Olin tanaan ensimmaisessa jalkapallopelissa. Lahes 60 000 ihmista keraantyi Autzen stadiumille kannustamaan kotijoukkuetta voittiin. Hieman eri mittapuitteet kuin Tampereella. U of O opiskelijoille on varattu 2000 ilmaista lippua ja heille on omat katsomot. Pelia seurattiin seisaaltaan ja kannustushuutoja tehtiin koko ajan. Ja kaikilla oli tietysti Oregon Ducks t-paita ja muuta teemaan sopivaa assaa. Olin toissa kesana seuraamassa Kalevan kisoja ratinassa ja voin todeta, etta hieman eri kaliiperia tama touhu taalla. Kokemus oli ainutlaatuinen, mutta en ymmarra pelia ollenkaan. Pelaajat seisoo viivoilla, valilla pallo heitetaan, valilla potkitaan ja sitten pelaajat juoksevat toistensa paalle kasaan. Eras itavaltalainen poika selitti minulle pelin saannot erittain selkeasti, mutta silti... I just don't get it. Lisaksi vahaa ennen first halfia score oli me 35 - minnesota 7. Ei kovin yllattava peli. Lahdin puoliajan jalkeen, niin kuin monet muutkin.
Pelin jalkeen hoidin pankkiasioita online. On se Nordea vaan niin kiva kaveri. Ensin ne sanoo, etta kaiken voi tehda online ja sitten kun yritat tehda, niin ruutuun ravahtaa "tapahtuma edellyttaa varmennusta puhelimitse, soita seiraavana pankkipaivana". Illalla menin kv-opiskelijoiden bileisiin campukselle. Kv-opiskelijat voidaan jakaa kahteen ryhmaan: vaihto-opiskelijoihin ja koko tutkintoia tekeviin opiskelijoihin. Paaosin kaikki eurooppalaiset opiskelijat ovat vaihtareita ja mun ikaisia. Muut taas ovat koko tutkintoa tekevia tai transfer-opiskelijoita eli toisesta amerikkalaisesta yliopistosta tulevia kv-opiskelijoita. Nama muut eli tutkintoa tekevat opiskelijat ovat paaasiassa aasialaisia ja noin 19-v. Taallahan ei paase baariin, jos on alle 21 eli me vaihtarit paasemme ja koko tutkintoa tekevat eivat paase. Todella karkea yleistys, mutta patee suureen osaan porukasta.
Luonnollisesti olen nyt tutustunut vahan paremmin eurooppalaisiin vaihtareihin. Lahdimme vaihtariporukalla syomaan ja pubiin. Hauskaa oli. Opettelin juomaan olutta. Still need to do some work on that... Kavimme tanssilattialla pyorahtamassa ennen kotiinlahtoa. Taalla soi kaikki samat biisit kuin Suomessa. Ensimmaisen kerran koin haikean hetken, kun muistelin miten hauskaa on tanssia omien kavereiden kanssa. Taalla tanssiminen on sita, etta mies seisoo ja nainen hinkuttaa. No thanks. Yksi saksalaisista pojista saattoi minut kotiin, koska taalla ei saa kuljeskella yksinaan. Campuksella on myos kotiinsaattamispalvelu, jota yllapidetaan opiskelijoiden maksamilla lukukausimaksuilla. Eli ei tartte huolia, saattajia loytyy. :) Huomenna Dave ja Linda tulee hakemaan mua ja me mennaan picnicille kaikkien kv-opiskelijoiden kanssa. Good night my loves!
No comments:
Post a Comment