Pyöräily on ihanaa

Tein pyöräretken Trader Joe'siin. Ihanaa, kun voi vaan pyöräillä joka paikkaan. Kaikki on ihanaa. Blaah. Enivei. Olin unohtanut hummuksen ihan kokonaan. Minä tapasin tehdä erilaisia hummuksia, mutta Suomessa se unohtui. Jäin silmät kiiluen hyllyn eteen. Ja salsaa. Meillä oli viime kesänä salsa-iltamia, jolloin tehtiin porukalla salsaa. Ja napostettiin tortillasipsejä. Sovin itseasiassa jo Allisonin kanssa, että teemme salsaa, kun menen seuraavan kerran kylään. Ja juomme tyylikkäästi vähän viiniä. Mistä pääsemme Two buck Chuckiin. Siinä on hintalaatusuhde kohdillaan kuulkaas. Miulle maistuu, paremmalle väelle ehkä ei.

Opiskelijabudjetille

Iltapäivällä piti opiskella. Nukuin päikkärit. Puhelinasian hoidin kuntoon RadioShackissa. Senkin pyörällä. Kaksi kertaa, koska ensimmäisellä kerralla unohdin sim-kortin kotiin. Eli minulla on nyt amerikkalainen sim-kort mun suomalaisessa puhelimessa. Mikä taas tarkoittaa sitä, että minua ei saa kiinni Suomesta käsin. Kannan kyllä korttia mukana ja tarkistelen välillä. Viestit tulee varmimmin perille fbn kautta, koska wifi on joka paikassa. Paitsi ei Smith rockilla. Joten radiohiljaisuutta sunnuntaihin asti.

Laitoin illallista taas koko porukalle. Petrikin oppien mukaan carbonaraa. Paitsi, etten löytänyt pancettaa. Pekonilla tein. Anteeksi. Ei saa paljastaa. Ilma oli juuri sopivasti viilentynyt, joten söimme taas terassilla. Nyt lähden Allisonille yökylään. Huomenna aamulla lähtö viis reikä reikä. Äitille oikein mukavaa äitienpäivää!

Melkein valmista

Jäätelöä

Eilen tapahtui vaikka mitä. Kävin aamulla juoksemassa tutulla lenkkipolulla (Amazon trail). Shortseissa ja t-paidassa. Hymyilin koko matkan. Tämän jälkeen aloin pohtia, että miten pääsen Smith rockille. Helposti. Kävin huvikseni kysymässä Outdoor programmin vajalta, että ovatko he lähdössä. Tänä viikonloppuna on Smith rock clean up, joten kyllä, pikkubussilla pääsee. Ilmaiseksi. Osallistuin tapahtumaan viime vuonna ja oli ihan älyttömän hauskaa. Toimii niin, että aamulla tehdään töitä, päivällä kiivetään ja illalla juhlitaan. I'm down. Päivällä treffasin Meredithiä, haimme jäätelöt (nyt se alkaa) ja istuimme nurtsilla. Sitten piipahdin kiipeilyseinällä Allanan ja Benen kanssa. Halauksia ja kuulumisien vaihtoa.

Sitruuna-pippuri-raparperi -jäätelöä. Nom.

Kiipeilyn jälkeen menin yllätysvierailulle vanhaan kotiini. Siihen toiseen, missä asuin ison likkaporukan kanssa. Ovi oli auki tietenkin. Astuin sisään ja sain kaulaani kaksi naista, Maryn ja Ellan. Istahdin alas, Ella toi minulle oluen ja vaihdoimme kuulumisia.  Talo oli ennallaan, kasvimaata myöden. Musiikki soi vinyylilevyltä. Muistelimme kesää ja juttuja, mitä meidän oli tapana tehdä. Minun lähtöni jälkeen he eivät ole käyneet jäätelöllä läheisessä jätskibaarissa tai antaneet hartiahierontoja. Yhteiset ruuanlaittoillatkin ovat kuulemma vähentyneet. Jaahas.

Miun vanha koti

Likat kutsuivat minut tietenkin asumaan heidän luokseen. Yläkerrassa on pieni alkovi ja sänky. Saan sen. Eli nyt on kaikki yöpymiset ratkaistu. Ja makuualustan sain Maryltä ja Allanalla oli minun vanha makuupussi tallessa. Jes! Julia, mullon sua ikävä! Ei mulla muuta. Moi.

Pyörän sain

Pyörin eilen campuksella ja törmäsin Meredithiin sattumalta. Hän juoksi huutaen mun kaulaan. Oli se näky. Kauheaa rääkymistä. Meredithille kuuluu hyvää. Hän valmistuu ja on jo ilmoittautunut peace corpsiin vapaaehtoiseksi. Hän asuu Allisonin kanssa campuksen vieressä. Sitten mulla oli jo treffit Allisonin kanssa. Allisonhan oli minun ensimmäinen kämppis. Siis ensimmäinen kämppis ikinä. Muistan, että minua jännitti ihan hirveästi asua toisen tytön kanssa. Kaikkea sitä. Vietin Allisonin perheen kanssa sekä kiitospäivän että uuden vuoden. Istahdimme campuksen nurtsille, söimme kevät rullat ja juorusimme kolme tuntia.

Allison tarjosi minulle pyöränsä lainaan. Haimme pyörän ja polkaisin Safewayhin. Ja arvatkaa mitä, Safewaystä ei saa enää muovipusseja. Siis matatahä? Paperipussiin pakkasivat, kahvat oli onneksi, mutta maksaa piti. 5 senttiä veloittivat, ryökäleet. Selvisi, että Oregon on hyväksynyt lain, jonka mukaan muovipussit on kielletty. Oregonhan on (jonkun toisen osavaltion kanssa) ainut osavaltio Amerikassa, jolla on pullojenpalautusjärjestelmä. Kierrätykseen suhtaudutaan täällä intohimoisemmin kuin uskontoon. Ehkä siksi täällä on niin hyvä olla. Mulla oli aina oma kauppakassi, mutta ei mulla nyt ollut. Yhyy. Ruoka on edelleen kallista täällä, onneksi alvi on 0%.

Illalla Bene laittoi ruokaa ja minä tein salaatin ja jälkkärin. Illallistimme koko porukka terassilla. Eli Malori, Bene, Benen kämppis ja minä. Nukahdin kahdeksalta sohvalle, kesken lauseen taas kuulemma. Nice.

Mullon pyörä

Hyvä palvelu, likat laittoivat pyörän kuntoon

Bene tekee illalliseksi juuresjuttua

Terassilta. Äite, me oltiin tuolla vastapäätä, McMenaminsissa syömässä silloin kun olit Eugenessa. Olutjuustokeittoa, nom nom.

Join aamukahveet terassilla. Nyt käyn juoksemassa ja sitten campukselle. Mui mui!

Ps. Kiitos Katja vielä viestistä, hymyilyttää vieläkin.

Mullon turistivaihe

Bene nauraa mulle koko ajan. Ajettiin eilen illalla Safewayn ohi. Minä ihan liekeissä innostuin ja sanoin, että ihanaa kun pääsee Safewayhin. Ihanaa kun ne pakkaa mun kolme banaania ja gallonan maitoa neljään eri muovipussiin. Kaksi pussia päällekäin. Vaikka sanon, että mullon oma kassi. Jee! Lisäksi mulla on puhelin koko ajan kädessä, jos tarvitsee ikuistaa jotain. Ihan mitä vaan. Eli turistivaihe on. Emma, come on...

Eilisestä. Bene ja hänen tyttöystävä Malori nappasivat minut eilen kentältä. Nukuin lennoilla hajanaisesti muutaman tunninn, joten väsy oli kova. Kävimme syömässä Portlandin eteläpuolella pienessä panimoravintolassa. Join illalliseksi lasillisen suklaalla maustettua olutta. Hihittelin puolituntia auton takapenkillä ja lopulta nukahdin. Kesken lauseen kuulemma. Allanan nappasimme kyytiin motarin varresta. Auton hän oli hinauttanut läheiseen kaupunkiin. Loppumatkan Allana kertoi mitä meidän yhteisille kavereille kuuluu. Sain muuten Allanalta säkillisen vaatteita ja pyyhkeet, jotka jouduin hylkäämään viime syksynä. Ehkä myös pyörän saan.

Tänään käyn hoitamassa pankkiasioita (mun amerikkalainen tili nukkuu, koska en käyttänyt sitä puoleen vuoteen) ja treffaan Allisonin campuksella. Illalla Bene laittaa ruokaa ja minä lupasin tehdä jälkkärin. Emmää muuten, mutta saa tekosyyn mennä Safewayhin jee! Ostan neljä omenaa, jotta saan kahdeksan muovipussia. Otan sieltäkin kuvia sitten.

Nyt luen lehden ja sitten esseitä, joiden pohjalta teen oppimispäiväkirjää (Lue: luen PELKÄN lehden ja lähden Safewayhin ottamaan kuvia). Mukavaa päivää!

Ai niin, ettei unohdu. Tässä turhia kuvia.

Bene ja Malori autossa

Gallona maitoa (en edes lähde tähän mittayksikköjuttuun enää...)

Kattokaa likat, olette Benen huoneessa seinällä! Mukavia muistoja tuli mieleen. Se lippisjuttu. Soile vaan potki lisää hiekkaa. Hehehe.

At PDX

Perillä! Odottelen kyytiä Portlandin lentokentällä. Allana lähti minua hakemaan, mutta auto hajosi kesken matkan. Eli nyt Bene tuleekin hakemaan meitä molempia. Kuuden maissa tulevat eli illallistetaan Portlandissa ja ajetaan sitten Eugeneen. Hyvä fiilis on muuten, ei väsytä. Ulkona on kesä. Tarvee käydä muuten vaihtamassa jotain siistimpää päälle, että kehtaa keskustaan. Eiku, hetkinen. Mähän olen Oregonissa. Mää voin laittaa spändeksit! Ja lenkkarit (juaksu)! Oioi, kyllä täällä on mahtavaa.

Matka meni hyvin. Ihan perus koneesta koneeseen juoksua. Alussa tällaista Helsinki-Vantaalla check-innissä. Neiti tiskin takana sanoo Emmalle, että “sinun olisi pitänyt käydä automaatilla”. Emma ei ymmärrä, joten pyytää neitiä ystävällisesti toistamaan. Neiti toistaa, “sinun olisi pitänyt käydä automaatilla”. Emma siihen, että “joo, siis kävin mä aamulla. Eli on mulla käteistä.” Neiti katsoo Emmaa ja Emma neitiä. Emman pää lyö tyhjää pari kertaa, kunnes se tajuaa mistä automaatista on kyse. “Niin et vissiin tarkoittanutkaan ottoautomaattia…?” Ei riittänyt neidin huumori vastaamiseen. Mutta otti Emman laukun, niin ei Emman tarvinnut automaatilla käydä selvittäytymässä. Great success! Niin paljon hävetti, etten voinut yksikön ensimmäisessä kertoa.

San Franciscossa jouduin selvittämään kolmelle eri domestic homeland security -sedälle, että ei, en ole tulossa Amerikkaan töihin enkä naimisiin. Yritin selittää, että lomalle ja kiipeilemään. Mutei. Minun vanha opiskelijaviisumi niitä tietenkin epäilytti. Setä numero kolme tokaisi vielä lopuksi, että “you better not work here because, if you do, you are going to be in big trouble”. Minä naurahdin vastaukseksi, että en todellakaan aio tehdä töitä. Setä numero kolme tuijotti minua tiukasti ja suti punaista viivaa minun papereihin. Ei mitään järkeä. Vartin kuumotuksen jälkeen sain mennä.

Nyt illalliskuosiin. Haleja!

Prologi

Hellou, käyn kääntymässä länsirannikolla ja palaan (aivan varmasti) Suomeen heinäkuun alussa. Menen ensin Eugeneen kavereiden luo. Minun ei ole tarkoitus rentoutua tai mitään, tietenkään, vaan kiivetä ja juosta. Ainiinjasegradu. Kiivetä, juosta ja tehdä gradua. Ja kaikkien teidän iloksi elävöitin tämän blogin. Pidän kiipeilydetaljit minimissä, jotta jaksatte mussukat lukea.

Miun matka kestää noin 30 tuntia. Helsinkiin bussilla. Lentokone. Pari laskua, Frankfurt ja San Francisco. Sitten Portlandiin, mistä Allana noukkii minut. Kaksi tuntia I-5 etelään ja perillä Eugenessa. Asustelen ensin  Benen nurkissa ja Bene menee asustelemaan tyttöystävänsä nurkkiin. Olen ovela. Yöpymisestä. Yövyn viikon kerrallaan kaikkien luona, niin ei mene kellään hermot. Paikan päällä selvittelen sitten missä ja miten. Lopuksi kuukausi ulkosalla. Kotiin saatte taas takaisin menninkäisen sitten niin.

Nyt syön yöpalaa ja herätän Tuikun. Kiitos kun jaksoit heittää mut. :)

Päätä muuten särkee. Ei hyvä.

Emmu