Tyhma pyora on tarttuvaa

Voin vannoa kasi sydammella, etten ole ikina uhrannut nain paljon aikaa opiskeluun sunnuntaina. Lahdin heti aamusta kirjastoon tekemaan esseeta. Kopotin kolmanteen kerrokseen, riisuin kengat, pistin villasukat jalkaan, kaivoin nelja paksua opusta esiin, asettelin evaat poydalle, otin mukavan asennon tuolissani ja totesin, etta lapparin laturi jai kotiin. Jaahas. Ei muuta kuin villasukat veks, kengat takaisin jalkaan, kirjat ja evaat takaisin reppuun, mukavan asennon purku, rappuset alas ja laturia hakemaan.

Mika tasta teki viela mukavampaa on se, etta Matzella on mun pyora lainassa huomiseen asti. Hanelta meni rengas eilen. Miksi? Koska hanen pyoransa on vuokrattu samasta paikasta kuin minun eli Tyhmien pyorien vuokraamosta. Takaisin opiskeluun, koska ma en muuta tee. Illan vietin ryhmatyota tehden yliopistolla. Olin kotona 21.30. Kavin mina kaupassa ostamassa ruuat ensi viikoksi. Kaupassa kaynti ei ole enaa niin eksoottista, etta siella jaksaisi intoa piukassa notkua joka paiva. Kylla, Safeway oli mun Disney Land ensimmaisen kuukauden ajan, koska siella oli kaikkea uutta ja ihanaa. Nykyaan karryni nayttaa aina samalta: kolme keittoa Delista, kaurahiutaleita, kahvia, banaaneja, paarynoita, pikkuporkkanoita, maitoa, hummusta, kananmunia ja mangoappelsiinituoremehua. Valilla jatskia. Leivat haen toisesta kaupasta.

Huomenna aamulla on aikainen heratys, koska minulla on hissan essee kirjoittamatta ja HRMtutkimuksen lahdekirjallisuus etsimatta. Viela yksi juttu. Olen videoinut juttuja alusta asti, joten videokuvaa on kertynyt aika lailla. Olen yrittanyt laittaa videomateriaalia tanne blogiin, mutta se ottaa niin kauan, etten ole saanut tehtya latausta loppuun asti. Jos haluat nahda Emman mittayksikko- hammennyskohtauksen patikkaretkella tai millainen on amerikkalainen hampurilaisravintola, laita viestia mun inboxiin. Lisaan sinut custom-listalle. Mukavaa alkavaa viikkoa! Ootta rakkaita! Halit. <3

Lauantai-illan tyylipisteet kotiin vei jalleen kerran Emma! Ihan vieraita varten puin ja hiuksetkin laitoin.

Biking, hiking and board games

Lauantai hiveli aika lailla taydellisyytta. Aloitin aamun Allisonin kanssa pannukakkuravintolassa. Yliherkkua, kuten kuvasta nakyy. Olimme sopineet, etta treffaamme klo 14 patikkaporukalla. Kristina perui edellisena iltana ja Matze aamulla. Saa oli kuulemma huono ja kouluhommia on liikaa. Seriously? Onneksi Tobi ei pettanyt mun luottamusta. Olemme ainoat hardcoreoutdoorihmiset meidan porukasta. Mita sitten, jos vahan sataa. Jos sade on kriteeri ulkoiluun, Eugenessa voi ulkoilla sakalla ei koskaan. Tai ehka me vaan ollaan ainoat, jotka ei ota stressia opiskeluhommista.

Chocolate chip pancakes. Ihan ok.

Patikkaretki Spencer's butten eli Eugenen etelaosassa sijaitsevan kukkulan (vapaa kaannos, en loyda butte sanalle vastinetta suomesta) huipulle oli aivan mahtava. Kukkulan korkeus on vain noin 600 metria, ja me pyorailimme suurimman osan matkasta eli noin 8 km mun luota. Ei kuulosta pahalta, mutta mun tyhma pyora yhdistettyna sateeseen yhdistettyna tasaiseen ylamakeen kavi spinningmaratonista. Saa ei ollut paras mahdollinen pyorailyyn, patikointiin ja maisemien katseluun, mutta se teki mukavasta paivapatikkareissusta jannittavan taistelun luonnonvoimia vastaan. Vahan varikynaa, myonnan. South sistersille lahtevista kavereistani puolet perui viime metreilla, koska saa oli odotettua huonompi, eika vuoren valloitus olisi onnistunut. Muhaha. Minapas valloitin butten.  Patikointi on parasta, kun sataa, tuulee ja susta tuntuu, etta kuolet. Mita haastetta hommassa olisi, jos aurinko paistaisi, eika sun sormet palelisi. Ei mitaan. Tosin nakymat voisi olla paremmat.

Sumuista metsaa

Lisaa sumuista metsaa

Ja viela vahan, koska metsa on kaunis

Can't help it

Nakymien puute olikin ainut odotettavissa oleva miinus. Loppumatka eli 1,5 km taittui jalan sumuisen metsan lapi. Purskahdimme molemmat nauruun kun paasimme huipulle ja tajusimme olevamme pilven sisalla, sateessa. Ihailimme sankkaa pilvea hetken aikaa. Onneksemme pilvi alkoi rakoilla ja lopulta koko Willamette laakso avautui meidan silmiemme eteen. Huono saa ei haitannut mitaan muuta kuin valokuvaamista. Vesipisarat sumensi monta kuvaa.

Sataa ja tulee. I love it.

Lopulta vahan nakymiakin

Kaunista, eihan tuosta nyt voi muuta sanoa.

Paluu kotiin oli mukavampi, koska suurin osa matkasta oli alamakea. Reissu otti yhteensa 5 tuntia. Kotona meita odotti Allison, rommikaakaoiden kanssa. Sormiin palautui tunto pikkuhiljaa ja kaakao lammitti mukavasti. Oli niin hyvaa, etta juotiin toisetkin. Lammin suihku ja Kristinan jarkkaama tortillapuffet kruunasi paivan. Illallisen jalkeen pelasimme lautapeleja ja hifistelimme kameroilla. Nyt on niin raukea ja hyva olo, etten haluaisi millaan menna nukkumaan. Mutta pakko se on, koska huomenna mua odottaa kaikki hommat, joita en tehnyt tanaan. Jes! Haleja nappulat. :)

Almost summit

Mulle kavi tyhma juttu. Outdoor program jarjesti vaellusreissun vuorelle (South Sister) tana viikonloppuna. Maksimi osallistujamaara on aina 12 henkea, koska wilderness-alueeksi maaritellyissa paikoissa ei saa kulkea suuremmissa ryhmissa. Paasin varasijalle, mutta en voinut osallistua pre trip -palaveriin, koska mun piti olla palauttamassa map&compass worksheettia wilderness survival kurssilla samaan aikaan keskiviikkona kello kuusi. Sain sen muuten tehtya ihan itse. Ihan itse osasin. Jos varasijalta mielii mukaan, on oltava paikalla jonottamassa. En ollut, en paassyt. Mutta eilen illalla klo 20 sainkin kuulla, etta yksi saksalainen poika joutui perumaan, koska hanelle ei loytynyt sopivia kenkia. Vuori on lumen peitossa ja asteita on -18, joten varusteet on oltava kunnossa. Innostuin pinnostuin ja aloin pahkinoissani etsia yhteyshenkilon numeroa. Sita ei ole missaan. Ei kellaan. Lahto olisi ollut tanaan aamulla klo 9, joten sahkopostitse on turha yrittaa. Ho. Ensi kevaana sitten.

Maybe Mike kutsui minut viettamaan iltaa hanen ja hanen kaverinsa kanssa. Paadyimme synttareille, jotka jarjestettiin kailaradalla. Tama on kuulemma yleensa alaikaisten tapa viettaa synttareita. Mike + Co ei ole alaikaisia, don't worry. Tassa teille outoja Amerikkalaisia juttuja. Ikuistin kamerallani perinteen, jonka tarkoitus on nolata miespuolinen kaveri. Eli, kuka tahansa mies voi ostaa Smirnoff Icen ja laittaa sen johonkin, mista tuleva miesuhri sen helpoiten loytaa. Kun uhri huomaa juoman, hanen on muitta mutkitta polvistuttava ja juotava se yhdella kulauksella. Smirnoff Ice on tyttomainen juoma, joten se on noloa. Musta se on vaan ilmainen juoma, mutta ihan miten vaan. Toinen hauska juttu. Miken kaveri kysyi minulta, etta jos te juhlitte kaverin synttareita Suomessa, laitatteko te kakun paalle kynttiloita ja puhallatteko te ne. Eihan tuommoista nyt voi tietaa.

En maa mikaan turisti ole, mutta otin nyt kuvan kuitenkin.

Taa synttarisankari on muuten himo-outdoorkaveri. Han vetaa kiipeily- ja outdoorkursseja yliopistolla ja kiipeillee jaatikoilla. UofO tarjoaa kurssin, jossa laskeudutaan jaatikoilla oleviin railoihin. Onkohan tuo nyt Suomea. Jos haluatte vilkaista millaisissa maisemissa ja minkalaisia kursseja Outdoor program tarjoaa, vilkaiskaa tata sivua. http://opp.uoregon.edu/outpics/outingphotos.html. Keskeisin wilderness survival -kurssilta oppimani asia on, etta varaudu pahimpaan. Saaolosuhteet muuttuvat taalla nopeasti ja lumimyskyt ovat hengenvaarallisia. Onnettomuudet, joista olen kuullut, ovat tapahtuneet Three Sisters wilderness -alueella, joka on osa kaskadivuoristoa. Three sisters koostuu yllaripyllari kolmesta vuoresta: North, Middle ja South Sisterista. Kaksi jalkimmaista voi valloittaa jalan, tosin tama vaatii hyvaa kuntoa. Pohjoissiskolle ei ole asiaa, ellet ole kokenut kiipeilija.

Ohjaajamme kertoi meille edellisella luennolla, etta kaksi hanen opiskelijaansa katosi vuorikiipeilyreissulla 1995. He olivat todennakoisesti laskeutumassa North Sisteria, kun lumimyrsky iski. Ruumiit loydettiin vasta seuraavana kesana, lumien sulamisen jalkeen. Toinen surullinen tapaus on muutaman vuoden takaa. Kaksi opiskelijaa lahti kiipeilemaan T-paidoissa. Lumimyrsky iski, eika heilla ollut varusteita. Kaksi kokenutta kiipeilijaa oli samoilla nurkilla ja he olivat varautuneet myrskyyn. He lainasivat osan omista varusteistaan naille kahdelle huolimattomalle. Toinen kokeneista luopui fleecetakistaan ja menehtyi hypotermiaan. Nama kaksi opiskelijaa sen sijaan selvisivat. Naita tarinoita on vaikka kuinka monta. Viimeisin on parin viikon takaa. 37-vuotias Eugenelainen mies menehtyi kiipeilyonnettomuudessa North Sistersin huipulla. Luonto ei ole leikin asia.

Menipas tama vakavaksi. Siirrytaan kevyempiin. Keilaamasta menimme viela hetkeksi pubiin pelaamaan biljardia. Kotona Allison odotti minua Tobi seuranaan. Jutustelimme hetken syvallisia asioita, kuten kumpi patikkaretki me valitaan huomenna: Skinner's vai Spencer's Butte. Mikaan ei tunnu miltaan, kun osa kavereista kiipeaa huomenna vuorelle. Paatettiin Tobin kanssa, etta tehdaan molemmat. Wilderness survival -kurssista on kaytannon hyotya, koska opin, etta taalla on paljon myrkyllista oljya erittavia poison oak -kasveja. Niita pitaa varoa, koska ne aiheuttavat pahan ihottuman. Olisin varmasti hieronut niita lehtia naamaani tai jotain muuta emmamaista, jos en olisi tiennyt tata.

Ulkona sataa, mutta toivon, etta se menee ohi kahteen mennessa. Illalla tiedossa peleja ja Kristinan kokkauksia. Mukavaa lauantai-iltaa, jos pamppa kutsuu ja laiskaa sunnuntaita, jos teilla on vapaata. Haleja pamperot! Hehe. Yritan keksia uusia hellittelynimia teille.

Kylyma!

Kylmyys palasi taas. Olen joka aamu tarkistanut saatilanteen mun koneelta. Suomessa on aina kylmempaa. Paitsi tanaan, hrrrr. Poljin aamulla Sundance natural foods -kauppaan ostamaan hedelmia ja ruisleipaa. Mutta mika kauhistus mua odottikaan. Ei ruisleipaa! Ei limppua, eika sita toista, jonka nimea en muista. Ostin korvikkeeksi tumminta vaaleaa leipaa mita loysin seka lohdukkeeksi Pandan lakua. Mulla on ollut viime aikoina kauheita jalkiuunileipahimotuskohtauksia, enka tieda mita niille pitaisi tehda. Vaalealla leivalla ne eivat mene ohi, sen voin kertoa.

Illalla kavimme Allisonin kanssa shoppailemassa Buffalo Exchangessa. Liikkeessa myydaan kaytettyja, hyvakuntoisia merkkivaatteita. Ostin North Facen fleecepuseron ($22), Patagonian fleeceliivin ($30) ja Hollisterin valkosiniraidallisen neuletakin ($19). Allison oli kesatoissa kyseisessa liikkeessa, joten han osasi kertoa mita kannattaa ostaa. Puffalo Exchangesta siirryimme REI nimiseen urheiluliikkeeseen. Siella on vaikka ja mita. Urheiluvalineet ja -vaatteet ovat noin 30% edullisempia kuin Suomessa. Merkista riippuen tietenkin. Minun ostoslistani on pitka, mutta tyydyin talla kertaa ostamaan vain vaelluskengat ja repun. Paluumatkalla pysahdyimme Dickie Jo'siin hampurilaisille. Dickie Jo's on Oregonilainen hamppariketju ja miljoona kertaa parempi kuin makkari. Olen ehka kertonut paikasta aikaisemminkin. Ruisleipakaihoissani mietin, miten ihanaa olisi, jos saisin hampparin ruisleivalla.

Mina, hamppari ja ketsuppiarmeija. I <3 ketsuppi.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Mulla on tiedossa yllattaen opiskelua. Paatin jo melkein tosissani, etta otan seuraavassa periodissa vain kaksi varsinaista kurssia ja 5-6 PE-kurssia. Mun silmat vaantyy viela kieroon tasta lukemisen paljoudesta. Akateeminen  vapaus on paljon kivempaa. Nyt unimaille, etta jaksan ahkeroida huomenna. Hugs!

Ps. Jos kiinnostaa taman paivan polttavin uutinen, tsekatkaa tama. Surffaaja meinaa joutua ryhavalaan ruuaksi Californiassa. 

http://www.grindtv.com/outdoor/blog/30915/lunging+humpback+whale+nearly+swallows+up+surfer+kayaker/.

Myydaan pyora, ostetaan skeittilauta

Opiskelijoiden paasaantoisina kulkuvalineina toimivat Eugenessa pyorat, autot ja skeittilaudat. Kysymys kuuluu, kuka on nopeimmin perilla, jos kohteena on luentosali campuksella? Autolla ei voi ajaa kampuksen lapi ja parkkipaikka voipi olla kiven takana. Pyoralla paasee kivasti joka paikkaan.  Pyora on kuitenkin lukittava hyvin, koska Eugene on Amerikan pyoravarkauslistan karjessa. Silla aikaa kun sina etsit pyorallesi sopivaa kiinnityskohtaa, skeittilaudalla matkustavat opiskelijat ovat jo luentosalissa. Miten tama on mahdollista? Siten, etta skeittaajat ohittivat sinut jo viisi minuuttia sitten, ylamaessa. Nain on kaynyt monta kertaa; skeittilaudat vaan suhahtelevat mun ohi, vaikka ma sutkutan ja sutkutan. Osalla heista on kahvi kadessa. Lisaksi skeittilaudan voi parkkeerata luentosaliin. Minusta ja mun tyhmasta pyorasta ei ole niille mitaan vastusta. Johtopaatos: skeittilauta on nopein kulkuvaline campuksella.

Eilen oli hauska juoksutunti. Harjoittelimme ylamakijuoksua. Tekniikka: nojaa hieman enemman eteenpain ja pienenna kasien asento 90 asteen kulmasta 45 asteeseen. Nain saat nousuun apua kasista ja painovoimasta. Ala nosta jalkoja korkeamalle tai yrita ponnistaa pidempia askelia, koska jalkasi vasyvat. Lyhyella juoksulla tama on tietenkin suotavaa, mutta pitkalla matkalla kaikki ylimaaraiset ponnistukset pitaisi jattaa minimiin. Alamaessa voit rentouttaa kasia, mutta nojaa edelleen vahan eteen. Juoksimme makea ylos ja alas ja ylos ja alas ja ylos ja alas. Pysahdyimme muutaman kerran tarkistamaan sykkeemme. Lopuksi juoksimme lyhyen makireitin kaksi kertaa pera jalkeen. Toisella juoksukerralla meidan tuli tehda negative split, eli lyhentaa edellisen kierroksen aikaa. Love it.

Kiipeilykurssilla harjoittelimme crack climbingia. Kadet on sen nakoiset. Pullottavien mummosuonten ymparystaa koristavat nyt kauniit mustelmat. Lisaksi onnistuin lyomaan polveni verille reitilla, jonka olen kiivennyt varmasti yli kymmenen kertaa. Huomasin sen vasta kuusi tuntia myohemmin viimeisella luennollani, kun yritin korjata leggingsien lahjetta alaspain. Eihan se mihinkaan liikkunut, kun kangas oli juuttunut kuivuneeseen haavaan kiinni. Ai etta, kun on mukavaa. Hihihihi. Koordinaatiovaikeudet jatkuivat kotona, koska kavelin nojatuolia pain. Auts. Nyt on lahdettava hissan luennolle. Haleja pallerot!

Taksi halpa, gallona tyhma

Ensin vahan sivistysta. Taksilla matkustaminen on, ainakin taalla Eugenessa, edullista. Aloitusmaksu on $4 vuorokauden ajasta riippumatta. Maksoimme Allisonin kanssa yhdesta matkasta kaupungin toiselle laidalle $8 (6,8 euroa). Lansirannikolla bensa on kalleinta. Sen hinta pyorii $3,6 hujakoilla per gallona. Mista seuraa loistava aasinsilta lempiaiheeseeni eli mittayksikoihin. Gallona on noin 3,786 litraa. Paitsi, etta se on nestegallona. Jos aines on kuivaa, gallona on noin 4,405 litraa. Eika tassa viela kaikki. Britit eivat suostu kayttamaan naista kumpaakaan. Heidan gallona on 4,54609 litraa. Ketaan ei varmaan yllata, etta gallonan tilavuus laskettiin alunperin kuutiotuumina. Itse kukin voi halutessaan aiheuttaa itselleen paansaryn laskemalla, mita bensan hinta on litroissa. Mina en moiseen alennu, koska kaytan tyhmaa pyoraani. Tai no, kayttaisin, jos takarenkaassa olisi ilmaa.

Tasta mina pyorailen joka aamu, paitsi tanaan kavelin. Argh.

Kavelin, sattuneista syista, tana aamuna luennolle. Nappasin kahvin tapani mukaani Fish Bowlista, joka sijaitsee matkan varrella EMUssa. EMU (Erb Memorial Union) on erikoinen rakennus, sokkeloinen ja taysin erilainen kuin muut rakennukset campuksella. Rakennuksessa on paljon opiskelujarjestojen tiloja, kahviloita, ravintoloita, kauppa, ja tietsikkaluokkia. Suosikkipaikkani on olohuoneen tyylinen halli, joka on taynna nojatuolia ja sohvia. Harry Potter -fiilista lisaa suuri takka, joka oli sytytetty tana aamuna. Talla hetkella viisi opiskelijaa nukkuu sohvilla. Halloween ottaa koville.

Nyt kaivan kirjani esiin ja paneudun Yhdysvaltojen itsenaistymista edeltaviin tapahtumiin. Have a good one!