Trout Creek ja Smith Rock

Viikonloppu oli aivan mahtava. Yksi sormi on tulehtunut ja käsivarret on mustelmilla ja naarmuilla. Tää on nyt kiipeilyasiaa. Ajoin Taran kanssa Trout Creekin leirintäalueelle perjantai-iltana. Tapasimme Taran poikaystävän Naten ja hänen tuttunsa Kathleenin. Minä nukuin teltassa, muut autoissaan. Lauantaiaamuna haikkasimme kiipeilyalueelle. Viikonloppu oli vilkas Memorial dayn vuoksi. Yleensä Trout creekissä on vain muutama kiipeilijä ja kaikki tuntevat toisensa. Tänä viikonloppuna paikalla oli iso joukko Seattlesta. Tapasin myös miehen, joka on käynyt Suomessa. Hän teki jotain hommaa 27cragsillä Jyväskylässä (en aivan ymmärtänyt) ja kävi kiipeilemässä Olhavalla.

Vas. The River wide (5.9+) ja JR Token (5.10)

Kiipesin lauantaina (YLÄKÖYDELLÄ) 4 reittiä. Sunnuntaina 3 reittiä. Yksi liidi, jee! Kathleen opetti teippaamaan. Tommy Caldwellin tyylillä.

Minun suosikki stembox! En muista nimeä enkä greidiä.

Lisää tuttuja tiputteli paikalle pitkin päivää Bendistä ja Eugenesta. Hengasimme, varmistimme ja kiipesimme vuoron perään pääkiipeilyalueella. Reitit ovat 30-35 metrisiä jatkuvia halkeemia vieretysten. Kivi on terävää eikä hyviä lepopaikkoja ole. Taustalla komeilee Mt. Jefferson ja Deschutes-joki. Sunnuntaina kiipesin Kathleenin kanssa koko päivän. Minä liidasin yhden helpohkon reitin ja tuli tosi hyvä mieli. Kathleen projektoi 5.12-, mikä on todella vaikea. Kathleen on käynyt Troutissa neljä vuotta säännöllisesti. Älyttömän ihana persoona. Hän tsemppasi minua kun liidasin ja vastaili kärsivällisesti kysymyksiini. Ja minulla on paljon kysymyksiä. Lähinnä eri tyyppisten varmistusten käytöstä ja vastaavuuksista.

Joka päivä satoi. Maanantaina kaatamalla, joten suurin osa kiipeilijöistä päätti pitää lepopäivän. Eiiiii. Max ja minä päätimme kokeilla Smith rockilla kiipeilyä, koska se on kotimatkan varrella. Teimme Marsupials traversen (5.8 R). 8 pitchiä helppoa kiivettävää, joten sade ei haitannut. Kiipesimme marsupials-kalliomuodostelman päästä päähän, huipulta toiselle. Max antoi ystävällisesti minun liidata kaiken minkä halusin. Ja minähän halusin kaikki mukavat pultatut rannarit. Maxille jäi trädiosuudet. Liukasta, mutta hauskaa. Olimme niin tehokkaita, että kerkesimme kiipeämään vielä toisenkin multipitchin, jonka nimi on Sky ridge (5.8 R).

Minä sain taas liidata parhaat pitchit eli toisen ja kolmannen. Ensin ilmavan areten, jota kiivetessä näkee Smith rockin joka puolelle. Sitten helpon, mutta ilmavan trädipätkän, joka vie kalliomuodostelman huipulle. Arete-pitchin ensimmäinen pultti on kuuden metrin korkeudella. Siksi R eli rannari (Katja sää tiedät tän, eiks je). Paluu oli kolme käyden pituutta laskeutumista kallion toiselta puolelta. Laskeutuminen kävi yhdessä hujauksessa. Katja, muistuta, että opetan sinulle pari laskeutumiskikkaa jotka olin jo unohtanut. Sitten kun mennään kiipeämään jonnekin pitkiä reittejä, niin osataan tulla nopeasti alas. Ja turvallisesti tietenkin.

Nyt nukkumaan! Mui mui!

Sloppy Joes

Saatiin tänään illallisvieraita. Teimme sloppy joeseja eli hamppareita, joiden sisään tulee pihvin sijaan jauhelihamuhennos. Vähän niin kuin chiliä (paksu keitto pavuista ja jauhelihasta), mutta tuhdimpaa. Lisukkeena kotitekoiset sweet potato ranskalaiset, papuja ja keitettyä maissia. Nom nom. 

Todella ammmerikkalaista

Viikonlopun kuvio selvisi tänään. Lähden huomenna illalla Trout creek -nimiselle halkeemakiipeilyalueelle. Vajaa tunti Smith rockista pohjoiseen. Olen todella innoissani, koskan olen halunnut mennä "trauttiin" jo pitkään. Minulla ei aikaisemmin ollut tarpeeksi kokemusta halkeemista. Eikä tarpeeksi kokeneita kavereita. Trautissa käy suhteellisen pieni ja aktiivinen trädiporukka. Kaikki kuulemma tuntevat toisensa. Teipata on pakko ja siltikin kädet on verillä. Halkeemat ovat vaikeita ja pitkiä. En tiedä voinko liidata edes helpointa reittiä. Jes! Katsotaan miten Emman käy.

Saan kyydin Taralta. Paikanpäällä tapaamme Taran poikaystävän Naten. Nate hoitaa yläköydet toivottavasti. Kolmas tyttö Sarah tulee mukaan myös. Olen kiivennyt kaikkien kanssa aikaisemmin. Voipi olla, että lauantain ja sunnuntain osalta tiedossa on enemmän odottelua kuin kiipeilyä. Maanantaina Max tulee kiipeilemään mun kanssa. Jos miulla on vielä käsissä nahkaa jäljellä. Jos ei ole, voimme kuulemma mennä Smith rockille. Ja pöh. Smith on niin nähty.

Maanantai-iltana ajetaan takaisin Eugeneen. Kuullaan sitten ensi viikolla! Nyt menen vaihtamaan hartiahierontoja Ellan kanssa. Eilen vaihdettiin Maryn kanssa. Katsomme muuten iltaisin Parenthoodia. Julia, olen koukussa. :) Haleja Suomeen! Tänään oli ehkä vähän ikävä kaikkia.

Ihan kuin mää autoista jotain tietäisin, mutta...

Katja, ladasi on saanut kilpailijan. Niina myös, rallilanciasi on haastettu. Tässä tulee Ellan volvo. Vuosimallia 80jotain, automaattivaihteet toki on. Mikään ei toimi sähköllä. Bensamittari yhtä hyvä kuin ladassa, toimii niin kuin vatupassi. Alamäessä vähän enemmän bensaa, ylämäessä vähän vähemmän. Vein Ellan kampukselle ja sain fiilistellä laatupelillä. Muistelin Katja sitä, kun käytiin talvella Tklla ja hookissa. Että mua nauratti.

Kyllä kelpaa. Myös Ellan pyörässä on automaattivaihteet.

Olin eilen illalla Allisonin kanssa saunomassa. Ennen sitä teimme illallista yhdessä. Minä tein mangosalsaa, Allison quesadilloja ja Meredith kikhernekeittoa. Nom nom. Salsan tekeminen on niin helppoa: tomaatteja, mango, sipuli, tuoretta korianteria, chiliä jossain muodossa, limen mehu ja suolaa. Kaikki blenderiin ja tsädäm. Amerikka opettaa. Allison ei ollut saunonut sitten viime syksyn. Hän oli aivan onnessaan. Saunan jälkeen söimme jätskiannokset ja juttelimme Daven ja Lindan kanssa. Tällä kertaa homoliittojen sallimisesta USAssa.

Tulevana viikonloppuna on Memorial day eli kaikilla on vapaata pe-ma. Minun piti alunperin lähteä Leavenworthiin Washingtoniin kiipeilemään, mutta kiipeilykaverini päättivätkin vain boulderoida kaksi päivää. Leavenworthiin ajaa kuusi tuntia ja siellä on loistavia multipitch-reittejä. Olin siellä viime kesänä ja tiedän, että itkisin, jos olisin jumissa jonkun boulderin päällä. Katselisin vuoria ympärillä ja itkisin. Ei kiitos tällä kertaa. Smith rock on aina vaihtoehto, mutta sekään ei houkuttele, koska kaikki ovat siellä. Viime vuonna löysin hädin tuskin tilaa teltalleni. Se oli myös se kerta, kun automme rikkui kesken matkan ja meidät hinattiin Sistersiin... I will play it by ear.

Nyt lähden Beir Steiniin tapaamaan Miraa ja Jukkaa, eli nykyisiä suomalaisia vaihtareita. Jonkun hyvän saksalaisen oluen juon. Vitsi. Sellaisen siiderin, missä on ketun kuva. Se on hyvää. Ootta raksuja!

The Columns

Olin eilen illalla kiipeilemässä Columnseilla pitkästä aikaa. Olin aivan pähkinöissäni, kun pääsin kiipeämään tuttuja halkeemia. Ja sain viimeinkin pelata mun trädivarmistusten kanssa. (Trädivarmistuksilla tarkoitan sitä, että minä pistän itse erivärisiä jousella varustettuja härpäkkeitä halkeemiin. Tosi kalliita. Tai sellaisia erivärisiä kiiloja.) Mulla ei ole tarpeeksi varmistuksia, jotta voisin liidata Smith rockilla. Möh. Yksi Oregonin yliopiston kiipeilykursseista pidetään täällä. Muistan kurssista sen, että satoi. Aina.

The columns elikkä the pilarit

Viime kesänä opettelin liidamaan halkeemia omin varmistuksin, koska yläköysittely alkoi käydä tylsäksi. Aloittelijalle linjat ovat hyviä sillä halkeemat ovat lähellä toisiaan. Jos menee pupu pöksyyn, voit ottaa viereisestä halkeamasta tukea. Helpottaa myös varmistusta, koska vaihtoehtoja on paljon. Kun homma alkaa sujua, voi käyttää pelkkää halkeamaa. Olen tippunut kerran itse asettamaani varmistukseen. Se oli pelottavaa. Siitä huolimatta, että olen kiivennyt jokaisen linjan lukemattomia kertoja, kiipeily tuntui eilen uudelta ja jännältä. Mulle tuli todella hyvä fiilis. Mukavata!

Nyt opiskelen, sillä ulkona sataa. Osallistun Team City challangeen Katjan ja Jennin kanssa. Se on viikko kotiinpaluuni jälkeen. Kiitos Katja vielä, kun ilmoitit meidät! Otetaan Julian Extreme run -kuteista sitten mallia. Eli kalsariasuja metsästämään. :)

Juaksulenkillä

Maanantai alkoi mukavasti. Ella ehdotti lenkkiä Alton Baker -puistoon. Loppuviikoksi on luvattu sadetta, joten paree mennä, kun on vielä aurinkoista. Sitten kävin ulkoiluttamassa koiria Sannan kanssa. Siinä menikin sitten koko aamupäivä. Puolen tunnin päästä lähden Skinner buttelle kiipeilemään. Kesän ensimmäiset trädikiipeilyt. Pyörällä pääsee. Illalla tehdään Maryn kanssa risottoa. Kasvisliemi on tuloilla. Kouluhommia sitten huomenna. Jes! :)

Ella ja Willamette-joki

Matkan varrelta

Pelottaa

Tulin juuri takaisin kotiin. Olimme Smith rockilla, minä, Bene ja Christy. Hauskaa oli, tietenkin. Minä liidasin tällä kertaa enemmän ja olin aivan rikki. Pelotti. Siis ei mitään järkeä. Kiivettiin eilen koko päivä, syötiin ja painuttiin omiin telttoihimme. Tänään kiivettiin puolipäivää. Ei pysty kertomaan muuta nyt, pakko mennä suihkuun. Kuvia, olkaa hyvä! Julia, mahtavia kuvia Extreme runista!

Tämän alueen nimi on Cocaine gully, Bene lähettää lämppäriä

Granolaa ja avocadoa välipalaksi, ja toi mun sormi nyt on vähän tollanen tulehtunut

Lauantaina satoi ja paistoi, mutta eipä haitannut

Bene lähettää taas

Hupsista, Bene tippui

Muutto ja hillopurkkilasit

Muutin tänään vanhaan kotiini 20th ja Emerald Alleyn nurkalle. Minä ja Ella teimme suursiivon. Minä sain yläkerrasta oman alkovin käyttööni. Meitä on nyt sitten yhteensä viisi naista ja yksi kissa. Ja yksi opossumi. Illalla, eli nyt, on Katen synttäribileet. Teimme whiskey sour -rinksuja. Likat veivät minut whiskey soureille viime kesänä, kun muutin taloon. Hassua. Whiskey sour toimii edelleen. Allison auttoi minua muuttamaan. Puoli kymmeneltä soittelin Christyn kanssa, että mitäs jos mennään huomenna Smith rockseille. Öööö, joo. Sopii. Eli minun pitää jälleen kerran vaihtaa humppalasi vesilasiin ja mennä nukkumaan. Olisi erittäin hyvä, jos saisin kamani pakattua ennen nukkumaan menoa. Mutta ei pysty. Aamulla kiireellä sitten. Hyvät yöt siis!

Perus. Mies ballerina-asussa ajelee Eugenessa pitkin poikin. En muista tarinaa.

Mary ja Kate valmistelee

Whiskey sour kirsikoilla, ei lasista vaan Mason jaarista (hillopurkista, tiedättehän)

Opiskelua

Tota tota. Tälleen tässä nyt sitten käy, että olen kiireinen, enkä kerkeä kirjoittelemaan. Tänään oli perustorstai. Juoksukurssi aamulla klo 8, intervalleja sateessa. Lounas kotona. Päiväkahvit Sannan kanssa Studio One Cafessa. Sanna oli Eugenessa vaihdossa kolme vuotta sitten, tapasi miehen, muuttivat Suomeen ja sitten takaisin Eugeneen. He asuvat kommuunissa. En tainnut ikinä selittää miten kommuunit täällä toimivat.

Nyt selitän vähän. Sannan kommuunissa asuu tällä hetkellä 12 henkeä, kuusi pariskuntaa. Kommuuni koostuu kahdesta omakotitalosta eli tilaa on. Ruuat tilataan suoraan viljelijöiltä tai haetaan luomukaupoista. Omia kanoja on ja kasviksia pihamaalla. Kaikilla on kokkausvuoro kerran viikossa. Kaapeissa on aina perusruuat, joita ostetaan talon rahoilla. Ruuasta maksetaan noin 100 euroa kuussa. Lisäksi kaikilla on viikkotehtäviä. Sanna ja Richard ovat tällä viikolla vastuussa puutarhasta. Asukkaat ovat 25-60 -vuotiaita. Semmosta. Tiedän paljon muutakin, joten kysykää, jos joku asia kiinnostaa.

Muutan huomenna tyttöjen luo. Eli alan kohta pakkailla. Christy tulee tänä viikonloppuna Eugeneen, joten vietän aikaa hänen kanssaan. Mennään kiipeilemään ja katsotaan Euroviisujen loppuhuipennus. Tänä iltana elokuviin Bijou-elokuvateatteriin. Se on vanha "funeral home" eli vähän kuin kirkko, mutta pelkille hautajaisille. Kaunis rakennus. Äite ehkä muistaakin. Menemme katsomaan Place beyond the pines. Minä, Allison, Bene, Malori ja ehkä Morgen. Sataa taas. Haleja!

Keskiviikko-ilta, Nikan kanssa menossa opiskelemaan Honors Collegeen

Honors Collegen kirjasto, Allisonin kanssa iltaopiskelusessarit

Suomalaisia

Eilen olin moikkaamassa Lindaa ja Davea. Molemmat voivat hyvin. Kiireisiä, kuten aina. Lähettivät terkkuja takaisin. Myös Mira ja Jukka olivat siellä. Eugenessa asuu tällä hetkellä vielä kaksi muutakin Suomalaista. Ja Iida muuttaa syksyllä, koska tuli hyväksytyksi maisteriohjelmaan. Enivei. Joimme mehua, napostimme Lindan tekemiä suklaakekseja ja vaihdoimme kuulumisia. Unohdin muuten kertoa, että Dalai Lama oli Eugenessa puhumassa viime perjantaina. Siitä puhuttiin. Ja USAn politiikasta. Sovimme, että ensi viikolla uudestaan Saunailta.

Nymmää menen oikeasti opiskelemaan. Kahvi on loppu. Papuja on, mutta ei murustajaa. Unohdin murustuttaa kahvin kaupassa. Argh. Vitsin papukansa. Itse pitää jokaisen kotona jauhaa, tuoretta pavuista. Onneksi on Full City Coffee Roasters tossa vastapäätä. Ulkona sataa. xoxo

7,5 miles (12 point something K)

Olin aamulla Joen juoksukurssilla. Joe valmensi minua vuoden ajan ja hänen ansiostaan paransin puolikkaan aikaa melkein tunnilla. Tapasin myös juoksukaverini Morgenin pitkästä aikaa. Hän on Durangosta, Coloradosta. Tekee high altitude -harjoittelua kesäisin ja juoksi juuri kokonaisen. Hänkään ei ole kurssilla, mutta Joe antaa vanhojen kurssilaisten ottaa osaa kurssiin ilmaiseksi. Normaalisti kurssi maksaa $555. Minä ja Morgen juoksimme yhdessä ja juttelimme koko matkan ajan. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä. Mua jännitti vähän etukäteen, sillä Suomessa miun lenkit lyheni. Ja harveni. Ja talvella loppui kokonaan. Möh.

Olen palannut Eugeneaamupalarutiineihin. Nom.

Tänään menen kiipeilemään reciin ja illalla tapaamaan Davea ja Lindaa Allisonin kanssa. En malta odottaa. Saunakin olisi ollut tarjolla, mutta sitä kerkee Suomessa sitten. Nyt venyttelen ja lähden Allanan luo luonaalle. Niin ja ne reitit mitä sain ylistellä Smith rockilla oli 11c, 12a ja 12a. Tippusin toki muutamia kertoja vaikeimmissa kohdissa, mutta silti. Nuo numerot ei varmaan sano teille mitään, mutta mulle sanoo. Puoli vuotta sitten en päässyt mihinkään mitään mikä alkoi 11. Great success!

Hyvät yöt!

Volunteering for the Spring thing again

Otin osaa Smith rockin vuosittaisiin siivoustalkoisiin lauantaina. Sama homma kuin viime vuonna. Ilmoittauduin, valitsin projektin ja pakkasin ilmaisen aamupalan ja lounaan mukaan. Talkoisiin osallistuivat paikalliset, kymmenkunta opiskelijaa Oregonin yliopistosta ja minä. Törmäsin tuttuihin ja eräs kaverin kaveri kutsui minut heidän projektiin mukaan. Eli kunnostamaan polkuja ja portaita paikallisten kanssa pääkiipeilyalueelle. Lapioin, hakkasin jollain metallijutulla maata ja kannoin puutavaraa. Hiki tuli, mutta hauskaa oli.

Terve talkoomeininki!

Emmää mitään tehny, ku kuvia ottelin.

Valokuvaussessarit: Mike ottaa kuvaa Ianista, jolla on metsurisetti päällä

Eräs Oregonin yliopiston kiipeilykursseista oli samaan aikaan Smith rocksella. Ennen illallista minulla oli muutama tunti aikaa mennä moikkaamaan minun entisiä kurssikavereita ja opettajia. Pamahdin vaan paikalle ja hengailin kurssilaisten kanssa. Taas todella monta tuttua, mukaan lukien opiskelijoita, joita olen itse opettanut. Dan opetti minulle pari uutta solmujuttua ja sanoi, että saan tulla kiipeilykursseille apuohjaajaksi milloin vaan. Tuli hyvä mieli. Sitten juteltiin Yosemitesta ja jääkiipeilystä. Lopuksi moikkasin Allanaa.

Dan opettaa Jakelle miten siirrytään fiksatusta köydestä laskeutumisköyteen.

Illalla menimme porukalla syömään, siis minä ja muut Eugenesta pikkubussilla tulleet. Ilmaista ruokaa ja juomaa, arvonta ja huutokauppa. Paikalla oli noin 70 henkeä. Juhlatilana toimi lato, jonka sisä ja ulkopuolelle oli asetettu pitkiä pöytiä. Sain ilmaiseksi energiapatukoita, mankkaa, käsirasvaa ja muuta kiipeilyoheistuotetta. Taas lisää tuttuja naamoja ja kuulumisien vaihtoa. Illan loppuhuipennus eli tapahtuman järjestäjän Ian Caldwellin slide show jäi näkemättä, koska eräällä multipitchillä oli sattunut onnettomuus. Ian lähti kesken juhlien pelastushommiin. Me kävelimme takaisin leirintäalueelle ja ihailimme auringon laskua. Menin nukkumaan 21.30. Oon vässykkä.

Sunnuntaina heräsin 5.50. Lähdin yksin kiipeilyalueelle seitsemän aikaan etsimään kiipeilykaveria. Tiesin, että paikalla on niin paljon tuttuja, ettei huolta ole. Kiipesin ensin pariskunnan kanssa, jonka tapasin vedenottopisteellä. Sitten liityin Maxin ja hänen kavereidensa seuraan. Max opettaa edelleen kiipeilykursseja Oregonin yliopistossa ja toimii oppaana vuorilla. Olin ihan pähkinöissäni kun pääsin seinälle. Pystysuora kallio, pitkät reitit, teknisiä, herkkiä muuveja. Yläköysittelin reittejä, joita en ole aiemmin päässyt kokeilemaan (mm. Overboard, Cool Ranch ja Vomit Lounch). Ovat olleet liian vaikeita ja liian pitkiä. Yläköysi pitää liidata, 60 metrinen köysi ei riitä. Talvikausi TK:lla ja melossa on lisännyt ruista. Yllätin itsenikin, kun pääsin toppiin. Kiikkuni päättyivät siihen, että putosin ja repäsin sormenpääni halki. Hupsista. Verta tirskui siihen malliin, ettei seinälle ollut enää asiaa. Mahtavuutta!

Treffasin muut Eugenelaiset pikkubussilla. Akku puhelimesta loppui jo edellisenä iltana, joten menin omia menojani koko päivän. Maxin kaverit antoivat minulle numeronsa ja käskivät olla yhteydessä, jos tarvitsen kiipeilykaveria. Kerrassaan täydellinen viikonloppu.

Nyt syön aamupalaa ja polkaisen jonnekin kahvilaan opiskelemaan. Mo!

Pyöräily on ihanaa

Tein pyöräretken Trader Joe'siin. Ihanaa, kun voi vaan pyöräillä joka paikkaan. Kaikki on ihanaa. Blaah. Enivei. Olin unohtanut hummuksen ihan kokonaan. Minä tapasin tehdä erilaisia hummuksia, mutta Suomessa se unohtui. Jäin silmät kiiluen hyllyn eteen. Ja salsaa. Meillä oli viime kesänä salsa-iltamia, jolloin tehtiin porukalla salsaa. Ja napostettiin tortillasipsejä. Sovin itseasiassa jo Allisonin kanssa, että teemme salsaa, kun menen seuraavan kerran kylään. Ja juomme tyylikkäästi vähän viiniä. Mistä pääsemme Two buck Chuckiin. Siinä on hintalaatusuhde kohdillaan kuulkaas. Miulle maistuu, paremmalle väelle ehkä ei.

Opiskelijabudjetille

Iltapäivällä piti opiskella. Nukuin päikkärit. Puhelinasian hoidin kuntoon RadioShackissa. Senkin pyörällä. Kaksi kertaa, koska ensimmäisellä kerralla unohdin sim-kortin kotiin. Eli minulla on nyt amerikkalainen sim-kort mun suomalaisessa puhelimessa. Mikä taas tarkoittaa sitä, että minua ei saa kiinni Suomesta käsin. Kannan kyllä korttia mukana ja tarkistelen välillä. Viestit tulee varmimmin perille fbn kautta, koska wifi on joka paikassa. Paitsi ei Smith rockilla. Joten radiohiljaisuutta sunnuntaihin asti.

Laitoin illallista taas koko porukalle. Petrikin oppien mukaan carbonaraa. Paitsi, etten löytänyt pancettaa. Pekonilla tein. Anteeksi. Ei saa paljastaa. Ilma oli juuri sopivasti viilentynyt, joten söimme taas terassilla. Nyt lähden Allisonille yökylään. Huomenna aamulla lähtö viis reikä reikä. Äitille oikein mukavaa äitienpäivää!

Melkein valmista

Jäätelöä

Eilen tapahtui vaikka mitä. Kävin aamulla juoksemassa tutulla lenkkipolulla (Amazon trail). Shortseissa ja t-paidassa. Hymyilin koko matkan. Tämän jälkeen aloin pohtia, että miten pääsen Smith rockille. Helposti. Kävin huvikseni kysymässä Outdoor programmin vajalta, että ovatko he lähdössä. Tänä viikonloppuna on Smith rock clean up, joten kyllä, pikkubussilla pääsee. Ilmaiseksi. Osallistuin tapahtumaan viime vuonna ja oli ihan älyttömän hauskaa. Toimii niin, että aamulla tehdään töitä, päivällä kiivetään ja illalla juhlitaan. I'm down. Päivällä treffasin Meredithiä, haimme jäätelöt (nyt se alkaa) ja istuimme nurtsilla. Sitten piipahdin kiipeilyseinällä Allanan ja Benen kanssa. Halauksia ja kuulumisien vaihtoa.

Sitruuna-pippuri-raparperi -jäätelöä. Nom.

Kiipeilyn jälkeen menin yllätysvierailulle vanhaan kotiini. Siihen toiseen, missä asuin ison likkaporukan kanssa. Ovi oli auki tietenkin. Astuin sisään ja sain kaulaani kaksi naista, Maryn ja Ellan. Istahdin alas, Ella toi minulle oluen ja vaihdoimme kuulumisia.  Talo oli ennallaan, kasvimaata myöden. Musiikki soi vinyylilevyltä. Muistelimme kesää ja juttuja, mitä meidän oli tapana tehdä. Minun lähtöni jälkeen he eivät ole käyneet jäätelöllä läheisessä jätskibaarissa tai antaneet hartiahierontoja. Yhteiset ruuanlaittoillatkin ovat kuulemma vähentyneet. Jaahas.

Miun vanha koti

Likat kutsuivat minut tietenkin asumaan heidän luokseen. Yläkerrassa on pieni alkovi ja sänky. Saan sen. Eli nyt on kaikki yöpymiset ratkaistu. Ja makuualustan sain Maryltä ja Allanalla oli minun vanha makuupussi tallessa. Jes! Julia, mullon sua ikävä! Ei mulla muuta. Moi.

Pyörän sain

Pyörin eilen campuksella ja törmäsin Meredithiin sattumalta. Hän juoksi huutaen mun kaulaan. Oli se näky. Kauheaa rääkymistä. Meredithille kuuluu hyvää. Hän valmistuu ja on jo ilmoittautunut peace corpsiin vapaaehtoiseksi. Hän asuu Allisonin kanssa campuksen vieressä. Sitten mulla oli jo treffit Allisonin kanssa. Allisonhan oli minun ensimmäinen kämppis. Siis ensimmäinen kämppis ikinä. Muistan, että minua jännitti ihan hirveästi asua toisen tytön kanssa. Kaikkea sitä. Vietin Allisonin perheen kanssa sekä kiitospäivän että uuden vuoden. Istahdimme campuksen nurtsille, söimme kevät rullat ja juorusimme kolme tuntia.

Allison tarjosi minulle pyöränsä lainaan. Haimme pyörän ja polkaisin Safewayhin. Ja arvatkaa mitä, Safewaystä ei saa enää muovipusseja. Siis matatahä? Paperipussiin pakkasivat, kahvat oli onneksi, mutta maksaa piti. 5 senttiä veloittivat, ryökäleet. Selvisi, että Oregon on hyväksynyt lain, jonka mukaan muovipussit on kielletty. Oregonhan on (jonkun toisen osavaltion kanssa) ainut osavaltio Amerikassa, jolla on pullojenpalautusjärjestelmä. Kierrätykseen suhtaudutaan täällä intohimoisemmin kuin uskontoon. Ehkä siksi täällä on niin hyvä olla. Mulla oli aina oma kauppakassi, mutta ei mulla nyt ollut. Yhyy. Ruoka on edelleen kallista täällä, onneksi alvi on 0%.

Illalla Bene laittoi ruokaa ja minä tein salaatin ja jälkkärin. Illallistimme koko porukka terassilla. Eli Malori, Bene, Benen kämppis ja minä. Nukahdin kahdeksalta sohvalle, kesken lauseen taas kuulemma. Nice.

Mullon pyörä

Hyvä palvelu, likat laittoivat pyörän kuntoon

Bene tekee illalliseksi juuresjuttua

Terassilta. Äite, me oltiin tuolla vastapäätä, McMenaminsissa syömässä silloin kun olit Eugenessa. Olutjuustokeittoa, nom nom.

Join aamukahveet terassilla. Nyt käyn juoksemassa ja sitten campukselle. Mui mui!

Ps. Kiitos Katja vielä viestistä, hymyilyttää vieläkin.

Mullon turistivaihe

Bene nauraa mulle koko ajan. Ajettiin eilen illalla Safewayn ohi. Minä ihan liekeissä innostuin ja sanoin, että ihanaa kun pääsee Safewayhin. Ihanaa kun ne pakkaa mun kolme banaania ja gallonan maitoa neljään eri muovipussiin. Kaksi pussia päällekäin. Vaikka sanon, että mullon oma kassi. Jee! Lisäksi mulla on puhelin koko ajan kädessä, jos tarvitsee ikuistaa jotain. Ihan mitä vaan. Eli turistivaihe on. Emma, come on...

Eilisestä. Bene ja hänen tyttöystävä Malori nappasivat minut eilen kentältä. Nukuin lennoilla hajanaisesti muutaman tunninn, joten väsy oli kova. Kävimme syömässä Portlandin eteläpuolella pienessä panimoravintolassa. Join illalliseksi lasillisen suklaalla maustettua olutta. Hihittelin puolituntia auton takapenkillä ja lopulta nukahdin. Kesken lauseen kuulemma. Allanan nappasimme kyytiin motarin varresta. Auton hän oli hinauttanut läheiseen kaupunkiin. Loppumatkan Allana kertoi mitä meidän yhteisille kavereille kuuluu. Sain muuten Allanalta säkillisen vaatteita ja pyyhkeet, jotka jouduin hylkäämään viime syksynä. Ehkä myös pyörän saan.

Tänään käyn hoitamassa pankkiasioita (mun amerikkalainen tili nukkuu, koska en käyttänyt sitä puoleen vuoteen) ja treffaan Allisonin campuksella. Illalla Bene laittaa ruokaa ja minä lupasin tehdä jälkkärin. Emmää muuten, mutta saa tekosyyn mennä Safewayhin jee! Ostan neljä omenaa, jotta saan kahdeksan muovipussia. Otan sieltäkin kuvia sitten.

Nyt luen lehden ja sitten esseitä, joiden pohjalta teen oppimispäiväkirjää (Lue: luen PELKÄN lehden ja lähden Safewayhin ottamaan kuvia). Mukavaa päivää!

Ai niin, ettei unohdu. Tässä turhia kuvia.

Bene ja Malori autossa

Gallona maitoa (en edes lähde tähän mittayksikköjuttuun enää...)

Kattokaa likat, olette Benen huoneessa seinällä! Mukavia muistoja tuli mieleen. Se lippisjuttu. Soile vaan potki lisää hiekkaa. Hehehe.

At PDX

Perillä! Odottelen kyytiä Portlandin lentokentällä. Allana lähti minua hakemaan, mutta auto hajosi kesken matkan. Eli nyt Bene tuleekin hakemaan meitä molempia. Kuuden maissa tulevat eli illallistetaan Portlandissa ja ajetaan sitten Eugeneen. Hyvä fiilis on muuten, ei väsytä. Ulkona on kesä. Tarvee käydä muuten vaihtamassa jotain siistimpää päälle, että kehtaa keskustaan. Eiku, hetkinen. Mähän olen Oregonissa. Mää voin laittaa spändeksit! Ja lenkkarit (juaksu)! Oioi, kyllä täällä on mahtavaa.

Matka meni hyvin. Ihan perus koneesta koneeseen juoksua. Alussa tällaista Helsinki-Vantaalla check-innissä. Neiti tiskin takana sanoo Emmalle, että “sinun olisi pitänyt käydä automaatilla”. Emma ei ymmärrä, joten pyytää neitiä ystävällisesti toistamaan. Neiti toistaa, “sinun olisi pitänyt käydä automaatilla”. Emma siihen, että “joo, siis kävin mä aamulla. Eli on mulla käteistä.” Neiti katsoo Emmaa ja Emma neitiä. Emman pää lyö tyhjää pari kertaa, kunnes se tajuaa mistä automaatista on kyse. “Niin et vissiin tarkoittanutkaan ottoautomaattia…?” Ei riittänyt neidin huumori vastaamiseen. Mutta otti Emman laukun, niin ei Emman tarvinnut automaatilla käydä selvittäytymässä. Great success! Niin paljon hävetti, etten voinut yksikön ensimmäisessä kertoa.

San Franciscossa jouduin selvittämään kolmelle eri domestic homeland security -sedälle, että ei, en ole tulossa Amerikkaan töihin enkä naimisiin. Yritin selittää, että lomalle ja kiipeilemään. Mutei. Minun vanha opiskelijaviisumi niitä tietenkin epäilytti. Setä numero kolme tokaisi vielä lopuksi, että “you better not work here because, if you do, you are going to be in big trouble”. Minä naurahdin vastaukseksi, että en todellakaan aio tehdä töitä. Setä numero kolme tuijotti minua tiukasti ja suti punaista viivaa minun papereihin. Ei mitään järkeä. Vartin kuumotuksen jälkeen sain mennä.

Nyt illalliskuosiin. Haleja!

Prologi

Hellou, käyn kääntymässä länsirannikolla ja palaan (aivan varmasti) Suomeen heinäkuun alussa. Menen ensin Eugeneen kavereiden luo. Minun ei ole tarkoitus rentoutua tai mitään, tietenkään, vaan kiivetä ja juosta. Ainiinjasegradu. Kiivetä, juosta ja tehdä gradua. Ja kaikkien teidän iloksi elävöitin tämän blogin. Pidän kiipeilydetaljit minimissä, jotta jaksatte mussukat lukea.

Miun matka kestää noin 30 tuntia. Helsinkiin bussilla. Lentokone. Pari laskua, Frankfurt ja San Francisco. Sitten Portlandiin, mistä Allana noukkii minut. Kaksi tuntia I-5 etelään ja perillä Eugenessa. Asustelen ensin  Benen nurkissa ja Bene menee asustelemaan tyttöystävänsä nurkkiin. Olen ovela. Yöpymisestä. Yövyn viikon kerrallaan kaikkien luona, niin ei mene kellään hermot. Paikan päällä selvittelen sitten missä ja miten. Lopuksi kuukausi ulkosalla. Kotiin saatte taas takaisin menninkäisen sitten niin.

Nyt syön yöpalaa ja herätän Tuikun. Kiitos kun jaksoit heittää mut. :)

Päätä muuten särkee. Ei hyvä.

Emmu