It is ridiculous!

Eilen illalla tapahtui oudoin ja randomein juttu koko mun Eugene asumisen historiassa. Istuimme olohuoneessa (Malin, Tobi, Allison ja mie) kaikessa rauhassa kello 01. Yhtakkia oveemme koputetaan kovaan aaneen. Kaikki hiljenevat ja mina kysyn "we don't have to open the door, right?" Samalla sekunnille nuori, pyorea poika puski ovesta sisaan. Ei, meidan ei tarvitse avata ovea, koska ihmiset vaan kavelevat sisaan. Syva hiljaisuus. "You've got the wrong house", mina totesin varovasti. Poika peruutti ja poistui. Opetus, lukitse ovesi, silla joku voi kavella sisaan.

Eugene mainostaa itseaan omilla nettisivuillaan sloganilla "Eugene - a great city of arts and outdoors". Oregon on tunnettu outdoor jutuista, kas nain: http://www.traveloregon.com/Explore-Oregon.aspx. Miten siis voi olla, etta ulos on nain vaikea paasta. Viikko sitten Kristina kutsui minut telttailemaan/ mokkeilemaan/kiipeilemaan Smith Rockille. Sielta ei kuitenkaan loytynyt mokkia tytoille, joiden tarkoituksena oli lukea valitentteihin. Onneksi Crater Laken kansallispuistosta loytyi mokoma mokki. Torstaina selvisi, etta tiet Crater Laken kansallispuistoon on suljettu pakkasen takia. Jaahas. Minnekas voisimme yrittaa seuraavaksi. Rannikolle. Rannikko on taynna mokkeja ja leirintapaikkoja. Mutta yksikaan mokki ei ole vapaana. Lopputulema: en mene minnekaan. Istun kotona ja opiskelen.

Onneksi sain paketin aidilta. Kiitos! <3 Ja onneksi paasimme eilen illalla saunaan.

Sauna + salmiakkijenkki = taydellinen perjantai.

Jalkkaria saunan jalkeen.

Pelasin toissa paivana ensimmaista kertaa racquet ballia Recissa. Tai siis Tobi pelasi, mina hontsasin. En tieda mita racquet ball on suomeksi - mailapallo? Vahan niin kuin kossi, mutta suurempi pomppivampi pallo ja erilainen kentta. Mailat saimme lainaan ilmaiseksi ja kentat ovat opiskelijoiden kaytossa Recin aukioloaikoina. Tobi on pelannut kossia, joten han pieksi minut taysin. Kahden tunnin jalkeen totesin, etta mina pelkaan palloa. Naurettavaa. Sain 12-vuotiaana pesapallon silmien valiin, joten syytan tuota traumaattista kokemusta. Tanaan menen kiipeilemaan Benen kanssa. Bene on aivan huippu, silla han on kiipeillyt 13-vuotiaasta asti ja vastailee mielellaan mun tyhmiin kysymyksiin. Mina kasken hanen kiiveta hitaasti, jotta naen mita han tekee ja matkin perassa. Tai no, yritan. Reitit on luokiteltu YDS:n mukaan. Vaiken reitti recissa on 5.12+. Bene on tehnyt kaikki. Helpoin on 5.6. Mina junnaana 5.10 talla hetkella. En tieda miten paasen tuosta eteen pain. Argh. Harjoitusta, harjoitusta.

Kiitospaiva lahestyy. Taman kunniaksi jaan teidan kanssa viela amerikkalaisen cuisinen helmia. Yksi naista helmista on turduckin eli kalkankka. Ihan itse kaansin. Kalkankka yhdistaa lintulihan kaikki olomuodot. Tama ihana kolmikerroksinen lihaherkku valmistetaan nain: 

1. laita luuton kana ankan sisaan

2. laita kanalla taytetty ankka kalkkunan sisaan

3. paista kalkkuna-ankakana eli kalkankka ja herkuttele.

Mulla taisi jaada yksi blogipaiva valista. Olen ollut kiireinen opiskelujuttujen kanssa, mutta nyt helpottaa. Minulla on enaa yksi essee tekematta, yksi esitelma, kaksi valitenttia ensi viikolla, seka lopputentit kahden viikon jalkeen. Rentoa. Nyt yritan olla sosiaalisempi ja osallistun keskusteluun, koska Malin ja Tobi ovat edelleen taalla. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille! Ootta rakkaita pakkaita. :)

Kotia vastapaata. Tuossa polulla asettelen ketjuja paikoilleen joka toinen paiva.