Muutama paiva sitten otsikoin blogipoustauksen nain "It is ridiculous!". Perun sanani. Tasta lahtien edella mainitsemani otsikko on "semisti arsyttavaa". Tama poustaus taas on "It is ridiculous!". Kertokaa minulle, miten tama on mahdollista. Ensinnakin, mun blogilayout kokeilusta seurasi, etta kaikki mun asetukset on ihan pain seinia. Teksti on liian isoa, otsikko ei nay kokonaan ja linkit on kummallisen varisia. Pahoitteluna. En kokeile enaa mitaan uutta. Toiseksi, mun pyora. Kylla. Olin aivan varma, etta mun tyhma pyora ei voi olla enaa tyhmempi kuin mita se nyt on. Olin vaarassa. Poljin tanaan kotiin Recista ja yhtakkia ketjut alkoivat pitaa ihmeellista klonksuntaa. Vetta satoi kaatamalla, kuinkas muutenkaan. Mun satulan alle nokkelasti asettelemani satulankuivauspaperit olivat valuneet pinnojen valiin ja nyt ne ovat tuhannella kierroksella pinnojen valissa ja joka paikassa missa nyt on paperin mentava rako. Nice.
Onneksi mulla oli hauskaa tanaan Recssa. Ensinnakin pelasin racquet ballia Kristinan kanssa. Heti kun joku keksii tuolle "mailapallolle" kaannoksen, niin antaa tulla. Mun nettisanakirja ei tunne sita. Sehan oli niin kuin kossi, mutta isompi sali ja isompi pallo. Katja muuten, mailoissa on mulle lapsilukkolenksu. Askartelen tennumailaani sellaisen ensi kesana ja siita tulee tennismaila. Toimii. :) Takaisin astialle... suoritin lead climbing kurssin, eli suomeksi vissiin liidikurssin, tanaan. En osaa mitaan kiipeilyyn liittyvia sanoja suomeksi, joten taman on hieman haastavaa. Tein hintavertailua suomenkielisilla sivuilla yksi paiva ja tilasin lopulta 70 euron valjaat Amazonista $45 eli puoleen hintaan. Tiedan siis sanat valjaat, koysi ja siina se sitten olikin. Kaytan viela jonkun vapaan illan suomenkielisten sanojen opetteluun.
Eksyn taas aiheesta. Liidikurssi maksoi hurjat $11 elikka noin seitseman euroa. Minun ainut tehtava oli sailyttaa kuitti tunnin ajan ja menna sen kanssa seitsemalta kiipeilyseinalle. Arvatkaa hukkasinko sen. Kylla. Sain uuden toki, mutta tamakin oli yksi ridiculous kategoriaan kuuluvista jutuista. Kristina nauroi katketakseen mun touhulle. Liidikiipeily tarkoittaa kiipeilya ilman ylakoytta. Vien koytta mukanani samalla kun kiipean. Jos horjahdan ja missaan, putoan muutaman metrin tai niin paljon kuin koysivaraa on. Samalla varmistaja nousee maasta ilmaan, koska vapaa pudotus lisaa putoajan "painoa". Maassa pysyminen on mahdotonta ellet ole selvasti putoavaa ihmista painavampi. Periaatteessa varmistaja voi ankkuroida itsensa lattiaan, mutta se on typeraa kahdesta syysta. Ensinnakin lahin ankkurointikoysi on liian kaukana ja toisekseen putoaja ei saa pehmeaa pudotusta. Eli recissa ei ankkuroida.
Recin tyontekija opetti minulle liidikiipeilytekniikan ja varmistuksen. Minun kiipeilykurssiopettajani Nate sattuu olemaan taman tyontekijan kamppis, joten han avusti meita. Sain kiiveta ja varmistaa. Lopuksi Nate demonstroi mita minulle tapahtuu, jos han putoaa. Se olikin niin kivaa, etta han joutui kiipeamaan uudestaan ylos ja teimme pudotuksen uudestaan niin, etta annoin viela enemman koytta ts putoamisvaraa. Siinahan me sitten sinkoiltiin ylos alas. Saan tehda liiditestin aikaisintaan huomenna. Testi tarkoittaa, etta minun pitaa varmistaa, kiiveta yksi reitti (vaikeus 5.9) ja tietenkin vieda koysi ylos samalla. Testin jalkeen saan kiipeilla ja varmistaa recissa. Teen sen ensi viikolla, kun olen harjoitellut vahan. Love it! Lopuksi kiipeilin viela Naten kanssa ja han opetti minulle muutaman niksin.
Kun viimein paasin kotiin kympin maissa, minua odotti Allisonin leipomat suklaabrowniesit ja maitolasi. Perfetto! Kaperryttiin sohvalle, juteltiin Allisonin vaihtojutuista ja katsottiin telkkaa. Huomenna mua odottaa HRMn valitentti. Eli nyt unta kaaliin. Haleja! <3 ...ehka syon viela yhden browniesin...
No comments:
Post a Comment