Minulla oli eilen kurja paiva. Hirveasti hommaa, kohelsin kaiken aikaa, jalkaan sattui taas, juoksu ei sujunut ja vali vali vali. Viimeinen pisara kurjalle paivalle, oli epaonnistuminen kiipeilyseinalla. Pohjustus, tama oli neljas kiipeilypaiva putkeen. Kuka on niin tyhma, etta kiipeaa neljana perakkaisena paivana? Mina. Tarkoitukseni ei ollut seinakiipeilla enempaa vaan kiiveta ainoastaan sita "crackia". Mutta mita tapahtuukaan ensimmaisen kapuamisen jalkeen. Kammenselkaan arven kohdalle pullahtaa jattimainen veripaukama. Matataha?! Niiiiice. Will I ever be able to crack climb again? Paatin sitten turhautuneena yrittaa liidata ihan normaalisti. Olin tietenkin todella vasynyt, eika minulla riittanyt lihasvoima enaa edes minun lammittelyreitteihin. Lopullinen "takaisku" oli epaonnistunut yritys liidata 6- (muutin suomalaiseksi asteikoksi, tadaa!), jonka ahisin ja puhisin ylos asti viime viikolla. Paasin puoleen valiin ja pudottauduin, koska en jaksanut nostaa koytta jatkoon.
Nyt on taman tyton aika, taas jalleen kerran, laittaa asioita perspektiiviin. Jos suurimmat huoleni taalla ovat tata tasoa, niin voi etta kun elama onkin kurjaa -nooooooot. Haloo Emma! Silma kateen ja jarki paahan.
<3 Emma ja veripallukka
oot ihana emmu. Terveisin soile, joka istuu hieman nauttineena galatassa syömässä yksin ranskalaisia klo 2 yöllä.
ReplyDeleteVoi Soile! Ma repesin nauramaan taalla. :D Missa on galata ja miksi olet siella yksin? Onneksi voit lukea mun valituksia. :D Hihihi! Oot ihana rakas Soile. Me nahdaan ihan kohta. <3
ReplyDeleteHehee, naurahdin myös itse ääneen kun näin mun postauksen, jonka siis olen jotenkin onnistunut laittamaan kännykällä. Eli, olin juhlimassa kaverin synttäreitä ja kun lähdin kotiin niin tuli nälkä. Onnistuin välttämään mäkkihoukutukset, mutta hallituskadulla aivan kodin vieressä on vielä viimeinen houkutus, eli tällanen galata-kebappila. Sain muuten tosi pahan makuset ranskalaiset. No mutta enivei, istuin ihan yksin ja lohdutti sitten näprätä kännykkää ja lukea blogiasi<3 En ymmärrä miksen ottanut ranskalaisia mukaan vaan halusin välttämättä istua siellä YKSIN. ei siis ollut muita asiakkaitakaan. hehee. No mutta pointti oli se, että vaikka koko ilta oli täynnä ihania ystäviä niin silti vain yksi ystävä on kaukana ja häntä oli ikävä. Yhyy. Pian nähdään<3
ReplyDeleteLOL! :D Kohta nahdaan mussukka! <3
ReplyDelete