Vertical Circus

Hello you all cool people! Tanaan kiipeilyseinalla jarjestettiin Vertical circus -tapahtuma. Aamulla saimme kilpailla erilaisilla kiipeilytyyleilla: speed climbing, three legged climbing, one handed climbing ja blindfolded climbing. Puolen paivan jalkeen alkoi dyno competition. Ideana on liikkua otteelta toiselle dynaamisella liikkeella niin, etta kaikki jasenet irtoavat seinasta (lue hyppaa seuraavalle otteelle). Tama oli todella hauskaa ja vaikeaa. Viimeinen aktiviteetti oli obstacle course eli temppurata. Koko kiipeilyseina muutettiin yhdeksi temppuradaksi ja taustalla soi Survival musiikki. Tassa muutama otos iloksenne.

Dj ja slack line -harjoitukset

Kiipeilya kolmella jalalla

Kylla se siita

Free food! (Minulla on valipalapatukoita laukku taynna)

Dynokisa. Ensin hyppy ja sitten kiinni sinisesta otteesta. Heleppoa.

Kas nain.

Tuo sininen ote osoittautui erittain vaikeaksi. Yritin 20 kertaa...

...enka onnistunut.

Sitten temppurata...

Ensin nuoralla kavelya

Sitten liaanilla kulman ympari ja rappusia ylos seinalle (vaarinpain tietenkin, minulla heilahti jalat alas, mutta sain ne takaisin)

Sitten sivuttain kiipeilya samalla kun sua paiskotaan jumppapatjalla

Kulman yli, kapulaan kiinni ja liukuminen alas

Oranssia putkea pitkin ylos ja seinalle, sivuttain kiipeilya koydelle ja koytta pitkin kahdella kadella maaliin (mina putosin juuri ennen maalia tuossa missa tuo tytto nyt on. Ho.)

Loppupalkintojen jako. En voittanut mitaan. Ho.

Olipas hauska paiva! Tein keittoa iltaruuaksi ja nyt yritan opiskella hetken. Illan optioihin kuuluvat Vertical circus -jatkobileet, pienet bileet poikien talossa ja baarikierros. Emme tieda viela missa jarjestyksessa ja minne. Nyt hommiin, etta saan jotain jarkevaa aikaiseksi tanaan. Haleja hoponassut! :)

Tiesitteko, etta...

Eilisen Global management -luennon satoa. Ensinnakin proffa kysyi meilta mika voisi olla syy siihen, etta 2004 Japanin direct investment flow oli hyvin pieni ja Irlannin verrattain suuri. Eras amerikkalainen opiskelutoverini valaisi meita selvittamalla, etta koska Irlanti on kehitysmaa, siella oli paljon kasvupotentiaalia. Irlanti, kehitysmaa, 2004. Jokin tassa nyt mattaa. Seuraavaksi pohdimme, miten amerikkalaisen tietokonevalmistajan kannattaa pyrkia Euroopan markkinoille. Takanani istuva tytto nosti kissan poydalle ja totesi, etta amerikkalaisen tietokonevalmistajan voi olla vaikea saada markkinaosuuttaa Euroopassa, koska eurooppalaiset ovat tuoteuskollisia omille Eurooppalaisille tietokonemerkeilleen. Eurooppalaiset eivat taten halua ostaa amerikkalaisia tietokoneita. Ensinnakin Eurooppa ei ole maa. Toiseksi, mita???

Eilen minulla oli kaksi mid term -koetta. Pakko myontaa, etta en opiskellut edes silloin aamulla. Herasin kello 6, nukuin torkulla 45 minuuttia, soin aamupalaa, join kahvia, soin lisaa aamupalaa, kuuntelin musiikkia, lueskelin uutisia ja totesin, etta kohta tulee kiire. Kokeiden jalkeen olin erittain tyytyvainen, etten vaivannut paatani ja kallista aikaani opiskelulla. Kokeet olivat todella helppoja. Ensi viikolla on viela Global managementin valitentti. Se tulee olemaan haastavampi. Tassa vahan kasitysta minun opinnoista. Opiskelen nykyaan lahes poikkeuksetta Erb Memorial Unionin (Emun) ylakerrassa sky loungessa. Se on eri tasoihin jakautuva suuri opiskelu/oleskelutila, joka on taynna poytia ja sohvia. Seinat ja katot ovat yhta ikkunaa, siksi kenties nimi sky lounge.

Tallaisia tehtavia teen joka viikko

Tallasia kuvia yritan lukea

Ja talta nayttaa maisema Emun ikkunasta helmikuussa. Taidankin lahtea ulos.

Carrots and peanut butter

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, porkkanat ja pahkinavoi on taydellinen valipalaherkku. Janae opetti taman minulle viikonloppuna. Olen tullut viidessa kuukaudessa siihen tulokseen, etta pahkinavoi sopii kaikkeen. Jopa selleri maistuu hyvalle pahkinavoin kera. Jalleen kerran ihmettelen, miksi en ole loytanyt tata taivaallista herkkua aikaisemmin? Jos ja kun lahdette minun innoittamana ruokakauppaan pahkinavoiostoksille, muistakaa tama: pahkinavoin tulee olla luomua. Purkissa ei saa olla muuta ainesosaa kuin pahkinoita. Hillo kylkeen ja alle nakkileipa. Nomnomnom.

Tiedatteko mika on hauskaa? Minulla on huomenna kaksi mid term -koetta, enka ole valmistautunut kumpaankaan. Mita on tapahtunut ahkeralle ja tunnolliselle opiskelijaemmalle? Oppimiskayrani on jyrkasti alaspain kaartuvaa sorttia. Nyt unten maille, jotta jaksan herata aamulla klo 6 opiskelemaan. Aasinsilta. Tama poustaus tuntuu todella typeralta merkkien tuhlaukselta verrattuna mun edelliseen paivitykseen. Lupaan keksia jotain jannempaa ensi kerralla. Haleja!

Climbing, hiking, and camping at Smith Rock

Viikonloppu oli niin mahtava, etten osaa pukea sita sanoiksi. Ensinnakin Smith Rock state park on ehka upein nakemani paikka. Toiseksi sain kiipeilla ja liidata ensimmaista kertaa oikeilla kivilla. Skinner's buttea ei nyt lasketa, koska se on pelkkaa crack-kiipeilya. Parasta oli tietenkin, etta paasin liidaamaan ensimmaista kertaa Recin kiipeilyseinan ulkopuolella. Nate, Janae ja Bene opastivat minua kaikessa, joten olen taas paljon, paljon viisaampi. Tassa teille monta kuvaa.

Nate kiipeaa, mina varmistan.

Teippia ja menoksi

Ensimmainen kerta oikealla kalliolla. Olen tuo vasemman puoleinen.

Minun ensimmainen liidaus!

Viimeiset kiipeilyt ilta-auringossa. Hieman vilpoista jo. Onneksi minulla oli fleecea fleecen paalle. :)

Lauantai eli eilinen oli pelkkaa kiipeilya pimean tuloon asti. Yon nukuimme teltassa. Paivalla lampotila hipoi 15 astetta ja kivi oli maukavan lammin. Yolla lampotila laski -7 asteeseen. Herasimme aamulla sumuun ja huurteeseen. Olimme varautuneet etukateen kylmyyteen, joten emme olleet moksiskaan. Lisaksi leirintaalueen laidalla on vessat, lamminta vetta ja sahkoa. Ilman naita olo olisi varmasti ollut monin verroin kurjempi. Sunnuntaina aloitimme kiipeilylla. Taman jalkeen mina ja Malin patikoimme kallion huipulle. Lounastimme upeissa maisemissa, kuten naette. Sitten kiipeily jatkui.

Aamulla herasimme naihin maisemiin. Kylyma!

Matkalla huipulle

Mahtavat nakymat

Wau!

Wuhuu!

Sitten takaisin sorvin aareen eli...

Ylakoydella tata

Whaaat? Where do I go now? When in doubt, follow the chalk.

Ja sitten tositoimiin, eli liidaten...

Clipping

Viimeinen puristus ja yhta hymya. Tama oli juuri sopivan vaikea reitti minulle, koska kerkesin poseeraamaan lopuksi.

Tassa kasitysta mittasuhteista ja kameran zoomin kyvyista. Mina olen tuo oranssi plantti tuolla ylhaalla.

Janae haki aamulla koiranpennun kotiin. Sopo kuin mika!

Kamojen organisointioperaatio ennen kotiin lahtoa.

Paluumatkalla pysahdyimme viela porukalla pizzeriassa. Taydellinen viikonloppu! Juuri tallaisten viikonloppujen takia toivoisin, etta joku kiipeilijapoika rakastuisi muhun. Voisin jaada tanne ja kiipeilla ja retkeilla koko lopun elamaani. Hihihihi. Janae itseasiassa totesi, etta han on paattanyt, etta mina en saa palata takaisin Suomeen viela, koska olen liian kiva. Han lupasi jarjestaa asiat niin, etten voi menna takaisin. Mitahan tuolla tytolla on mielessa. :) Olen nyt niin autuaan onnellinen, etta edes ensi viikon koerupeama (johon en ole valmistautunut ollankaan) ei haittaa minua. Haleja ihunat! Ootte minun mielessa!

SMITH ROCK!

Taman takia rakastan taalla oloa: Olimme paivalla yliopistolla Malini  kanssa. 16.40 sain tietaa, etta minun olisi mahdollista lahtea huomenna Smith Rockille kiipeilemaan ja patikoimaan. Soitin muutaman puhelun ja hoidin kyydin minulle ja Malinille. 16.50 tajuamme, etta meilla ei ole telttaa. Juoksemme Outdoor programmin vajalle. Vaja oli juuri suljettu, mutta mukava tyontekija avasi sen uudestaan. Han on myos menossa Smith Rockille huomenna. Niin kuin kaikki Recin kiipeilyseinan tyontekijat. Mina menen Malinin, Emman, Benen, Naten ja Janaen kanssa. Vuokrasimme kaiken tarvitsemamme 8 dollarilla. Kavimme kaupassa, ostimme evaat ja nyt mina pakkaan kaiken valmiiksi. Mahtavuutta!

Ainut harmillinen puoli oli, etta olin sopinut skypetreffit sunnuntaille Soilen ja Katjan kanssa. Sovitaan uusi aika ihunat! Muutaman paivan paasta saatte loistavaa kuvamateriaalia. Smith Rock on yksi amerikan kuuluisimmista sport climbing paikoista. Olen aivan pahkinoissani! Ai niin, minulla on kolme koetta ensi viikolla. What ever! Haleja!

Nikan paiva

Nikalla oli tanaan mielenkiintoinen paiva. Han paasi katsastamaan opiskelumeininkia yliopistolla. Han piti erityisesti lounaasta: itamaista kanakeittoa, sourdough-leipaa ja jalkkariksi minttusuklaatikku. Mina itse asiassa soin sen suklaan. Mitas muuta meille kuuluu. Olemme Kristinan kanssa yhtakkia muuttuneet saamattomiksi makkaroiksi. Siis niin saamattomiksi, ettei meidan opiskelusta tule mitaan. Naisena osaat varmasti arvata mista moiset keskittymisvaikeudet voivat johtua. Voi pojat. :)

Soup Nation -ruokakarrysta keitto messiin ja Lillisiin syomaan

Pakkosyotetaan Nikaa

Sain kahdessa tunnissa alas saavin kahvia ja kolme purkkaa (edelleen Lillisissa)

Maiseman vaihdos Reciin. Nikan kanssa kuunnellaan Groovesharkkia.

Opiskeluaktiivisuuden puute ei kuitenkaan estanyt minua loistamasta Global Management -luennolla. Kommentoin tanaan enemman kuin aikaisemmilla viidella luennoilla yhteensa. Proffakin kiitteli mua jalkikateen, etta olipas kiva kuulla sinun nakemyksia. Aihe oli muuten Alankomaiden "kukkateollisuus". Kylla, kylla, tassa paassa pyorii vain viisaita tieteellisia ja nerokkaita ajatuksia, joita ei niin vain joka luennoilla jaeta. Hahahahaaaaa! Ei vaan. Tein ensimmaista kertaa laksyt huolella. Aktiivisuuteni kompensoi hyvin geologian lab-sessiota, josta lahdin kesken kaiken pois. Minua alkoi vasyttaa aivan tajuttomasti. Kannoin ylpeana akateemisen vapauden soihtua ja painelin takaisin Lillisiin kahville.

Paivan kruunasi illallinen  Kristinan kanssa uudessa paikassa, jonka nimea en muista. Soimme, kavimme kaupassa ja tulimme viela hetkeksi minun luo rupattamaan. Nyt unten maille, etta jaksan aamulla juosta intervalleja. Kerrankin kun oli kamera mukana, otin kuvia ruuasta ja ruokakaupasta. How dork am I? Haleja naperot!

Nom nom nom.

Jalkkari puoliksi.

Kaupassa myydaan salt water taffya! Omgomgomg!

Candy corn on niiiiiiin hyvaa.