Lähtö on huomenna. Mitä Emman kannattaa tehdä tänään? Ainakin pakata ja huomata, että vaikka kuinka tiivistää, 45 litran minirinkka on liian pieni. Mitään turhaa en mukaani pakkaa (enpä), joten ainut vaihtoehtoni on lähteä rinkkaostoksille. Kävin ja ostin. 65 litrainen tilaihme kevensi matkakassaani mukavasti. Olen päättänyt, että ostan paikanpäältä mahdollisimman vähän mitään. Minulla on mukana kaikki mitä tarvitsen. Paitsi, että tarvitsen toiset juoksulenkkarit ja vaelluskengät. Ja uuden repun tarvitsen, koska en löytänyt omaani muuton jälkeen. Ja tanssikengät, koska nekin hukkuivat muutossa. Ja kumpparit, koska omat eivät mahtuneet mukaan. Ja... Vaihdanpa aihetta. Kävin tänään vielä postittamassa virallisen opintorekisteriotteen Oregonin yliopistoon. Tämä olisi pitänyt tehdä noin kolme kuukautta sitten. Nääh, ei ollut aikaa. Nyt ois sit enää lentolaukun pakkaus ja ruisleipien osto. Lopun iltaa istuskelen sohvalla Äiten ja siskon kanssa ja odotan. Ja odotan. Odotan.
Tuo odottaminen on jotain hirveintä. Eikä oottaminen ole välttämättä sen odottamista, että pääsisi kokemaan jotain uutta, vaan muun muassa itellä se oli sen odottamista, ettei tarvee enää sanoa kaikille rakkaille ahistavia heippoja. Se oli koko vaihdon raskainta aikaa; lähteminen. Mut heti koneessa jo helpottaa! Hyvää yötä rakas Emmu ja ihanaa uutta, jännittävää matkaa! Minä tuun sua maaliskuussa sitten kattomaan! <3
ReplyDeleteKiitos ja nähdään pian! <3
ReplyDelete