Kuukausipaiva

Varoitus, tama poustaus on todella pitka. Anteeksi.

Olen asustellut taalla nyt tasan kaksi kuukautta. Mika taalla on ollut tahan mennessa kivointa? Vastaus: arki ja ihmiset. Mahtavinta arjen ihanuudessa on se, etta siita saa nauttia joka paiva. Mika arjesta tekee niin kivaa? Vastaus: stressittomyys. Vaihto-opiskelijana minun ei tarvitse hermoilla arvosanojeni tai opintopisteideni peraan samalla tavalla kuin tutkinto-opiskelijoiden. Tampereella opiskelu on vahan niin kuin pakkopullaa. Kun pakkopullasta otetaan pakko pois, mita jaa? Pelkka pulla, mika on hyvaa. Kun ei ole pakko opiskella tiettyja juttuja, jaljelle jaa vain mielenkiintoiset jutut ja opiskelumotivaatio kasvaa. Tadaa. Oregonin yliopisto on siis pulla.

Ensimmainen periodi lahenee loppuaan. Mielenkiintoisin ja hauskin kurssi loppui tanaan: wilderness survival. Olen oppinut hurjan maaran outoja asioita ja kuullut mielettomia selviytymistarinoita. Tanaan katsoimme lyhyen opetus/dokumenttivideon viime vuodea vuorikiipeilykurssista. Eras kurssilainen sairastui vuoristotautiin, karsi lievasta hypotermiasta ja nestehukasta. Videokuvaajat olivat paikalla sattumalta, koska he tekivat dokumenttia Outdoor pursuit -ohjelmasta. Videolla kaytiin lapi, mita toimenpiteita muut kurssilaiset tekivat ja miten hanet saatiin kuljetettua alas. Opiskelijaleadereiden huolimattomuus oli paa syy tapahtuneeseen. Tytto saatiin turvallisesti alas ja han tokeni, mutta kuvausryhma sen sijaan eksyi polulta. Heidat loydettiin seuraavana paivana harhailemasta aivan vaarilta suunnilta.

Ainut asia mika nostattaa verenpainettani inasen, on lukemisen maara. Kuten olette ehka saattaneet rivien valista lukea. :) Mun lukuvauhdilla (kymmenen sivua/kaksi tuntia) kestaa puoli vuotta lukea yksi kirja. En osaa selata kirjoja nopeasti, koska mun kielitaito ei ole riittavan hyva. Kaikkein suurin haaste on historian lahdemateriaali. Luin vahan aikaa sitten Thomas Jeffersonin 1780-luvulla kirjoittaman kirjeen. Kieli on vanhaa ja kirjoitustyyli on niin koukeroista, etta joudun lukemaan tekstin uudestaan ja uudestaan. Lopulta Allison luki kirjeen myos ja selvensi, mita Jefferson ajoi takaa. Minulle tuntemattomia sanoja olivat tassa neljan sivun mittaisessa tekstissa muun muassa: innate, convulsion, ardent, endowments, perpetual, unremitting, boisterous ja proprietors. Kaak. Naita lahdemateriaaleja pitaisi lukea viikossa 20-40 sivua. Mina luen ehka 2/3, koska aika ei riita. Ni.

Minun on valittava ensi periodin kurssit tana viikonloppuna. Physical education -kurssit (PE) ovat niin ainutlaatuisia, etta en jattaisi niita tekematta, vaikka ne maksaisivat vahan enemmankin. Minun on suoritettava 12 crediittia, mutta sopimukseni kattaa ilmaiset opinnot 16 crediitiin asti. Voin valita ensi periodiin nelja PE-kurssia, jos suoritan kolme tavallista kurssia. Jos taas jatan yhden tavallisen kurssin tekematta, voin valita vaikka 8 PEta. Allison joutuu maksamaan jokaisesta crediitista vahintaan $650, eli esimerkiksi kiipeilykurssi kustantaisi hanelle $735. Mina onnekas pohjoismaalainen vaihtari maksan $85. Nice!

Tuskin urheilukursseista saa sivuainetta hallintotieteen maisterin tutkintoon, mutta onpahan 15 opintopisteen verran todistetta siita, mita opiskelu voi parhaimmillaan olla. Konkreettiset taidot sailyvat paremmin kuin tiedolliset. Amerikkalaisella "opettele ulkoa, elaka ajattele" -opiskelutyylilla ei luultavasti muodosteta minkaanlaisia pysyvia tiedollisia muutoksia. Osaanpahan kuitenkin juosta, kiiveta, lukea karttaa ja tehda sadesuojan jatesakista, kun tulen takaisin Suomeen. Eika siina viela kaikki. Jos sinulle tulee ensi talvena hypotermia, osaan paketoida sinut lampopakettiin tortillatyylilla. Muhaha.

Yksi keskeinen ero Amerikan ja Suomen arjessa on, etta elan taalla pienella budjetilla. Olen jattanyt lahes kaikki kalliit ja tarpeettomat jutut pois. Tassa muutama esimerkki mun saasteliaisyydesta. Muistatte varmasti, etta Allison leikkasi mun hiukset. Enka todellakaan aio varjata hiuksiani taalla ollessa. En juo erikoiskahveja kahviloissa ja kannan evaat aina mukanani. En osta karkkia. Shoppailen ensin second hand -liikkeissa ja viimeisena normaalihintaisissa. Halvinta ruokaa en sattuneista syista suostu ostamaan, mutta olen pitaytynyt edullisemmissa tuotteissa. Jatan siis lihat, herkkujuustot ja leikkeleet kauppaan. Ainoastaan urheiluvarusteista ja elektroniikasta en suostu tinkimaan. Musta on tullut Amazonin kanta-asiakas. Tilasin kuukausi sitten lisamuistia kameraan ja lappariin, seka muita pienia kivoja varusteita. Tana aamuna tilasin kiipeilyvarusteita, joiden postituskulut olivat huimat nolla dollaria. Go Amazon!

Yksi mukavimmista jutuista arjessa on tietenkin Rec. Recissa on tietynlainen kotoisa, olohuonemainen tunnelma, jota on vaikea pukea sanoiksi. Tapaan ja vietan aikaa kavereideni kanssa paaosin siella, koska muu vapaa-aika kuluu yksin opiskellen. Koska kaikki urheiluharrastusmahdollisuudet ovat saman katon alla, voin tehda fiiliksen mukaan mita huvittaa. En yleensa edes mieti etukateen mita haluan tehda. Tsekkaan keta missakin on ja valtan tekemasta samaa lajia perakkaisina paivina. Kaksi tuntia vierahtaa joka paiva hujauksessa. Recissa hengailu ovat ehdoton vastapaino intensiiviselle opiskelulle. Toinen tarkea, kantapaan kautta opittu juttu, on venyttely. Varsinkin mun hartiaseutu ja kadet joutuvat jatkuvasti kovalle koetukselle opiskelun ja kiipeilyn takia. Venyttelen joka ikinen ilta ennen nukkumaan menoa. Eilen illalla unohtui ja aamulla herasin niskajumitukseen ja paansarkyyn. Etta nain. Penikat on pysyneet poissa ja polvet kivuttomina.

Olenkohan nyt varmasti sanonut sanottavani. Tama ei ole enaa blogi: tama on kirja. Haleja mussukat! <3