noin viisi aamulla.

Perässämme oli noin 70 vuorenvalloittajaa. Parhaimmillaan vuorella voi olla 200 ihmistä. Hui. Näin vain yhden tytön. Möh. Sitten äkkiä alas, ennen kuin aurinko alkaa nousta. Alasmeno oli aivan hulvatonta. Kaatuilin helpoimmissa kohdissa ja vyöryin alas. Stiga olisi ollut mahtava! Tai sukset. Olimma takaisin autolla noin seitsemältä, aamulla. Tehokasta. Päällimmäisenä mieleen jäi alppilähtö ja pimeässä otsalampun valossa lähestyminen. Jäärautojen käytön opin nopeasti ja lumella liikkuminen sujui luonnostaan. Ja loppu paivan olinkin aivan sekaisin. Tuntui, etta paiva vaan jatkui ja jatkui eika loppunut ollenkaan.

Mulla on tassa kiire, kun pitaa tehda pari tyohakemusta. Katsokaa lisää kuvia facebookista! En ole muuten kiivennyt kahteen viikkoon. Siis kiveä tai muovia. Ensin piti parantaa sormi. Sitten satutin pikkuvarpaani. Jes. Ciao! <3

Huipulla

Alasmenoa