Lauantai hiveli aika lailla taydellisyytta. Aloitin aamun Allisonin kanssa pannukakkuravintolassa. Yliherkkua, kuten kuvasta nakyy. Olimme sopineet, etta treffaamme klo 14 patikkaporukalla. Kristina perui edellisena iltana ja Matze aamulla. Saa oli kuulemma huono ja kouluhommia on liikaa. Seriously? Onneksi Tobi ei pettanyt mun luottamusta. Olemme ainoat hardcoreoutdoorihmiset meidan porukasta. Mita sitten, jos vahan sataa. Jos sade on kriteeri ulkoiluun, Eugenessa voi ulkoilla sakalla ei koskaan. Tai ehka me vaan ollaan ainoat, jotka ei ota stressia opiskeluhommista.
 |
| Chocolate chip pancakes. Ihan ok. |
Patikkaretki Spencer's butten eli Eugenen etelaosassa sijaitsevan kukkulan (vapaa kaannos, en loyda butte sanalle vastinetta suomesta) huipulle oli aivan mahtava. Kukkulan korkeus on vain noin 600 metria, ja me pyorailimme suurimman osan matkasta eli noin 8 km mun luota. Ei kuulosta pahalta, mutta mun tyhma pyora yhdistettyna sateeseen yhdistettyna tasaiseen ylamakeen kavi spinningmaratonista. Saa ei ollut paras mahdollinen pyorailyyn, patikointiin ja maisemien katseluun, mutta se teki mukavasta paivapatikkareissusta jannittavan taistelun luonnonvoimia vastaan. Vahan varikynaa, myonnan. South sistersille lahtevista kavereistani puolet perui viime metreilla, koska saa oli odotettua huonompi, eika vuoren valloitus olisi onnistunut. Muhaha. Minapas valloitin butten. Patikointi on parasta, kun sataa, tuulee ja susta tuntuu, etta kuolet. Mita haastetta hommassa olisi, jos aurinko paistaisi, eika sun sormet palelisi. Ei mitaan. Tosin nakymat voisi olla paremmat.
 |
| Sumuista metsaa |
 |
| Lisaa sumuista metsaa |
 |
| Ja viela vahan, koska metsa on kaunis |
 |
| Can't help it |
Nakymien puute olikin ainut odotettavissa oleva miinus. Loppumatka eli 1,5 km taittui jalan sumuisen metsan lapi. Purskahdimme molemmat nauruun kun paasimme huipulle ja tajusimme olevamme pilven sisalla, sateessa. Ihailimme sankkaa pilvea hetken aikaa. Onneksemme pilvi alkoi rakoilla ja lopulta koko Willamette laakso avautui meidan silmiemme eteen. Huono saa ei haitannut mitaan muuta kuin valokuvaamista. Vesipisarat sumensi monta kuvaa.
 |
| Sataa ja tulee. I love it. |
 |
| Lopulta vahan nakymiakin |
 |
| Kaunista, eihan tuosta nyt voi muuta sanoa. |
Paluu kotiin oli mukavampi, koska suurin osa matkasta oli alamakea. Reissu otti yhteensa 5 tuntia. Kotona meita odotti Allison, rommikaakaoiden kanssa. Sormiin palautui tunto pikkuhiljaa ja kaakao lammitti mukavasti. Oli niin hyvaa, etta juotiin toisetkin. Lammin suihku ja Kristinan jarkkaama tortillapuffet kruunasi paivan. Illallisen jalkeen pelasimme lautapeleja ja hifistelimme kameroilla. Nyt on niin raukea ja hyva olo, etten haluaisi millaan menna nukkumaan. Mutta pakko se on, koska huomenna mua odottaa kaikki hommat, joita en tehnyt tanaan. Jes! Haleja nappulat. :)
No comments:
Post a Comment