Friday, September 30, 2011

On the Rocks rocks!

Olin Tobin kanssa katsomassa a cappella yhtyetta On the Rocksia campuksella. Latasin fbhen kaksi videota. Ne ei jostain syysta latautuneet tanne. Menkaa katsomaan ne! Ihan huippuja. :) Taman jalkeen menin Reciin juoksemaan ja tekemaan hyvin vahan lihaskuntoa. Juokseminen sisaradalla on aivan mahtavaa. Alusta tuntuu taydelliselta ja juoksu rullaa aivan eri tavalla ilmastoidussa tilassa kuin auringon paahteessa ulkona tai juoksumatolla. Lisaksi juoksurata kiertaa monitoimisalia kerrosta ylempana eli juostessa voi seurata, kun muut pelaa. Laitan nyt enemman kuvia ja vahemman tekstia.



On the Rocks

Muutama muukin oli saapunut paikalle katsomaan On the Rocksia. Etualalla Tobi, joka haluaa On the Rocksiin.

Kristina ja Malin saapuvat paikalle vasta konsertin jalkeen. Tobi kertoo Malinille (keskella) vitsia ja Kristina nauraa, koska vitsi oli tosi hyva. Oikeasti vitsi oli huono, koska me ei osata vitsailla englanniksi.

Ma todistan, etta mun kassissa on urheiluvaatteita. Mita muuta siella muka voisi olla? Suklaapatukoita ja Ben&Jerrys.

Sitten surullisiin juttuihin. Vaihdossa olleet kaverit varoittelivat ennen mun lahtoa, etta itku voi tulla paikanpaalla tai muuten vaan koti-ikava. Mahan herkistyn aika helposti. Hahaa, ma valehtelin. Ma herkistyn todella helposti. Tunnustan itkeneeni kerran aamu-uutisten takia ja joka kerta, kun katson Gladiatorin. P.S. I love you on kans aika varma. Viikko ennen tanne tuloa sain tipan linssiin joka paiva, ihan vaan siita onnesta, etta mulla on niin ihania ystavia. Hihii. I <3 you guys. Taalla ollessa en kuitenkaan ole herkistynyt, kunnes tanaan... Tana aamuna oli ensimmainen kerta, kun mulle tuli tippa linssiin. Tipatus kesti ehka alle minuutin, mutta todisti, etta olen edelleen oma itseni. Sain nimittain tietaa, etta siskoni ei paase toiden takia mun luo joulua viettamaan. Joulu on mun lempijuhla ja meilla on jouluisin aina superhauskaa ihan vaan oman perheen kesken. Milta joulu tuntuukaan, kun en ole siskon kanssa samassa paikassa emmeka vieta joulua yhdessa. En osaa edes kuvitella. Mulla on kolme kuukautta aikaa totutella ajatukseen. :'( Mulla on sua jo valmiiksi ikava sis, vaikka me kohta nahdaankin. Tana iltana hengailen varmaan kotona Allisonin ja Allisonin aidin kanssa. Ja Kristina pamahti just minuutti sitten tanne. :) Kram.

Maybe Mike

Herasin pari tuntia sitten eli klo 12. Eilisiltaiset kemut onnistui loistavasti. Meita oli ehka noin 15 eli kaikille riitti istumapaikka. Suurin osa vieraista oli tuttuja, mutta tapasin myos muutaman uuden kasvon. Se juttu mika ihmisen aivoissa yhdistaa nimen ja kasvot, mulla ei ole sita. (Katja: taa on nyt se valikoiva kuulo, jonka kanssa me Suomessakin painitaan. Oliko sulla nimien kans ongelmia Thaikuissa?) Allison kyselee aina tapasinko uusia ihmisia ja mahan tapaan joka paiva, joten yritan olla skarppina nimien suhteen. Viikko sitten tapasin luennolla Miken. En kuitenkaan ollut aivan varma nimesta, joten kerroin Allisonille, etta tapasin Maybe Miken. Me tehtiin ryhmatyota ja kysyin viela toistamiseen Miken nimea, jotta varmasti muistaisin. Mutta ei. Seuraavalla luennolla skarppasin nimen huudon kohdalla ja tadaa, olin oikeassa, Mike. Kotona Allison kysyi, tapasinko Maybe Mikea ja mina totesin, etta tapasin Definitely Miken. Haahaaaaaa. Taa vitsi toimi paremmin luonnossa. Anteeksi.

Meidan kemut tarkoittaa, etta me kutsutaan vain harvat ja valitut ja sit me seurustellaan toistemme kanssa sivistyneesti. Porukka oli jalleen kerran saksalaisvoittoista, mutta mukaan mahtui myos nelja amerikkalaista, yksi itavaltalainen ja yksi suomalainen. Kutsuin toisen suomalaisen tyton Iidan, mutta han oli kipea. Suurin osa porukasta lahti kotiin kahden maissa, koska perjantai on koulupaiva. Mina, Allison ja Tobi jatkoimme jutustelua aamu kuuteen asti. Mita me teimme kahden ja kuuden valilla? Mina opetin joogaa ja naytin outoja asentoja, joihin mun kroppa taipuu. Tobi lauloi Sealin Kiss from a rosen ja Allison opetti amerikkalaista englantia. Sit juteltiin oudoista asioista ja naposteltiin kaikkea mita kaapista loytyi. Ja tietenkin naurettiin itsemme kipeaksi.

Tanaan menen katsomaan On the Rocksia campukselle (tasta lisaa alla), kv-opiskelijoiden tapaamiseen ja kuuden maissa pelaamaan tai reenaamaan Reciin. Allisonin aiti tulee viikon lopuksi tanne ja odotan kovasti hanen tapaamistaan. Huomenna menen Crater Lakelle Daven, Lindan ja muutaman vaihtarin kanssa. Illalla on Kristinan kamppiksen synttarit, mut en ole varma menenko. Koti-ilta kuulostaa paljon houkuttelevammalta. Sunnuntai on viela auki, mutta laksyja ainakin riittaa koko paivaksi. Nyt aion siivota vahan. Mulle kavi sellanen pieni moka(t), etta huuhtelin pikkuporkkanoita ja tiputin ensin yhden tiskialtaan pohjalle. Se solahti suoraan putkistoon, koska altaan pohjalla ei ole sita pyoreaa reikasta juttua. Sit ma jatkoin huuhtelua, ja pudotin toisen. Ja sekin vaan solahti sinne viemariin. Ja sit kolmas. Neljannen porkkanan solahtaessa putkistoon totesin, etta nyt on aika lopettaa huuhtelu. O-ou. Jos viemari menee tukkoon, kiva selittaa miksi putki on taynna porkkanoita. Nice. Mukavaa viikonloppua ihunat!

On the Rocks on 1999 perustettu Oregonin yliopiston a cappella yhtye. He harjoittelee/esiintyy ilmaiseksi Campuksella joka pe klo 16. He on aivan mahtavia! Katsokaa taa linkki: http://www.youtube.com/watch?v=XUWfL32S5PA. :D Se on niin hauska!

Thursday, September 29, 2011

Emma 1 - Pulla 0

Taistelen joka aamu naita vastaan, kun nappaan kahvin luennolle. Ne maksaa noin euron ja ne on tosi hyvia. Tanaan hillitsin itseni, joten Emma 1 - Pulla 0.
Mulla oli aamulla historian luento, minne saavuin tyylikkaasti myohassa. Note to self: akateemisen vapauden lisaksi taalla ei tunneta akateemisen vartin kasitetta. Myohastymiselle oli hyva syy. Mun kahvi loppui elien, joten mun oli haettava kahvi ennen luennolle menoa. Amerikkalaiset rakastavat historiaansa. Proffa on todella hyva luennoitsija, selkea ja ajatuksia herattava. Opiskelijat vaikuttavat aidosti kiinnostuneilta. Suomalaiset opiskelijat (anteeksi nyt vaan) mita todennakoisemmin nukkuvat tai kirjoittelevat lappusia kavereilleen. Mina tein tuota jalkimmaista. Pari entista vaihtaria suositteli minulle historian kursseja, koska opetus ja taten kokemus historian opiskelusta on taysin erilaista kuin Suomessa. Historian kurssiin kuuluu kaksi massaluentoa viikossa ja yksi keskusteluryhma. Ensimmaisella keskustelukerralla saimme melkein riidan aikaiseksi, kun keskustelimme kenen vapauden puolesta me taistelemme tana paivana. Opiskelijat ottivat heti kantaa Irakin sotaan ja opettajan oli katkaistava keskustelu. Mielenkiintoista. Irakin sota on siis kuumaperuna. Luennon jalkeen tulin kotiin ja tein tortilloja lounaaksi mulle ja Allisonille. Nomnom.

Mun kakkutortilla. Lavastimme Allisonin kaden taustalle.

Mina ja mun saalittava rullausyritys. Tyylikkyyskertoimia korottaa mun kauniit hiukset ja kiiltava naama.

Wilderness survival kurssi alkoi eilen. Wilderness Survival on prerequisite eli edellytys muille outdoor-kursseille, joten se on suoritettava. Sanasta prerequisite on tullut kirosana kaikkien vaihtareiden kesken, koska kaikille kursseille on prerequisite. Se on arsyttavaa ensinnakin siksi, etta joudumme juoksemaan proffalta toiselle saadaksemme over writen prerequisitille. Toisekseen on arsyttavaa, etta sana prerequisite on vaikea lausua ja sita pitaa kayttaa koko ajan. Takaisin Wildernes waildernekseen... kurssi osoittautuikin varsin mielenkiintoiseksi. Opin eilen vaikka mita mielenkiintoista. Nailla leveyksilla suurin haaste on kuivana pysyminen, koska rannikon ja vuorten valissa sataa paljon. Daa. Toki pakkanenkin on ongelma, jos lahtee vuorille. Ensimmaisella kerralla kavimme lapi kehon lampotilan saatelya ja pukeutumista. En ole varma kaytanko oikeita suomalaisia sanoja, mutta ymmarratte varmaan mista puhun. Kavimme esimerkiksi lapi materiaaleja, jotka hengittavat ja lammittavat parhaiten. Kun muistatte, etta Cotton is rotten tai etta Cotton kills, paasette jo pitkalle. Tiedan suurin piirtein mita materiaaleja kannattaa kayttaa missakin, mutta en tiennyt miksi. Luennoitsija selitti miten materiaali toimii ja mihin lammittavyys perustuu.


Tulin juuri HRM luennolta, enka voi muuta sanoa kuin etta wau. Luento oli paras ikina! Proffa on niin nero. Taalla kaytetaan paljon osallistavia opetusmenetelmia ja tassa on nyt hyva esimerkki. Aiheemme tanaan oli management ja social philosophy. Professoreita pitaa muuten kutsua etunimella, ei ikina tittelilla tai sukunimella joten... Steve aloitti sanomalla, etta me aloitetaan pistareilla, jotta han saa tietaa, kuka on tehnyt laksyt. Luin toki matskut, mutta silti tuli sellainen olo, etta millainen tiukkis taa proffa oikeen on. Han jakoi vastauspaperit ja esitti kysymyksen: Kuvaile esimiestasi, joka on saanut sinut tekemaan parhaasi toissa. Teimme tyota kaskettya ja Steve kyseli kaikilta luonteenpiirteita tai ominaisuuksia. Kirjasimme ne taululle. Luonteenpiirteita ja ominaisuuksia olivat esim. luottavainen, innostava, ystavallinen, empaattinen ym hienoja englanninkielisia sanoja. Listasimme yhteensa noin 50 piirretta.

Taman jalkeen han selitti teorian nimelta Pygmalion effect. Teoriaan liittyy kasitys ihmisten kohtelusta, miten ihmiset kayttaytyvat ja kohdellaanko heita tavalla X eli negatiivisella suhtautumisella vai tavalla Y eli positiivisella suhtautumisella. Tama on todella yksinkertaistettu versio kokonaisuudesta. Pahoittelut niille, jotka tuntevat teorian. Steve esitti, miten ihmisiin pitaa suhtautua ja onko joissain tilanteissa parempi suhtautua toisella ja toisessa tilanteessa toisella tavalla. Lopulta han veti esiin ensimmaisen liitutaulun, joka todisti, mika tapa johtaa on parempi meidan mielesta. Samat luonteenpiirteet jotka loytyivat Y suhtautumistavan listasta loytyivat meidan opiskelijoiden listasta. Han siis todisti vaittamansa oikeaksi ja samalla me saimme osallistua ja oivaltaa, etta nainhan se on kaytannossakin.  Aivan viimeiseksi han kysyi, milta meista tuntui, kun han sanoi tekevansa pistarin, jotta han saa selville, kuka meista osaa asiansa ja kuka ei. Nerokasta. Kaikki totesivat, etta eihan se kivaa ollut. Pistariuhkaus edusti X suhtautumista. Eli Y on oikein.

Tanaan illalla meilla on pienimuotoiset illanistujaiset. Mina kutsun mun international friends eli Iidan, Kristinan ja saksalaiset pojat ja Allison kutsuu pari omaa amerikkalaista kaveriaan. Should be fun. Toivottavasti en kyllastyttanyt teita kuoliaaksi, koska haluan nahda teidat yhdeksan kuukauden paasta. Mun vitsit ei toimi englanniksi ja nyt ne ei meinaa toimia suomeksikaan. Yhyy. Nyt lahden Allisonin kans ostaan sapuskaa. Halit. :)

You know you are in Eugene if

...joka puolella pyorii opiskelijoita Oregon Ducks -logopaita tai -shortsit jalassa
...aamulla sataa aina
...pyorateita on enemman kuin autoteita
...opiskelijat sisustavat kotinsa keltaisilla kumiankoilla (Oregon Ducks -maskotti)
...yrityksen hallinnon seminaariin saapuu opiskelijoita kiimaliima- eli juoksutrikoot jalassa ja lisaksi he esiintyvat seminaarilaisten edessa, edelleen juoksurikoot jalassa (mina tein taman)
...opiskelutoverisi saapuvat luennolle pyorailyshortseissa ja lenkkareissa (tata en ole viela tehnyt)
...ymparillasi olevilla ihmisilla on jalassa joko Asicsit tai New Balancet
...joudut ostamaan kolikkopotkoja kaupasta, jotta voit pesta pyykkisi
...et meinaa millaan loytaa ruokaa missa ei lue "organic"
...oravilla on luonnottoman suuri hanta ja ne poseeraa sulle
...peura syo etupihalla istuttamiasi kukkia
...loydat joka paiva hamahakin huoneestasi
...loydat Niken logon mita ihmeellisimmista paikoista
...Opin kynsilakka maksaa 6 euroa
...tuntemattomat ihmiset tervehtivat sinua kadulla
...myyjat tervehtivat sinua kaupassa
...saat opintopisteita urheilusta
...voit opiskella sirkustaitoja yliopistossa
...yritat kysya kelloa, painoa, etaisyytta tai lampotilaa ja mikaan vastaus ei sano sulle yhtaan mitaan

Mulla oli eilen superkiireinen paiva. Juoksin luennolta toiselle enka kerennyt syomaan mitaan kunnollista luentojen valissa, koska vaihtoaika oli aina 10 minuuttia. Pitaa miettia ruokailu tarkemmin ensi viikolla, koska paansarkyhan siita seuraa, jos en syo. Ensin oli juoksukurssi, missa kaytiin lapi tekniikkaa ja otettiin aika mailin juoksusta. Mun aika oli ehka 7.42. Siita voi sit halukkaat laskea, et mika oli mun tuntinopeus kilometreissa. Ma en aio yrittaa. Olen niin sekaisin kaikkien mittayksikkojen kanssa. Ma etsin edelleen rahapussistani dollarin kolikkoa. Etta nain.

Juoksukurssi on todella hyodyllinen. Olen oppinut uusia lammittelytekniikoita ja miten varmistan hyvan juoksuasennon. Kovin syvallisiin asioihin ohjaaja ei paneudu. Han esimerkiksi neuvoi lammittelemaan aina ennen juoksua, koska se helpottaa juoksua ja estaa vammoja. Han ei selittanyt miksi nain on tai kertonut mika merkitys lammittelylla on verenkierron ohjaamiseen sinne missa lihakset tyoskentelevat ja taten lihasten hapen saantiin. Tama  kurssi painottuu siis juoksutekniikkan haltsaamiseen. Tama teksti tuntuu nyt tosi vaikeelta ja huonosuomelta, mutta koittakaa kestaa.

Juoksukurssin jalkeen jatkoin toisella urheilukurssilla eli kiipeilylla. Kurssi kestaa 10 viikkoa eli yhteensa 20 tuntia ohjattua kiipeilya ja hinta on 85 dollaria. Valineet kuuluvat kurssin hintaan eli todella edullinen paketti. Ja tasta hauskuudesta saa opintopisteen. Kurssin jalkeen saamme kiipeilla ilmaiseksi tiettyina aikoina. Aikas loistavaa. Opin solmut, valjaiden ja koyden kasittelyn seka huudot "on belay/off belay" jne. Kerkesin 10 minuutissa seuraavalle luennolle, mutta en kerennyt vaihtamaan vaatteitani.  UofOn yksi parhaista puolista on, etta melkein kaikki urheilevat. Joka toisella on urheilukuteet paalla, kun he menevat luennolle tai lounaalle. Urheilukuteilla tarkoitan lyhytlahkeisia shortseja tai juoksutrikoita ja T-paitaa. Voihan niin tehda Tampereellakin, mutta ei mulla ainakaan ole kaynyt mielessa menna gradusemmaan juoksutrikoissa tai pyorailyshortseissa. Saatikka viela esitella ryhmatyo luokan edessa samoissa vetimissa, joissa kaksi tuntia sitten juoksentelit ympari kenttaa. Mutta taalla voi. I love it. :)

Nyt syon oat mealini ja jouksen luennolle. Mulle kavi Monicat, koska menin kosteilla hiuksilla nukkumaan ja ilmankosteus on 95%. Ainakin mun huoneessa. Lovely. :)

Wednesday, September 28, 2011

Campussuunnistusta

Puuro porisee hellalla, horpin kahvia ja suunnittelen paivan kulkua. Oregonin yliopiston campus on todella kaunis kaikkinen tiilirakennuksineen ja puistoineen. Se on lisaksi laajalle levittaytynyt. Vaikka ma asun aivan yliopiston nurkalla ja mun ikkunasta nakee tien toisella puolella nokottavan yliopiston kyltin, kestaa luennolle matkustaminen campuksen toiseen paahan noin 15 minuuttia. Tasta voinkin hypata ongelmaani eli miten kerkean Recista Lillis Business complexin toiseen kerrokseen alle 10 minuutissa? Mulla on pyora, mutta lukon avaaminen kestaa kauan, koska se on yhdistelmalukko ja mulla on rahmakapalat. Lisaksi mulla on ensin kaksi tuntia urheilukursseja, joten olis varmaan hyva suihkata nopeesti ennen luentoa. Tama jaa nahtavaksi. :)

Ma joudun edelleen kantamaan campuksen karttaa mukanani, minne ikina meenkin. Periaatteessa kaikilla tiedekunnilla on omat rakennukset, mutta valilla luennot on ristiin rastiin. Dormit eli opiskelijoiden asuntolat ja ravintolat ovat myos campusalueen sisalla eli kaikki rakennukset eivat ole opetustiloja. Eilen mun kaikki luennot oli eri puolilla campusta. Historian keskusteluryhma oli luokassa, jonne mentiin katon kautta. Aika hauskaa. Suuren osan campusalueen pinta-alasta vievat kuuluisa Hayward field (yksi Amerikan kuuluisimmista track and field -stadioneista eli yleisurheilustadioneista, siksi lempinimi Tracktown USA) ja muut urheilukentat. Tampereen yliopisto "campus" koostuu kolmesta rakennuksesta. Tosin navigointi ei silti valttamatta ole helppoa siellakaan. Eipas kun neljasta. Unohdin kasvatustieteen laitoksen. Hehehehe. Taalla luentosalit loytyvat todella helposti, kunhan loydat oikean rakennuksen. Rakennukset on nimetty arvokkaasti: McKinzie Hall, Oregon Hall, Knight Library, Villiard Hall jne.

Campuksen kartta. Kaikki oranssinruskeet nylpyrat on rakennuksia ja vihree on nurtsia. :)


Viela pari sanaa kursseista, joilla olen. Cross-cultural business communication -kurssilla tapasin amerikkalaisen tyton, joka matkusti Suomessa viime kesana. Mika sattuma! Takaisin asiaan eli kaikilla kursseilla on ryhmatyo ja esseita. Lisaksi muutama valitentti ja pistarit. Proffat ovat aivan loistavia ja ryhmakoot pienia. Esimerkiksi HRM kurssi on verrattavissa aineopintoihin ja kurssilla on 25 opiskelijaa. Meilla kay vierailevia luennoitsijoita joka viikko. Olen ehka sanonutkin etta Nike on Eugenesta. Olin vahan pettynyt, kun kuulin, etta Niken edustaja ei tulekaan luennoimaan. Nike tekee luonnollisesti paljon yhteistyota UofOn kanssa, vaikka paakonttori onkin siirtynyt Portlandiin. Aina ei voi voittaa. Ei mulla nyt ollutkaan mitaan ammennettavaa noista opinnoista. Olen innoissani kaikista kursseista, se varmaan riittaa. Ma lahden nyt tekemaan laksyja kirjastoon. xoxo

Tuesday, September 27, 2011

Happy, happy!

Mulla on vakavia nahoissanipysymisvaikeuksia. Sain juuri tietaa, etta Katja ja Soile tulevat mun luo maaliskuussa 2012. Happy, happy, happy! Tervetuloa my darlings. :) Ma puolestani ostin lennot Nyciin eilen illalla. Matka-ajankohta on kaksi viikkoa ennen joulua. Lisaksi ma paasin kaikille kursseille joille halusin. Jouduin tanaan viela anomaan oikeutta yhdelle Business administrationin kurssille, koska se on rajattu paaaineilijoille. Kaikki meni hyvin ja lukkarini nayttaa nyt talta:

Ma:  Jog-Run 13-14 Cross-cultural business communication 16-18
Ti: American history lecture 8.30-10 American history discussion 14-15 Human resources management 16-18
Ke: Jog-Run 13-14 Rock-climbing 14-16 Cross-cultural business communication 16-18 Wilderness survival 18-20
To: American history lecture 8.30-10 Human resources management 16-18
Pe: I'm going freeeeeeeeee... ;) Heheeeee.

Suoritan yhteensa 15 crediittia. Homma menee niin, etta jokaista luentotuntia kohden tulee tehda 2,5 tuntia itsenaista tyoskentelya. Proffat antaa niin paljon laksyja, etta tuo 2,5 tuntuu lyhyelta ajalta. Sain viimeksi laksyja lukiossa. Tai siis TEIN viimeksi laksyja lukiossa. Kai niita joiltain kursseilta Tayssakin saa. Mun kolme kurssia tarkoittaa noin 30 h itsenaista tyoskentelya. Vaihtarina olo amerikassa ei siis ole party partya vaan todellista opiskelua. Lisaksi kaikkiin kursseihin kuuluu pistareita ja valitentteja. Hyvastit akateeminen vapaus (lue: Emman tekosyy istua alakuppilassa tuntikaupalla tekematta mitaan).

Eras turhauttavimmista ja arsyttavimmista asioista on kurssikirjat. Ne pitaa ostaa. Ja ne maksavat todella paljon. Paasaantoisesti niita ei saa kirjastosta tai jos saa, niin niita on yksi kappale. Tasta saankin aasin sillan amerikkalaisen ja suomalaisen yliopiston eroihin. Opiskelijat maksavat taalla jokaisesta opintopisteesta, vakuutuksista ja viela lisaksi kirjoista. Kurssikirjat maksavat 80-150 dollaria ja kirjoja on 1-2 per kurssi. Yhden vuoden kirjat maksavat noin 1500 dollaria. Lisaksi tulostaminen maksaa. Ruoka kampuksella on saman hintaista kuin missa tahansa ravintolassa eli opiskelijoille kallista. 

Suomessa me maksamme nimellisen korvauksen Tamyn jasenyydesta ja Ythsn palveluista. Me saadaan tulostuskiintiot, kirjat ilmaiseksi lainaamalla ja lounastamme 2,5 eurolla. Ja mika parasta, valtio maksaa meille opintotukea ja asumistukea. Ma manasin viela kesalla, etta Tamyn vuosimaksu on vaan kallistunut ja kallistunut. No johan se onkin kallis... noin 100 euroa. Taalla opiskelijat pulittavat vuosittain lukukausimaksuista ja kurssikirjoista 30 000 dollaria. Me Suomalaiset olemme aarimmaisen etuoikeutettuja sanon mina. En ole enaa edes kehdannut puhua meidan koulutusjarjestelmasta, silla en halua kuulostaa prassailevalta. Seka vaihtarit etta amerikkalaiset ovat olleet aivan ihmeissaan kaikesta mita olen kertonut. Sandinaavit ovat ainoita, jotka eivat pyorittele silmiaan.

Olen nyt istunut Lillis Business Centerin kahvilassa tekematta mitaan 1,5 tuntia. Tama rakennus on muuten todella hieno, punaista tiilta ja lasia. I like. Lounastan Kristinan kanssa klo 12. Taman jalkeen yritan tehda laksyt. Itku.

Monday, September 26, 2011

What is up with the food!?

Ensimmainen juoksutuntini on nyt ohi. Tulin lounastamaan ja kuluttamaan aikaa campuksen Starbucksiin. Samassa tilassa on Quiznous niminen ravintola, mista sain kanasalaatin, leivan ja veden 3,5 eurolla. Todella hyva hintalaatusuhde. Salaatit on taalla tosi hyvia, mutta kaikki lilluu majoneesissa. Pyysin nyt ekaa kertaa kastikkeen erikseen. Ainut pikaruokaketju johon olen taalla tykastynyt, on Oregonilainen Cafe Yamm.

Sit otsikon aiheeseen elikka ruokaan. Mun gouda homehtui viimeinkin. Ma en tajua miksi mun ruoka ei pilaannu. Mun maito on ollut jaakaapissa yli viikon ja se on edelleen hyvaa. Paahtoleipa sailyy kuukauden, vaikka onkin organic-merkilla varustettu. Mun turkkilainen jogurttini on kaksi viikkoa vanhaa, eika ole mennyt miksikaan. Ja sitten nuo hedelmat. Banaanit sailyy sopivan vehreina viikon ja mandariinit kuukauden. Suomessa joudun ostaan banaanin joka paiva, koska muutoin ne kypsyy paivassa makeiksi ja allergisoivaksi. Mandariineista taas tulee golfpalloja. Joten, kysyn uudestaan: what is up with the food!? Makin sailyn varmaan hyvin, kun syon tata ruokaa.

Ehka kerroinkin jo, etta taalla on paljon orgaanista ruokaa ja paljon erilaisia ruoka-kauppoja. Trader Joe's on todella erikoinen orgaanista ja lahiruokaa myyva edullinen ruokakauppa. Kiva on luomuruokakauppa. Market of Choise on oregonilainen, hieman kalliimpi, mutta valikoimaltaan paras ruokakauppa. Mua lahinna on Safeway, joka on normaali ja edullinen ruokakauppa. Lisaksi taalla on 7/11 ja monia erikoisempia kuten Food outlet (don't ask how that works) ja Costco, mista saa kaikkea halvalla, kun ostaa suurissa erissa. Aika tylsaa tekstia, mutta kerroinpahan kuitenkin. Nyt lahden luennolle. No pics this time. Sorry. :)

School starts today

Orientaatiohompotykset ja lomailu on nyt ohi. Koulu alkaa tanaan. Sateet alkoivat onneksi jo eilen ja nyt pitais sit sadella yhtajaksoisesti maaliskuulle asti. Mun ensimmainen oppitunti tanaan on juoksu. Eugenehan on lempinimeltaan track town USA. On siis erittain sopivaa, etta menen juoksukurssille ekana. Sit illalla on Cross-cultural business communication -kurssi. Nyt pitaakin... siis saan skypettaa Julian ja Tuikun kans. Halit. :)

Btw, taalla on kuvia sielta raftingista: http://jalbum.net/de/browse/user/album/1048703/. Meidan kuvat on yksin kanotoivan miehen jalkeen. Enjoy! Varsinkin meidan ilmeet on nakemisen arvoisia.

Saturday, September 24, 2011

Whitewater rafting at McKinzie river

Olimme tanaan rafting eli koskenlaskua kumiveneella McKinzie joella noin 40 minuutin ajomatkan paassa Eugenesta. Rafting oli mahtavaa! Olimme joessa noin viisi tuntia ja lounastimme jylhissa maisemissa joen pientareella. Vesi oli hyytavan kylmaa ja taysin kirkasta. Joen molemmin puolin nousi korkea metsa ja edessa ja takana siinsivat vuoret. Kastuimme heti ekoissa kuohuissa, mutta sehan ei menoa haitannut. Osa hyppi paateista jokeen ja osa veti kavereita mukanaan. Puolessa valissa loysimme kaatuneen puunrungon, jolta halukkaat saivat hypata jokeen. Mina ensimmaisten joukossa. Vaihtelimme paikkoja paatissa ja mina ja Kristina otimme myos "kapteenin paikan" paatin peralta. Sain huutaa oikeaa ja vasenta ja melokaa, melokaa! Mahtava yhteishengen nostatuslaji. Loppuhuipennus oli 4/5 tason kuohut reitin lopussa. Meloimme Kristinan kanssa edessa, vesi loiskui paalle jokaisen tyrskyn kohdalla ja paatti keikkui ylos alas. Ja pulitimme tasta hauskuudesta 22 dollaria, joka sisalsi varusteet ja naposteltavaa ennen ja jalkeen. Ensi kerralla haluan menna yksin omalla pikkukanootilla. Kuuluisat viimeiset sanat.

McKinzie joki oli kirkkain ja kylmin joki, missa olen pulikoinut.

The international student boat eli Ruotsi, Saksa, Englanti, Meksiko, Suomi ja kapteenimme Beaver.

Hyppy hyytavaan veteen. Vesi on kylmempaa kuin rauhaniemessa.

Loppu hyvin, vaikka oonkin likomarka. :)


Taman illan suunnitelmat ovat viela auki. Olen aivan poikki melomisesta ja auringossa olosta, joten saataamme hengailla vaan kotona. Ihanaa. :) Ai niin, se hiusjuttu. Mullahan on vaaleat, huokoiset hiukset, jotka imee kaiken itseensa ja takkuuntuu. Taalla vesi on niin kovaa ja putket niin tyhmat, etta vesi varjaa mun hiukset nopeasti tunkkaisen variseksi ja lopulta vihreaksi. Jos hiuslaatu on silea tai hius on tumma, ei tata ongelmaa valttamatta ole. Ostin shampoota, joka neutraloi kovan veden vaikutuksen.

Ai niin, viela yksi hauska juttu. Ma olen taas oma itseni eli koheltaja. Onnistuin irottamaan pyorastani ketjut kahdessa paivassa. Matz laittoi ne tanaan paikalleen koskenlaskun jalkeen. Ma valittelin, etta vitsi kun mulla ei ole vaihteita, arsyttavaa sutkuttaa yhdella vaihteella. Matz sanoi mulle, etta onhan sulla. Vaihteen vaihto vaan tapahtuu eri tavalla ja eri paikasta kun mun vanhan pyoran vaihteet. Ma en siis tiennyt, etta mulla on vaihteet! Tattadaa! :D Miksi tama ei yllata mua. Lisaksi kaadoin yliopistolla ensin oman pyorani, sitten toisen pyoran ja sitten viela kolmannen, kun yritin nostaa sita toista. I'm so much fun! Hugs.

Shopping and Bdayparty

On lauantaiaamu ja klo on 7.09. Valvoimme Allisonin kanssa puoli kahteen asti. Istuimme keskella yota keittion poydan aaressa, mutustimme jaateloa suoraan purkista ja juttelimme maailman turhimmista asioista. Allison jarjesti ystavalleen yllatyssynttarit aiemmin illalla. Allison ja hanen lahimmat ystavat olivat laittaneet ruokaa, leiponeet ja koristelleet asunnon kauniisti. Soimme, soimme ja soimme. Ainut outo juttu oli synttarisankarin reaktio. Han ei ollut iloinen yllatysjuhlistaan, pikemminkin narkastynyt. Tama tietenkin harmitti kaikkia, jotka olivat osallistuneet jarjestelyihin. Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut, tytoilla oli hauskaa ja mina sain tutustua Allisonin kavereihin.

Kynttiloiden sytytys
Lahden tanaan Outdoor program nimisen organisaation jarjestamalle white water rafting -tripille eli laskemaan koskea. Olen aivan pahkinoina! En ole tehnyt moista aiemmin. Taksi paivaksi on luvattu taas helletta, joten McKinzie riverin hyytavan kylma vesikaan ei haittaa menoa. Ohjaajat varoittelivat meita kylmasta vedesta ja matkan ohjeissakin luki, etta could water swimming skills are required. Haloo, olen uinut avannossa ja ramppasin koko kesan youinneilla rauhaniemessa. Lisaksi olen jo kahlannut siina joessa, joten tiedan etta kylmaa on.

Olin eilen ensimmaista kertaa shoppailemassa ostoskeskuksessa kaupungin laidalla. Sutkuttaminen vaihteettomalla pyoralla kesti noin 20 minuuttia. Betoninen pyorailytie seuraa kaupungin halkovaa jokea aina ostoskeskukselle asti. Matkalla nain kauniita viheralueita ja pauhaavan joen. Ostoskeskus Valley river center ei ole kovin suuri, mutta siella on juuri sopivasti kaikkea. Ostin viimeinkin hajuveden, jota kavin suhauttelemassa Sokoksella lahes paivittain. En raaskinut ostaa Suomesta, mutta taalta raaskin. Lisaksi ostin urheiluvaatteita, tennarit, shamppoon, joka estaa hiuksia vihertymista (avaudun tasta toiste), pyyhkeita ja liinavaatteita. Nyt mulla on kaikki mita tarvitsen, paitsi reppu. Loysin viisi laukkua, jotka haluan. Mutta en ostanut. Hyva Emma. Matkalla tormasiin suuriin hanhilaumoihin.

Hanhia etupihalla

 Viela yksi hauska juttu. Allison naureskelee mulle ihan katketakseen, kun molayttelen vahingossa holmoja juttuja. Taallahan sanotaan aina, etta have a good one, kun sanotaan heipat. Jostain syysta ma onnistun aina vaihtamaan tuon sanan good joksikin muuksi. Eli have a nice one on ok, mutta have a great one ei ole. Lisaksi jono on ihan vaan line ja mina kaytan sanaa queue. Ma opin Allisonilta ihan hirveesti. Eilen sain myos palautetta aksentistani. Kojumyyja sanoi, etta aksenttini on sopo eli toisin sanoen en ole kovin uskottava. Allison osaa matkia minua, mutta mina en osaa matkia hanta. Ruotsalaisen Kristinan puhe kuulostaa minun korvaani silta kuin han laulaisi englantia. Minakin kuulostan Allisonin mukaan hieman laulavalta. Oli miten ole, parasta on se, etta aksenttini ei haittaa. Ainakin kaikki tapaamani Eugenelaiset ovat kiinnostuneita ja ystavallisia, kun huomaavat, etten ole natiivi.

Kaikkein vaikein kieleen liittyva asia tahan mennessa on ollut vitsailu ja sarkastisten kommenttien heitto. Te tiedatte milla tavalla mina vitsailen. Englanniksi se on todella vaikeaa ja turhauttavaa. Vitseista puheen ollen, mun pyorasta irtos ketjut. Mulla oli siis pyora kaksi paivaa ja ma onnistuin "rikkomaan" sen. Ma tein saman tempun Julian pyoralle just ennen kun tulin tanne. Katsotaan, josko saisin ne itse paikoilleen. Nyt vaihdan ylleni vaatteet, jotka saavat kastua ja lahden laskemaan koskea. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Friday, September 23, 2011

Koti-ilta

Vietin tanaan koti-iltaa seuranani Ben&Jerry ja Allison. Allisonin kanssa on todella mielenkiintoista jutella amerikkalaisista ja amerikkalaisesta kulttuurista.  Lisaksi on todella mielenkiintoista ja avartavaa kuulla, millainen kasitys Allisonilla on skandinaaveista ja suomalaisista. Han kertoi minulle, etta kuvitteli minut vaaleahiuksiseksi ja sinisilmaiseksi. That's me. :) Tanaan juttelimme esimerkiksi siita, etta mina olen todellinen alkuperainen suomalainen, mutta Allison taas on sekoitus Irlantia, Portugalia ja paria muuta.

Tama paiva kului taas urheilun merkeissa. Ensin kavin Recissa tekemassa krossari+juoksureenin. Kuten jo aiemmin kerroin opiskelijoiden Recreation centerissa on kaikki mita voit kuvitella. Lisaksi Recin vieresta loytyy monta pelikenttaa, joista beach volley -kentta on ehdoton suosikki. Juoksin tanaan sisalla sisajuoksuradalla, joka kiertaa urheiluhallin reunoja pitkin toisessa kerroksessa. Hyva muuten, mutta polvissa alkoi tuntua jatkuva kaantyminen vasemmalle. Taman jalkeen menimme taas pelaamaan lentopalloa. Olen tuskastellut urheiluvaatteitteni kanssa, koska taalla on niin kuuma. Tanaan kavin ostamassa shortsit, joita kaikki U of O opiskelijat kayttavat. Ja kaikilla oikeasti oli tallaiset shortsit Recissa. Ihanaa, kun saa olla osa massaa. Nyt nukkumaan. Heippa!


Viikon pukeutumisvinkki: shortsit on mukavan viileet.
Soimme lounaaksi frozen yogurttia. Tassa lisukevaihtoehtoja. Hinta maaraytyy annoksen painon mukaan.

Lisukevaihtoehto: minimuffinsit.

Thursday, September 22, 2011

I have a bike!

Mulla on viisi minuuttia aikaa, joten nopea paivitys. Mulla on pyora! Se on niin makee, etta en kesta. :) Eilen pelasimme noin 5 tuntia lentopalloa campuksella. Illalla kutsuimme Allisonin kanssa mun vaihtarikavereita meille. Juttelimme ja pelasimme truth or darea. Osa porukasta lahti hause partyihin ja me loput juttelimme neljaan asti aamulla. Osa jai yoksi ja aamulla meilla oli oat meal party Kristinan ja Allisonin kanssa. Ma keitin puuroa ja miksasimme omat puurot banaanilla, pahkinoilla, rusinoilla... you name it. Oikein mukavaa siis. :) Nyt pakko menna! Enemman ensi kerralla! Ciao!

Mina ja saksalaiset vastaan Kristina ja saksalaiset.


Miun pyora!

Tuesday, September 20, 2011

Kursseille rekisteroityminen ja muuta mukavaa

Maanantaina minulla oli tapaaminen oman laitokseni opintoneuvojan kanssa. Me vaihtarit saamme opiskella mita vaan, jos kursseilla on tilaa. Mun tilanne on kuitenkin vahan eri, koska olen Treen yliopistossa maisterivaiheessa ja taalla olen kandi eli undergraduate tasolla. Kandia tehdaan taalla nelja vuotta. Mulla alkaa nyt viides opiskeluvuosi, eli mun pitais paasta syventaviin opintoihin. Mun pitaa kuitenkin tayttaa tietyt patevyysvaatimukset JA anoa oikeutta opiskella PPPM (Planning, public policy and management) paaaineena. Todella sekavaa. Mun pitaa siis laittaa sahkopostia, kysella mita kursseja mun pitaa viela tehda ja ehka saan ensi periodiin syventavia.

Menin intoo piukassa tietokoneluokkaan tekemaan kurssivalintoja. Mika saataaminen ja vaantaminen niiden kurssien kanssa onkaan. Sain haluamani urheilukurssit eli juoksun ja seinakiipeilyn. Lisaksi amerikan historian kurssille paasi helposti. Mutta ne mun oman paaaineen kurssit. Toinen kursseista oli jo taynna ja toiseen vaaditaan suostumus joltain ihmiselta laitoksella. Kirjoittelin siis sahkoposteja ja etsin vaihtoehtoisia kursseja, jos en saa haluamiani. Ruotsalaiselle tytolle Kristinalle kavi samoin. Kaikki hanen haluamansa HR-kurssit ovat taynna, joten han aikoo opiskella piirrustusta ja wilderness survivalia. That's pretty cool too!

Vintageliikkeen helmia, tyylikasta ja kaytannollista.

Kurssivalintakauhuepisodin jalkeen lahdin Kristinan kanssa kahville Sturbacksiin. Kiertelimme vintage- ja urheiluliikkeissa. Palasimme viidelta campukselle kuuntelemaan Opiskelijajarjestojen esittelya ja katsomaan elokuvaa the Goonies. Se on kuvattu taalla rannikolla, joten vuokratkaa ihmeessa, niin naette millaista taalla on. :) Elokuvan jalkeen kerasimme porukan, ja lahdimme katsomaan kahden saksalaisen pojan taloa. He jakavat suuren omakotitalon amerikkalaisen pojan kanssa. Hengailimme ja joimme olutta. Still need to do some work on that. Keittiossa oli suurin mikro ja suurin keraaminen liesi mita olen ikina nahnyt. Ja jaakaapin ovesta saa jaapaloja tietenkin. Saksalaiset on todella kohteliaita. Jos seisomme vieressa, he vaihtavat kielen heti englanniksi. Se on toki kohteliasta myos heidan kamppista kohtaan. Saksalaisia on taalla aika paljon. En osaa edes kuvitella, etta millaista olisi olla kahdeksan suomalaisen ja parin muumaalaisen kanssa samassa tilassa. Puhuttaisko me englantia keskenamme? Hyva kysymys.

Matkalla keskustaan pysahdyimme ikuistamaan Eugenen vilkasta yoelamaa. Authors note: tama on sarkastinen kommentti.

Lahdimme puolen yon aikoihin viela keskustaan katsomaan, josko jokin pubi olisi auki. Osa porukasta halusi ruokaa, mutta vain drive-in oli auki. Ilman autoa et voi tilata. Onneksi olemme amerikassa, joten autokaistalta juuri poistunut mies huikkasi pojille, etta he voivat hypata hanen autoonsa ja han ajoi drive-iniin uudestaa heidan kanssaa. Ma yllatyn joka paiva siita miten ystavallisia ja avuliaita ihmiset ovat taalla. Kavimme yksilla pubissa. Kokeilimme paikallisen panimon olutta, mutta se maistui oudolta. Muiden mielesta siis, ei pelkastaan mun mielesta. Kotiin paasin talla kertaa autolla. Yliopiston lukukausimaksuilla katetaan taksi/saattopalvelu, jotta opiskelijoiden ei tarvitse kulkea yksin kotiin. Puhelinsoitto ja sut noudetaan tai saatetaan kotiin. Talla kertaa he olivat sattumalta pubin edessa. Mulla ei ole sita numeroa, mutta se on mun to do listalla.

Meilla on edelleen orientaatiojuttuja, mutta ne on lahinna ekavuostisille opiskelijoille suunnattuja. Menen lounaalle tuutoreideni kanssa klo 12 ja taman jalkeen menen tutustumiskierrokselle kirjastoon. Illalla on peli-iltamat samassa paikassa, missa katsoimme eilen elokuvaa. Should be fun. Hyvaa yota pallerot. :)

Sunday, September 18, 2011

Perfect Sunday


Aloitin aamuni banaanipahkinapuurolla. Kuulostaa hassulta, mutta se on niin hyvaa! Musta on tullut viikossa puuromestari. Suomessa keittelen puuroni mikrossa, tavallisilla tai pikahiutaleilla. Puuro on valmis alle viidessa minuutissa ja se on aina vetista, vaikka sille tekis mita. Taalla valitsin ryynikauran. Puuro on niiiiiiiiiin hyvaa. Miksi en ole tajunnut aikaisemmin, etta mun pitaa ostaa ryyneja, jotta puuro maistuu hyvalta! En enaa ikina osta peruskaurahiutaleita. Yok. Lisaksi uusi paras ystavani kaasuhella on niin nopea ja tehokas, etta kaikki ruoka ja kahvi valmistuu kaden kaanteessa. Aamupalani kruunaa ruskaretkimuki, jonka sain Soilelta. Thank you my love! Keittelen sulle sit elamasi parhaat puurot kun tulet. Tama aamu oli erityinen myos siksi, etta skypetin ekaa kertaa aiskan ja siskon kanssa.

Klo 12 menin kaikkien kv-opiskelijoiden kanssa picnicille suureen puistoon keskustan ulkopuolella. Dave ja Linda olivat siella myos. Meilla oli taas todella hauskaa. Soimme jalleen kerran herkullista ilmaista ruokaa ja tutustuin taas uusiin ihmisiin. Opiskelijat kokosivat joukkueita ja hontsaysporukoita, ja pelasivat jalkapalloa, sulkkista ja lentopalloa. Mina, kaksi rutsalaista tyttoa ja yksi saksalainen poika pallottelimme noin tunnin. Ilma oli tukalan kuuma. Kaikki puhuvat koko ajan, etta ilma muuttuu ja kohta on kylma. Tahan mennessa olen nahnyt vain auringonpaistetta. Toivottavasti sita riittaa ensi viikonloppuun asti, koska silloin menen canoeing and hiking!

Picnicin jalkeen menin ruotsalaisen tyton kanssa campuksen urheilukentalle istuskelemaan ja nauttimaan viilenneesta ilmasta. Ennen kotiin menoa poikkesimme Safewayssa eli lahimmassa ruokakaupuassa. Valikoima on todella hyva, vastaa Herkkua. Ainut asia, mita minun oli vaikea loytaa on paseraattu tomaatti.  Valikoimassa on paseerattua tomaa, jossa on valmiiksi suolaa ja mausteita. Mutta sehan ei mulle kelpaa, koska olen ronkeli. Tomapyretta oli, joten silla on mentava. Asiointi ruokakaupassa on taalla joka kerta ihana kokemus. Myyjat ovat todella avuliaita, tervehtivat aina ja juttelevat niita naita. Lisaksi Oregonissa on oma ruokakauppa Market of Choise. Voisin verrata sita Hesan Herkkuun. Sielta saa aivan kaikkea, paljon luomua ja lahiruokaa. Suomalaista juustoa ja rahkaa on valikoimassa myos. Taalla on todella helppo syoda terveellisesti, jos kokkaa itse. Tosin "terveellinen ruoka" on lahes samanhintaista kuin Suomessa. Campuksella on monta ravintolaa ja lounaan saa 3,5-6 eurolla. Olen tahan mennessa kokeillut paria paikkaa ja suosikkini on HolyCow. Siella saa koota itse salaatin ja lautanen punnitaan.

Nyt nukkumaan, etta jaksan herata huomenna ajoissa. kurssivalinnat tehdaan huomenna ja ennen sita mun pitaa kayda kyselemassa miten saisin graduate tason kursseja vaikka olen undergrad. Mukavaa viikkoa kaikille! Pus och kram.

Go Ducks!


Olin tanaan ensimmaisessa jalkapallopelissa. Lahes 60 000 ihmista keraantyi Autzen stadiumille kannustamaan kotijoukkuetta voittiin. Hieman eri mittapuitteet kuin Tampereella. U of O opiskelijoille on varattu 2000 ilmaista lippua ja heille on omat katsomot. Pelia seurattiin seisaaltaan ja kannustushuutoja tehtiin koko ajan. Ja kaikilla oli tietysti Oregon Ducks t-paita ja muuta teemaan sopivaa assaa. Olin toissa kesana seuraamassa Kalevan kisoja ratinassa ja voin todeta, etta hieman eri kaliiperia tama touhu taalla. Kokemus oli ainutlaatuinen, mutta en ymmarra pelia ollenkaan. Pelaajat seisoo viivoilla, valilla pallo heitetaan, valilla potkitaan ja sitten pelaajat juoksevat toistensa paalle kasaan. Eras itavaltalainen poika selitti minulle pelin saannot erittain selkeasti, mutta silti... I just don't get it. Lisaksi vahaa ennen first halfia score oli me 35 - minnesota 7. Ei kovin yllattava peli. Lahdin puoliajan jalkeen, niin kuin monet muutkin.

Pelin jalkeen hoidin pankkiasioita online. On se Nordea vaan niin kiva kaveri. Ensin ne sanoo, etta kaiken voi tehda online ja sitten kun yritat tehda, niin ruutuun ravahtaa "tapahtuma edellyttaa varmennusta puhelimitse, soita seiraavana pankkipaivana". Illalla menin kv-opiskelijoiden bileisiin campukselle. Kv-opiskelijat voidaan jakaa kahteen ryhmaan: vaihto-opiskelijoihin ja koko tutkintoia tekeviin opiskelijoihin. Paaosin kaikki eurooppalaiset opiskelijat ovat vaihtareita ja mun ikaisia. Muut taas ovat koko tutkintoa tekevia tai transfer-opiskelijoita eli toisesta amerikkalaisesta yliopistosta tulevia kv-opiskelijoita.  Nama muut eli tutkintoa tekevat opiskelijat ovat paaasiassa aasialaisia ja noin 19-v. Taallahan ei paase baariin, jos on alle 21 eli me vaihtarit paasemme ja koko tutkintoa tekevat eivat paase. Todella karkea yleistys, mutta patee suureen osaan porukasta.

Luonnollisesti olen nyt tutustunut vahan paremmin eurooppalaisiin vaihtareihin. Lahdimme vaihtariporukalla syomaan ja pubiin. Hauskaa oli. Opettelin juomaan olutta. Still need to do some work on that... Kavimme tanssilattialla pyorahtamassa ennen kotiinlahtoa. Taalla soi kaikki samat biisit kuin Suomessa. Ensimmaisen kerran koin haikean hetken, kun muistelin miten hauskaa on tanssia omien kavereiden kanssa. Taalla tanssiminen on sita, etta mies seisoo ja nainen hinkuttaa. No thanks. Yksi saksalaisista pojista saattoi minut kotiin, koska taalla ei saa kuljeskella yksinaan. Campuksella on myos kotiinsaattamispalvelu, jota yllapidetaan opiskelijoiden maksamilla lukukausimaksuilla. Eli ei tartte huolia, saattajia loytyy. :) Huomenna Dave ja Linda tulee hakemaan mua ja me mennaan picnicille kaikkien kv-opiskelijoiden kanssa. Good night my loves!

Friday, September 16, 2011

Svenska tjejer osv


Aamulla oli pakollinen orientaatio vaihto-opiskelijoille (lue ilmaista aamupalaa). Nomnom. Taman jalkeen lyottaydyin yhteen kahden ruotsalaisen tyton kanssa. Kavimme tutustumassa opiskelijoiden liikuntakeskukseen Reciin. Siella on kaikki mahdollinen: juoksumatot, krossarit, pyorat, punttisali tai oikeastaan punttihalli, uima-allas, erilaisia monitoimisaleja, sisajuoksurata, kiipeilyseina ja valinevuokrauspalvelu. Saan joka kerta pyyhkeen lainaan veloituksetta. Mahtavaa! Immuniteettiasiat ovat myoskin kunnossa eli voin rekisteroitya kursseille maanantaina.

Hengailin ruotsalaisten ja saksalaisten kanssa hela dagen. Ja yksi itavaltalainen myos. Illalla menimme syomaan porukalla. Yritimme jatkaa iltaa baarissa, mutta kaikilla ei ollut passia mukana, joten ei onnistunut. Ruotsalaiset tytot saattoivat minut kotiin klo 21. Ollaan me vaihtarit niin hurjaa porukkaa. :) Huomenna ohjelmassa on Saturday market med svenska tjejer ja jalkapallopeli Ducks - Missouri state. Viime pelissa oli noin 57 000 katsojaa. Vertailun vuoksi Ratina vetaa noin 17 000 katsojaa. Eugenessa on noin 150 000 asukasta, joista yli 20 000 on opiskelijoita. Huomista odotellessa. Mulla on keltainen t-paita, jossa lukee Oregon Ducks. Wuhuu!

Seuraavaksi tylsaa opiskelujuttua, jota ei tarvitse lukea. Olen jo miettinyt mitka kurssit otan: yhden omalta laitokseltani, jonka nimea en muista, amerikan historian 1 kurssin, international business communcation -kurssin ja management in plaplapla -kurssin. Olen todella perehtynyt tahan hommaan. Lisaksi teen urheilukursseja, joista saa opintopisteita. Vaihtoehtoja on salsa, jazz, hiphop, baletti, kaikki mahdolliset joukkuepelit, seinakiipeily, juoksu, voimaharjoittelu, sukellus, uinti, kaikki mahdolliset joogat ja paljon muuta. En ossoo paattaa.

Kavelimme tanaan campuksen urhelukentan ohi ja pysahdyimme katsomaan orkesteriharjoituksia. Huomenna pelissa naemme tuottivatko harjoitukset tulosta. Nyt unten maille, koska kello on jo 10.45 pm ja on perjantai-ilta. Nim. super vassykka

Thursday, September 15, 2011

To go, ei take away

Istuskelen Starbucksissa keskustassa. Aamun orientaatio oli aika turha minulle, koska siella kasiteltiin opiskelutaitoja ja kulttuuriin sopeutumista. En usko, etta sopeutuminen on ongelma. Oregon ja Suomi ovat hyvin samanlaisia, paitsi etta taalla kaikki on isompaa: havunneulaset, talouspaperi, maitotolkki, you name it. Lisaksi kielitaitoni on todella hyva verrattuna esimerkiksi aasialaisiin opiskelijoihin. Kv-opiskelijoihin on todella helppo tutustua ja kaikki ovat olleet ystavallisia. Suurin osa heista on minua nuorempia. Tapasin tanaan perulaisen pojan, joka on 17-vuotias. Eras itavaltalainen poika taas selitti minulle, etta han on aika vanha, mutta tekee silti kandiopintoja. Taa poika on 23-vuotias. Great! :) Buffetjonossa tutustuin ruotsalaiseen tyttoon, joka on 25-vuotias. Helpotus. Kaikki Eurooppalaiset opiskelijat puhuvat loistavaa englantia. Olen tajunnut taalla, etta sanavarastoni on paaosin brittienglantia, mutta aksenttini on amerikkalainen. Puhun siis aika hassusti. Kaikki paikalliset ovat olleet ihmeissaan, kun kerron, etta meidan telkkarissa pyorii paasiassa amerikkalaisia tv-sarjoja. Opin tanaan, etta amerikassa take away on to go. Remember that when you come here!

Pakko viela jakaa pankkitilinavaamiskokemus, koska se oli todella positiivinen. Kavelin pankkiin, nainen tuli kysymaan minulta miten han voisi auttaa. Sanoin, etta tarvitsen tilin. Han selitti ystavallisesti minulle vaihtoehdot, mina valitsin ja juttelimme niita naita samalla, kun han kirjasi tietoni koneelle. Taman jalkeen han pyysi minua valitsemaan pin-koodin. Lopuksi han ojensi minulle uuden debit-korttini ja toivotti hyvat paivanjatkot. Sama Suomessa: menen pankkiin, valitsen kortin, pankkitati kertoo, etta verkkopankkitunnukset on noudettavissa kolmen kuukauden paasta konttorista, pin tulee postissa viikon paasta ja kortti kahden viikon paasta. Nakemiin. Credit union bank 1 - Nordea 0.

Kapottelen tasta kaupan kautta kotio. Tarttee ostaa lamppu ja laatikoita hyllylle. Ai niin! Ben & Jerry maksaa 3 euroa ja sita saa myos jattikokoisena. Julia, mulla on iso pakastin. Ostan sulle vaikka kaksi. ;) Btw, mun uusi osoite loytyy fbsta.

Oma koti ja netti

Huoh mikä päivä. Orientaatio alkoi tänään eli tutustumista ja seremonioita. Kv-opiskelijoita taitaa olla reilut 1500, että tutustumista saa varmaan tehdä jatkossakin. Suurin osa opiskelijoista on Aasiasta ja Euroopasta oli noin 150. Muutin orientaation jälkeen omaan kotiin, eli luhtitalotyyppiseen kolmioon aivan yliopiston nurkalle. Kämppikseni Allison on todella avulias, hauska ja itsenäinen. Kämppä on loistava sekä sijainnin että varustelun suhteen. Meillä on tiskikone (?!) ja todella suuri kaasuhella. Huoneeni on täysin erillään muusta asunnosta, eli miulla ei ole seinänaapureita millään suunnalla. Vuokra kaasuineen ym laskuineen on 510 $. Hyvä diili siis. Huomenna ohjelmassa on aamupala klo 8 ja sitten jotain mihin mun ei kai tarvitse osallistua.

Heräsin viime yönä viiden aikoihin, enkä saanut unta. Aloin lueskella Julian antamaa kirjaa ja mulle tuli mukava olo. Kiitos rakkaat ystävät, äiti ja sisko kauniista sanoista. <3 Erityiskiitos keskiaukeaman jutusta, se saa aina hymyn huulille. Päivitin osoitteeni fbiin. :) Nyt nukkumaan. Öitä!

Tuesday, September 13, 2011

I'm here!

Lapparissani ei ole wifia ja kaikki kayttavat sita, joten en ole voinut kirjoitella kuulumisia. Teen sen nyt lyhyesti ilman aan pisteita. Mista aloittaisin.. olen ollut Eugenessa yhteensa kolme paivaa. Olen asunut Daven ja Lindan luona huoneessa, jossa on oma sisaankaynti, pesuhuone ja suurin sanky ever. Dave ja Linda ovat uskomattoman vieraanvaraisia ja ystavallisia. Olemme nauraneet monet naurut ja keskustelleet vaikka mista. Olen oppinut kolmessa paivassa todella paljon amerikkalaisesta kulttuurista, politiikasta, taloudesta jne. Saa on ollut epatyypillisen kuuma kaksi paivaa eli 30+. Tana aamuna saa oli tyypillinen eli sumuinen ja kostea. Ihan kuin olisin ollut Twin Peaksissa. Jannaa..

Opinnot alkavat vasta 26.9, mutta pakollinen orientaatio alkaa huomenna. Olen viettanyt ensimmaiset paivani kierrellen campusta ristiin rastiin ja ihmetellen kaikkea. Viimeinen viikko Suomessa oli todella raskas ja olo oli haikea. Nyt muistelen lahinna huvittuneena sita, miten lopulliselta kaikki tuntui ennen lahtoa. Olen nauttinut jokaisesta hetkesta, jonka olen saanut viettaa taalla yksin. En muista milloin viimeksi olisin nauttinut yksin olemisesta nain paljon. Uskon kuitenkin, etta ikava iskee viela. Sita odotellessa menen testaamaan opiskelijoiden liikuntakeskuksen tarjoamia palveluita. Vuoden opinnot U of O:ssa maksavat noin 25 000 euroa, joten liikuntapalvelut ovat sen mukaiset. Sopii mulle, koska mun scholarship kattaa kaiken tuon. :) En ole harrastanut mitaan viikkoon ja olen syonyt niin kuin lehma (ruoka on aivan mahtavaa, siita ensi kerralla lisaa), joten mun on parasta menna vahan juoksemaan.

xoxoxo (hehehe...)

Thursday, September 8, 2011

Pakkauspaniikki

Lähtö on huomenna. Mitä Emman kannattaa tehdä tänään? Ainakin pakata ja huomata, että vaikka kuinka tiivistää, 45 litran minirinkka on liian pieni. Mitään turhaa en mukaani pakkaa (enpä), joten ainut vaihtoehtoni on lähteä rinkkaostoksille. Kävin ja ostin. 65 litrainen tilaihme kevensi matkakassaani mukavasti. Olen päättänyt, että ostan paikanpäältä mahdollisimman vähän mitään. Minulla on mukana kaikki mitä tarvitsen. Paitsi, että tarvitsen toiset juoksulenkkarit ja vaelluskengät. Ja uuden repun tarvitsen, koska en löytänyt omaani muuton jälkeen. Ja tanssikengät, koska nekin hukkuivat muutossa. Ja kumpparit, koska omat eivät mahtuneet mukaan. Ja... Vaihdanpa aihetta. Kävin tänään vielä postittamassa virallisen opintorekisteriotteen Oregonin yliopistoon. Tämä olisi pitänyt tehdä noin kolme kuukautta sitten. Nääh, ei ollut aikaa. Nyt ois sit enää lentolaukun pakkaus ja ruisleipien osto. Lopun iltaa istuskelen sohvalla Äiten ja siskon kanssa ja odotan. Ja odotan. Odotan.