Mulle kavi tyhma juttu. Outdoor program jarjesti vaellusreissun vuorelle (South Sister) tana viikonloppuna. Maksimi osallistujamaara on aina 12 henkea, koska wilderness-alueeksi maaritellyissa paikoissa ei saa kulkea suuremmissa ryhmissa. Paasin varasijalle, mutta en voinut osallistua pre trip -palaveriin, koska mun piti olla palauttamassa map&compass worksheettia wilderness survival kurssilla samaan aikaan keskiviikkona kello kuusi. Sain sen muuten tehtya ihan itse. Ihan itse osasin. Jos varasijalta mielii mukaan, on oltava paikalla jonottamassa. En ollut, en paassyt. Mutta eilen illalla klo 20 sainkin kuulla, etta yksi saksalainen poika joutui perumaan, koska hanelle ei loytynyt sopivia kenkia. Vuori on lumen peitossa ja asteita on -18, joten varusteet on oltava kunnossa. Innostuin pinnostuin ja aloin pahkinoissani etsia yhteyshenkilon numeroa. Sita ei ole missaan. Ei kellaan. Lahto olisi ollut tanaan aamulla klo 9, joten sahkopostitse on turha yrittaa. Ho. Ensi kevaana sitten.
Maybe Mike kutsui minut viettamaan iltaa hanen ja hanen kaverinsa kanssa. Paadyimme synttareille, jotka jarjestettiin kailaradalla. Tama on kuulemma yleensa alaikaisten tapa viettaa synttareita. Mike + Co ei ole alaikaisia, don't worry. Tassa teille outoja Amerikkalaisia juttuja. Ikuistin kamerallani perinteen, jonka tarkoitus on nolata miespuolinen kaveri. Eli, kuka tahansa mies voi ostaa Smirnoff Icen ja laittaa sen johonkin, mista tuleva miesuhri sen helpoiten loytaa. Kun uhri huomaa juoman, hanen on muitta mutkitta polvistuttava ja juotava se yhdella kulauksella. Smirnoff Ice on tyttomainen juoma, joten se on noloa. Musta se on vaan ilmainen juoma, mutta ihan miten vaan. Toinen hauska juttu. Miken kaveri kysyi minulta, etta jos te juhlitte kaverin synttareita Suomessa, laitatteko te kakun paalle kynttiloita ja puhallatteko te ne. Eihan tuommoista nyt voi tietaa.
Taa synttarisankari on muuten himo-outdoorkaveri. Han vetaa kiipeily- ja outdoorkursseja yliopistolla ja kiipeillee jaatikoilla. UofO tarjoaa kurssin, jossa laskeudutaan jaatikoilla oleviin railoihin. Onkohan tuo nyt Suomea. Jos haluatte vilkaista millaisissa maisemissa ja minkalaisia kursseja Outdoor program tarjoaa, vilkaiskaa tata sivua. http://opp.uoregon.edu/outpics/outingphotos.html. Keskeisin wilderness survival -kurssilta oppimani asia on, etta varaudu pahimpaan. Saaolosuhteet muuttuvat taalla nopeasti ja lumimyskyt ovat hengenvaarallisia. Onnettomuudet, joista olen kuullut, ovat tapahtuneet Three Sisters wilderness -alueella, joka on osa kaskadivuoristoa. Three sisters koostuu yllaripyllari kolmesta vuoresta: North, Middle ja South Sisterista. Kaksi jalkimmaista voi valloittaa jalan, tosin tama vaatii hyvaa kuntoa. Pohjoissiskolle ei ole asiaa, ellet ole kokenut kiipeilija.
Ohjaajamme kertoi meille edellisella luennolla, etta kaksi hanen opiskelijaansa katosi vuorikiipeilyreissulla 1995. He olivat todennakoisesti laskeutumassa North Sisteria, kun lumimyrsky iski. Ruumiit loydettiin vasta seuraavana kesana, lumien sulamisen jalkeen. Toinen surullinen tapaus on muutaman vuoden takaa. Kaksi opiskelijaa lahti kiipeilemaan T-paidoissa. Lumimyrsky iski, eika heilla ollut varusteita. Kaksi kokenutta kiipeilijaa oli samoilla nurkilla ja he olivat varautuneet myrskyyn. He lainasivat osan omista varusteistaan naille kahdelle huolimattomalle. Toinen kokeneista luopui fleecetakistaan ja menehtyi hypotermiaan. Nama kaksi opiskelijaa sen sijaan selvisivat. Naita tarinoita on vaikka kuinka monta. Viimeisin on parin viikon takaa. 37-vuotias Eugenelainen mies menehtyi kiipeilyonnettomuudessa North Sistersin huipulla. Luonto ei ole leikin asia.
Menipas tama vakavaksi. Siirrytaan kevyempiin. Keilaamasta menimme viela hetkeksi pubiin pelaamaan biljardia. Kotona Allison odotti minua Tobi seuranaan. Jutustelimme hetken syvallisia asioita, kuten kumpi patikkaretki me valitaan huomenna: Skinner's vai Spencer's Butte. Mikaan ei tunnu miltaan, kun osa kavereista kiipeaa huomenna vuorelle. Paatettiin Tobin kanssa, etta tehdaan molemmat. Wilderness survival -kurssista on kaytannon hyotya, koska opin, etta taalla on paljon myrkyllista oljya erittavia poison oak -kasveja. Niita pitaa varoa, koska ne aiheuttavat pahan ihottuman. Olisin varmasti hieronut niita lehtia naamaani tai jotain muuta emmamaista, jos en olisi tiennyt tata.
Ulkona sataa, mutta toivon, etta se menee ohi kahteen mennessa. Illalla tiedossa peleja ja Kristinan kokkauksia. Mukavaa lauantai-iltaa, jos pamppa kutsuu ja laiskaa sunnuntaita, jos teilla on vapaata. Haleja pamperot! Hehe. Yritan keksia uusia hellittelynimia teille.
 |
| En maa mikaan turisti ole, mutta otin nyt kuvan kuitenkin. |
Taa synttarisankari on muuten himo-outdoorkaveri. Han vetaa kiipeily- ja outdoorkursseja yliopistolla ja kiipeillee jaatikoilla. UofO tarjoaa kurssin, jossa laskeudutaan jaatikoilla oleviin railoihin. Onkohan tuo nyt Suomea. Jos haluatte vilkaista millaisissa maisemissa ja minkalaisia kursseja Outdoor program tarjoaa, vilkaiskaa tata sivua. http://opp.uoregon.edu/outpics/outingphotos.html. Keskeisin wilderness survival -kurssilta oppimani asia on, etta varaudu pahimpaan. Saaolosuhteet muuttuvat taalla nopeasti ja lumimyskyt ovat hengenvaarallisia. Onnettomuudet, joista olen kuullut, ovat tapahtuneet Three Sisters wilderness -alueella, joka on osa kaskadivuoristoa. Three sisters koostuu yllaripyllari kolmesta vuoresta: North, Middle ja South Sisterista. Kaksi jalkimmaista voi valloittaa jalan, tosin tama vaatii hyvaa kuntoa. Pohjoissiskolle ei ole asiaa, ellet ole kokenut kiipeilija.
Ohjaajamme kertoi meille edellisella luennolla, etta kaksi hanen opiskelijaansa katosi vuorikiipeilyreissulla 1995. He olivat todennakoisesti laskeutumassa North Sisteria, kun lumimyrsky iski. Ruumiit loydettiin vasta seuraavana kesana, lumien sulamisen jalkeen. Toinen surullinen tapaus on muutaman vuoden takaa. Kaksi opiskelijaa lahti kiipeilemaan T-paidoissa. Lumimyrsky iski, eika heilla ollut varusteita. Kaksi kokenutta kiipeilijaa oli samoilla nurkilla ja he olivat varautuneet myrskyyn. He lainasivat osan omista varusteistaan naille kahdelle huolimattomalle. Toinen kokeneista luopui fleecetakistaan ja menehtyi hypotermiaan. Nama kaksi opiskelijaa sen sijaan selvisivat. Naita tarinoita on vaikka kuinka monta. Viimeisin on parin viikon takaa. 37-vuotias Eugenelainen mies menehtyi kiipeilyonnettomuudessa North Sistersin huipulla. Luonto ei ole leikin asia.
Menipas tama vakavaksi. Siirrytaan kevyempiin. Keilaamasta menimme viela hetkeksi pubiin pelaamaan biljardia. Kotona Allison odotti minua Tobi seuranaan. Jutustelimme hetken syvallisia asioita, kuten kumpi patikkaretki me valitaan huomenna: Skinner's vai Spencer's Butte. Mikaan ei tunnu miltaan, kun osa kavereista kiipeaa huomenna vuorelle. Paatettiin Tobin kanssa, etta tehdaan molemmat. Wilderness survival -kurssista on kaytannon hyotya, koska opin, etta taalla on paljon myrkyllista oljya erittavia poison oak -kasveja. Niita pitaa varoa, koska ne aiheuttavat pahan ihottuman. Olisin varmasti hieronut niita lehtia naamaani tai jotain muuta emmamaista, jos en olisi tiennyt tata.
Ulkona sataa, mutta toivon, etta se menee ohi kahteen mennessa. Illalla tiedossa peleja ja Kristinan kokkauksia. Mukavaa lauantai-iltaa, jos pamppa kutsuu ja laiskaa sunnuntaita, jos teilla on vapaata. Haleja pamperot! Hehe. Yritan keksia uusia hellittelynimia teille.
No comments:
Post a Comment